TORSTAINA 27.4.2017 VETERAANILEHTI 3 25.6.1941 NL pommittaa useita Suomen kaupunkeja, mukaan lukien Lahtea. Jatkosota alkaa sodanjulistuksella. Joulukuu 1941 Asemasotavaihe alkaa. 19.9.1944 Moskovan välirauha. Tapahtui talvisodan ensimmäisenä aamuna 18-vuotias Jouko Eräkorpi oli lähellä ampua oman kylän poikaa. Lahti Leila Mehto 30. marraskuuta 1939 neljästä kuuteen aamuyöllä 18-vuotias Jouko Eräkorpi oli asemavartiossa Suomen kaakkoisimman kunnan kaakkoisimmassa kylässä Terijoen Rajajoella. Suojeluskuntaan kuuluneen Eräkorven palveluspaikka oli tuolloin Kanneljärvellä, mutta hän oli isänsä kanssa komennuksella käynyt hakemassa tavaroita kotoa Rajajoelta. Siellä isä oli luvannut tutulle vartiopäällikölle, että hän voi poikansa kanssa tehdä pari yöllistä vartiovuoroa, että toiset pääsevät välillä nukkumaan. –Minä sain vartioparikseni reserviläisen, perheellisen miehen. Siinä me marssittiin kolmensadan metrin päässä siltavartiosta. Ihmettelimme, kun Venäjän puolella koko Valkeasaaren seutu oli sysimusta. Normaalisti siellä oli jatkuva valaistus niin asemalla kuin maantielläkin, Jouko Eräkorpi muistelee. Maailmanpolitiikan kiristynyt tilanne sai mietteliääksi. Mainilan laukausten jälkeen Neuvostoliitto oli 28. marraskuuta sanoutunut irti hyökkäämättömyyssopimuksesta ja 29. marraskuuta se oli katkaissut diplomaattisuhteet maiden väliltä. –Se herätti ajattelemaan, että nyt on kyllä kovat piipussa. Laukaistaanko vai ei? Rajajoen aseman kautta menivät puhelinyhteydet Suomesta Neuvostoliittoon. Puhelinjohtoja oli aseman kohdalla ainakin kymmenen paria. –Viiden jälkeen aamulla puhelinlangat alkoivat pitää infernaalista melua. Normaalisti ne ulvoivat myrskyn aikaan, nyt meteli oli moninkertainen. Mietittiin, mistä oli kysymys ja vartioparini kävi kysymässä asiaa viereisessä siltavartiossa, missä oli puhelinyhteys. Puhelinyhteydet eivät kuitenkaan toimineet, joten sielläkään ei ollut tietoa. Aamukuudelta vartiomiehet vaihdettiin, ja Eräkorpi söi eväät isänsä kanssa asemalla. Tarkoitus oli pikimmiten lähteä hakemaan loput tavarat kotoa ja palata sitten illalla Kanneljärvelle. – Vähän vaille seitsemää aamulla olimme edenneet pari, kolmesataa metriä Terijoen suuntaan, kun räjähti. Tykkituli alkoi samanaikaisesti kolmelta suunnalta: Pietarin pohjoispuolelta, Valkeasaaresta ja Kronstadtista. –Meteli oli valtava. Tuntui, että korvat halkeavat, 95-vuotias veteraani muistelee. Osansa meluun antoi konekivääritulitus, joka piiskasi ratapihan suuntaan vesitornista rajan toiselta puolelta. –Venäläisten konekiväärivyössä oli neljänlaisia patruunoita vuorotellen: oli tavallinen luoti, valojuova, panssariluoti ja räjähtävä. Jatkuvat valojuovat saivat ilman täyteen valoleikkiä. Puunoksiin tai rakennuksiin osuneet ammukset räjähtelivät. En ollut ikinä kuullut semmoista meteliä. – Isäni oli yli viisikymppinen ja hän oli saanut aiemmin sydäninfarktin. Hän hätääntyi enemmän. Minä muistin meille annetun ohjeen siitä, että kun sota alkaa, pitää viipymättä edetä radan suunnassa Ollilaan ja siitä Kuokkalaan. Siitä sitten läksimme juoksujalkaa liikkeelle peltojen ja metsän läpi. Isä ja poika olivat jo lähellä määränpäätä, kun he näkivät kylätietä pitkin radan suunnasta tulevan ratsastajan ja kaksi kiväärimiestä. –Tuli mieleen, että siinä on ryssäpartio liikkeellä. Minulla oli kivääri ja isällä pistooli. Jäätiin siihen kuusien luo odottamaan, ja minä ajattelin, että koetan yllättää ja ampua ensin ne kiväärimiehet. Asetuin ja tähtäsin. Matkaa oli 30–40 metriä. Kello oli noin puoli kahdeksan aamulla ja taivas alkoi hieman vaaleta. Aamunsarastuksessa Jouko Eräkorpi teki järkyttävän havainnon. –Olin saanut yhden kiväärimiehen tähtäimeen ja olin juuri laukaisemassa.Pelästyin, kun huomasin, että se oli Puhtimäen Reino. Tuttu mies. Ja toinen oli Porvalin Otto, meidän suojeluskunnan paras hiihtäjä. Normaalisti ei kyllä neljänkymmenen metrin päästä hämärässä erota kyyryssä juoksevaa miestä. Mikähän se oli se pilven raosta tullut kumma valo? Kolmaskin mies paljastui tutuksi. Hevosen selässä oli eläkkeellä oleva vääpeli, joka työskenteli sisarensa talossa renkinä. Hän oli jäänyt yöpymään taloon, mistä isäntäväki oli jo aiemmin siirretty kauemmas rajasta. Tykkituleen herättyään hän valjasti hevosen reen eteen ja lähti liikkeelle. Kun mies matkalla näki venäläisen joukkueen marssijälkiä, hän katkaisi valjaat ja siirtyi ratsumieheksi. Tämä kaikki tapahtui talvisodan ensimmäisenä aamuna. Jouko Eräkorven sota jatkui kaikkiaan neljä vuotta. Hän koki talvisodassa Summan taistelut ja jatkosodassa oli mukana esimerkiksi Syvärillä, Äänislinnassa ja Karhumäessä. Sotataipaleeseen mahtuu monia hurjia hetkiä. Summassa vierestä kaatui kolme koulukaveria. Veteraani ei kuitenkaan sano tunteneensa pelkoa. –Ei se ollut pelkoa. Se oli varuillaan oloa. Piti muistaa, missä oli. Katso videolta osoitteessa ESS.fi, kun Jouko Eräkorpi pohdiskelee sodan vaikutuksia. Veteraani SAMI KUUSIVIRTA Sotakokemus Päijäthämäläiset muistelevat sota-aikaa. ”Ei se ollut pelkoa. Se oli varuillaan oloa. Piti muistaa, missä oli. Veteraani Jouko Eräkorpi Suomenlahti Laatokka Vuoksi Terijoki Viipuri Leningrad SUOMI NEUVOSTOLIITTO Vanha raja GRAFIIKKA: ANSSI HIETAMAA Jouko Eräkorpi oli Terijoen Rajajoen aseman tuntumassa talvisodan alkaessa. Tässä asemarakennus kuvattuna 17.5.1944. SA-KUVA 3.6.1941 Suomi sopii sotilaallisesta yhteistyöstä Saksan kanssa. 22.6.1941 NL:n hyökkäyk- set Suomea vastaan alka- vat ja Saksa aloittaa hyök- käyksen Neuvostoliittoon. 10.7.1941 Suomen armeija aloittaa suurhyökkäyksen Laatokan Karjalassa. 6.12.1941 Iso-Britannia julistaa sodan Suomelle. Eduskunta liittää talvisodassa menetetyt alueet takaisin Suomeen. 9.6.1944 NL:n suurhyökkäys Karjalankannak- sella alkaa. 20.6.1944 NL valtaa Viipurin. 4.-5.9.1944 Aselepo alkaa. 15.9.1944 Lapin sota alkaa, kun aselepoehtoihin kuuluu saksalaisjoukkojen karkottaminen Suomesta. 27.4.1945 Lapin sota päättyy.
Veteraanilehti | 27.4.2017
To see the actual publication please follow the link above