TORSTAINA 27.4.2017 VETERAANILEHTI 5 –1960–70-luvuilla käytettiin kriittisiä puheenvuoroja veteraaneja ja sotaa kohtaan. Moni veteraani loukkaantui, mutta myös sotaa kohtaan kriittisiä veteraaneja oli paljon. 1980-luvun puolivälin jälkeen tapahtui nopea puhetavan muutos. –Kansallista veteraanipäivää vietettiin ensimmäistä kertaa 1987, ja veteraaneista alettiin puhua kunniakansalaisina. Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth alkoi näkyä entistä enemmän tiedotusvälineissä. Pekka Parikan ohjaama Talvisota-elokuva valmistui 1989, Kivimäki luettelee. Hän huomauttaa, että sodasta alettiin 1990-luvulla puhua samoilla termeillä kuin sota-aikaan. Siitä muodostui eräänlainen uusisänmaallinen tapa puhua. Sodan ajan ideologiat nousivat suureen arvoon, ja kaikenlainen kritiikki sotaa kohtaan rinnastui lähinnä maanpetokselliseksi toiminnaksi. Viimeisten 10–15 vuoden aikana puhetapa on taas siirtynyt äärilaidasta keskemmälle. Puhe sodasta on aiempaa laajempaa. –Veteraanit mielletään kunniakansalaisiksi, ja hyvä niin. Samanaikaisesti nähdään se, että heidän elämänkokemuksessaan on myös säröjä ja ongelmia. Nyt puhutaan niistäkin sotakokemuksista, joista ei ole aiemmin puhuttu. Kivimäki toivoisi, että sotasukupolven elämäntyöstä muistettaisiin muutakin kuin vain vuodet rintamalla. –Olisi tärkeää muistaa myös se, mitä sotasukupolvi teki sodan jälkeen sillä itsenäisyydellä, jonka olivat onnistuneet säilyttämään. Useimmat veteraanit palasivat sodasta 20–30-vuotiaina, ja heidän aktiivinen elämänsä alkoi silloin. 1950–1960-luvuilla he olivat noin 40-vuotiaita. Juuri he olivat rakentamassa suomalaista hyvinvointivaltiota. He alkoivat rakentaa sitä tasa-arvoista yhteiskuntaa, joka johtaa aina tämän päivän Suomeen saakka. ”Talvisodan henki on slogan, jota on käytetty myös propagandistisesti, mutta kyllä se näkyi myös kokemuksellisesti ihmisiä yhdistävänä. Tutkijatohtori Ville Kivimäki Kuka tutkisi kotirintaman miehiä? Leila Mehto Sota on Suomessa edelleen suosittu tutkimuskohde, ja viime vuosina sen tutkimus on entisestään monimuotoistunut. Tutkijatohtori Ville Kivimäki näkee arjen historian tutkimuksen olleen iduillaan jo kirjasarjassa Kansakunta sodassa, joka alkoi ilmestyä 1980-luvun lopussa. Hän on ilahtuneena seurannut, kuinka sotaa on yhä useammassa tutkimuksessa katsottu arjen ja eri ihmisryhmien kokemusten kannalta. Nyt myös naisten ja lasten sotaa tutkitaan. –Lottaperspektiivi on tärkeä, mutta niin on muidenkin naisten historia. Viime aikoina on tutkittu esimerkiksi perheenemäntien selviämistä ja muitakin rintamalla toimineita naisia kuin lottia, Kivimäki sanoo. Hän huomauttaa, että tutkimattomiakin alueita vielä on. Isoista ihmisryhmistä esimerkiksi vanhojen ihmisten sota on vielä tutkimatta. –Suurin tutkimaton ihmisjoukko ovat kuitenkin kotirintaman miehet eli miehet, jotka eivät taistelleet univormuissa. Suomalaisista miehistä alle puolet oli kerrallaan rintamalla, mutta kotirintaman miesten tarina ei ole istunut suureen sotakertomukseen. Kotiin jääneet miehet tekivät töitä entiseen malliin tai sotatarviketeollisuuden palveluksessa. He eivät olleet osa dramaattista historiaa. He eivät myöskään itse tehneet itsestään numeroa, koska eivät nähneet, että heidän kokemuksillaan olisi ollut arvoa sodan kannalta. –Miehille oli usein häpeä, jos heitä ei esimerkiksi terveydellisistä syistä tai maanpuolustuksen kannalta tärkeän työnsä takia ollut hyväksytty sotaan. Numerot kertovat sodista Tilastot: Lukujen taustalla monia koskettavia ihmiskohtaloita. 337 000sotilasta oli Suomen vahvuus talvisodan alussa. Enimmillään talvisodassa oli 346 500 sotilasta maaliskuun 1940 alussa. Ulkomaalaisia vapaaehtoisia osallistui sotaan noin 12 000. 25 904suomalaissotilasta kaatui tai katosi talvisodassa. 43 557 haavoittui, noin 1 000 vangittiin. 123on lahtelaisten talvisodassa kaatuneiden sotilaiden määrä. 21kertaa Lahtea pommitettiin talvisodassa. On arvioitu, että noin 500 rakennusta tuhoutui. Jatkosodan aikana Lahtea pommitettiin vain kerran. 71 190lottaa hoiti lottatehtäväänsä talvisodan aikana. 957 suomalaista siviiliä kuoli talvisodassa. 530 000oli Suomen sotilasvahvuus jatkosodassa. Saksalaisia sotilaita oli Suomessa 220 000. Lisäksi jatkosotaan osallistui Suomen puolella noin 7 000 ulkomaista vapaaehtoista. 34 282naista oli puolustusvoimien palveluksessa heinäkuussa 1944. Enemmistö näistä palveli kotirintamalla. 90 000–95 000lottaa oli komennuksella jatkosodan aikana. 63 204 suomalaissotilasta kaatui tai katosi jatkosodassa. 158 000 haavoittui. 2 377–3 500 vangittiin. Noin tuhat vangituista kuoli aliravitsemukseen ja tauteihin. 1 129 suomalaissiviiliä kuoli jatkosodassa. 380 000kaatunutta ja 655 000 haavoittunutta on tämän hetken arvio puna-armeijan menetyksistä talvi ja jatkosodassa. 64 000 venäläistä jäi suomalaisten vangiksi jatkosodassa. Noin kolmasosa heistä kuoli. 97 prosenttia sodan vuoksi kuolleista suomalaisista oli sotilaita ja alle 3 prosenttia siviilejä. Esimerkiksi Puolassa suhde oli päinvastainen. 80 000 lasta lähetettiin Suomesta toista maailmansotaa pakoon muihin Pohjoismaihin, lähinnä Ruotsiin. Noin 15 500 heistä jäi palaamatta Suomeen. 30 000 naista jäi sotaleskiksi talvi- ja jatkosodan seurauksena. Noin 55 000 lasta jäi sotaorvoksi. 18 000 suomalaista joutui sodan aikana pyskiatriseen hoitoon. 422 600 suomalaista menetti kotinsa sotien seurauksena. 17 000 sotiemme veteraania oli elossa tämän vuoden alussa. Sotainvalideja oli 2 514. 90 on nuorimpien elossaolevien veteraanien ikä. WSOY / PERTTI NISONEN Ville Kivimäki
Veteraanilehti | 27.4.2017
To see the actual publication please follow the link above