ESBR_20170427_D38

Veteraanilehti | 27.4.2017

38 VETERAANILEHTI TORSTAINA 27.4.2017 HTK12 Talvi- ja jatkosodan aikana lähes 18 000 sotilasta Lahti Leila Mehto ”Pian minulle ja Ollikaiselle valkeni, ettemme olleet ainoat junasta jääneet sotilaat, joilla oli matka Hennalaan. Laiturille jääneessä sotilasparvessa alettiin kysellä: –Hennalan motti niin! Sinne olis komennus... Kepin kanssa ontuva sotamies, jolla oli risainen mantteli, sanoi: –Kyllä sinne osataan. Olen jo kolmatta kertaa matkalla Hennalan mottiin. Lähdette vaan föliin. –Missähän päin lienee ne Hennalan kasarmit...? Heti kasarmialueelle tultuamme alkoivat monet Ouluun asti kulkeutuneet puheet osoittautua tosiksi. Teitä pitkin marssi ryhmiä, joukkueita ja kokonaisia komppanioita. Kentällä annettiin parille kolmelle komppanialle sulkeisharjoituksia. Ryhmänjohtajat ja upseerit karjuivat marssiville tahtia. Suljetun pitäjät rääkyivät tai jylähtelivät äänivarojaan säästelemättä... Toki marssi- ja sulkeisharjoitukset olivat minulle tuttu näky Korian kasarmeilta. Korialla oli kuitenkin marssitettu vain nuoria ja terveitä miehiä. Hennalan kentällä harjoittelivat reserviläiset, ikämiehet jotka olivat jo aikanaan saaneet sotilaskoulutuksen. Näin huonosti mutta huomasin silti, että joukossa oli ontuvia, jopa kepin kanssa kuukkasevia miehiä.” Kirjailija Kalle Päätalo kuvailee romaanissaan Tuulessa ja tuiskussa (1981) saapumistaan Lahteen Henkilötäydennyskeskus 12:een (HTK 12) jatkosodan asemasotavaiheessa. HTK 12 toimi toipilaskeskuksena, johon sotasairaaloista ja toipumislomilta saapuvat koottiin. Keskuksessa miehet pyrittiin kuntouttamaan ja kouluttamaan takaisin rintamajoukkoihin. Reilun kolmen toimintavuotensa aikana HTK 12:n, alkuperäiseltä nimeltään Jv.Koul.K 19:n, kortistoihin kertyi yli 74000 sotilaan tiedot. Keskus oli jaettu neljään yksikköön kuntoutettavien vammojen mukaan: ensimmäisessä komppaniassa olivat jalkavammaiset, toisessa käsivammaiset, kolmannessa yleisvammaiset ja neljännessä päähän haavoittuneet ja ”tärähtäneet”. Viides komppania toimi huoltokomppaniana, joka jakoi saapuvat sotilaat muihin komppanioihin. Miehet viipyivät keskuksessa keskimäärin viikosta kahteen. Viikoittainen henkilövaihdos oli noin kaksisataa miestä. HTK 12:n kiireisin vaihe ajoittui juhannuksen 1944 jälkeen, jolloin kertaalleen vapautetut, vuosina 1902–1907 syntyneet ikäluokat otettiin takaisin palvelukseen. Keskuksen vahvuus nousi tuolloin neljääntuhanteen. Ahtauden takia osa miehistä sijoitettiin kaupungin Eteläiseen kansakouluun ja osa jopa telttamajoitukseen harjoituskentän laitamille. Muut kuin säälittäviksi luokitellut ja BII-luokkaan kuuluvat lähetettiin koulutuksen jälkeen täydennykseksi rintamajoukkoihin. Keskuksen koulutuksellisena tavoitteena oli ”kehittää miehistöstään mallikelpoiseen sisäjärjestykseen ja sotilaalliseen käyttäytymiseen harjaantuneita miehiä sekä luoda heistä toimintakelpoista ainesta vartiotehtäviin ja erilaisiin sotatoimialueen ja kotiseudun toimitustehtäviin”. Tähän pyrittiin miesten ruumiillista kuntoa parantamalla. Koulutukseen kuului esimerkiksi liikuntakasvatusta, muodollista koulutusta kurin ylläpitämiseksi, ampumaoppitunteja, vartiopalvelusta ja valistusoppitunteja. Talvi- ja jatkosodan aikana lähes 18000 sotilasta joutui sodan järkytysten vuoksi psykiatriseen hoitoon. Rintamalla puhuttiin etenkin tykistön ankarassa rumputulessa ”tärähtäneistä”. Kun sairaaloista poistettuja sotilaita ei voitu palauttaa rintamalle, heidät lähetettiin HTK12:n tarkkailukomppaniaan eli hermokomppaniaan. Tavallisissa joukko-osastoissa hermotoipilaiden käyttäytymisen oli todettu aiheuttavan jatkuvia häiriöitä. Hermokomppaniassa upseerit ja lääkärit arvioivat toipilaiden henkistä tilaa ja toimintakykyä. ”Komppanian jämerillä, päättäväisillä ja oikeudenmukaisilla otteilla sekä kohtuullisilla harjoituksilla ja työpalvelulla on yleensä saatu hyviä tuloksia lyhyessä ajassa. Vaikeimpiin yksilöihin nähden on voimistelu osoittautunut erittäin sopivaksi kasvatuskeinoksi”, toimintakertomuksessa todetaan. Erityisesti Saksasta oppinsa hakeneen psykiatri Konrad von Baghin alaisuudessa koulutusmenetelmät kuulostavat kuitenkin lähinnä simputukselta. Käyttöön otettiin erityisen epämiellyttäviä työtehtäviä sekä raskaita marssi, juoksu- ja voimisteluharjoituksia. Myös viitteitä fyysisestä väkivallasta löytyy. Baghin hoitoperiaatteiden mukaan potilaat oli saatava ”pakenemaan sairautta terveyteen.” Toipuneiksi katsotut miehet sijoitettiin erillisiin linnoitusrakennuskomppanioihin. Komppanioita käytettiin erilaisissa työtehtävissä rintaman takana ja kotiseudulla. Osa todettiin niin vaikeahoitoisiksi, että heitä varten perustettiin tammikuussa 1943 toipilaskeskuksen alaisena erityinen ”kuriyksikkö” eli 12. Erillinen työkomppania. Se oli lähempänä vankisiirtolaa kuin armeijan yksikköä, parakkeja ympäröi piikkilanka-aita. Yksikköön oli koottu vaikeahoitoisia, ”diagnosoituja psykopaatteja, vaikeita alkoholisteja, pinnareita, rettelöitsijöitä ja taparikollisia”. Keväästä 1942 syksyyn 1944 kestäneen kauden aikana hermokomppanian kautta kulki 5354 psykiatrisilta osastoilta poistettua toipilasta. Näistä 4800 sijoitettiin linnoitusrakennuskomppanioihin, kaksisataa lähetettiin erilaisiin palvelustehtäviin ja noin kolmesataa vapautettiin armeijasta. ● Asiantuntijana: Everstiluutnantti evp., Lahti-opas Seppo Toivonen. ● Lähteet: HTK 12:n toimintakertomus; Ville Kivimäki: Murtuneet mielet – taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945 ; ESS arkisto. Hennalan motissa käytiin toipumassa Fyysisiä ja henkisiä vammoja saaneet sotilaat pyrittiin Lahdessa kouluttamaan takaisin rintamalle. ”Konrad von Baghin mukaan hoitoperiaatteiden mukaan potilaat oli saatava ”pakenemaan sairautta terveyteen.” joutui sodan järkytysten vuoksi psykiatriseen hoitoon. Rintamalla puhuttiin etenkin tykistön rumputulessa tärähtäneistä. Näistä monet päätyivät Hennalan hermokomppaniaan. Tampereen Rykmentti Lahden torilla 16.5.1939. Puoli vuotta tämän jälkeen sotilaat olivat Karjalan kannaksella torjumassa hyökkäystä. Haavoittuneille annetaan erilaista muonaa vammoista riippuen. Kuva Lääkintäkoulutuskeskuksesta Hennalasta.


Veteraanilehti | 27.4.2017
To see the actual publication please follow the link above