18 VETERAANILEHTI TORSTAINA 27.4.2017 Kansa taisteli, naiset muistelevat Kirsi-Maria Hytönen tutki väitöskirjassaan naisten muistelukerrontaa palkkatyöstä talvi- ja jatkosodan aikana. Teksti: Janne Urpunen Kuvat: SA-kuva Kun miehet sotivat rintamalla, raatoivat naiset kotirintamalla. Kirsi-Maria Hytönen on tutkinut väitöskirjassaan naisten muistelukerrontaa palkkatyöstä talvi- ja jatkosotien aikana ja jälleenrakennuskauden vuosina. Osalle naisista sota oli mahdollisuus. Sota-aikana oli mahdollista päästä koulutustaan parempiin töihin. Naisista tehtiin esimerkiksi myymälänhoitajia. Ennen sotia myymälänhoitajat olivat tyypillisesti miehiä. Hytösen Ei elämääni lomia mahtunut -teoksessa on useita mainintoja naisista, jotka pääsivät pyörittämään yksin kauppaa vähäiselläkin kokemuksella. –Kaupan alalla segregaatio (eriytyminen) oli voimakasta. Siihen aikaan oli palvelumyymälöitä, joissa naiset myivät elintarvikkeita, kankaita ja naisten elämänpiiriin kuuluvia pienkaluja. Miehet vastasivat raskaista töistä, kuten viljasäkkien siirtelystä. Sodan aikana naisten työ muuttui fyysisemmäksi ja segregaatio osin purkautui, mutta usein miehet jäivät hoitamaan tehtäviään yritysten johdossa ja hallinnossa, Jyväskylän yliopistolla tutkijana työskentelvä Hytönen kertoo. Kun miehet siirtyivät sorvin äärestä sotatöihin, ottivat naiset miehiltä vapautuneet paikat tehtaissa. Sotien aikaan naisten osuus tehdastyöläisistä oli suurimmillaan puolet, maatilojen työvoimasta vielä suurempi. Osa naisista hoiti samoja tehtäviä kuin ennen sotaa, mutta monille sota merkitsi lisätöitä, ja suurelle osalle uusia työtehtäviä. Monet tehtaat valjastettiin sotatarviketeollisuuden palvelukseen, ja esimerkiksi kenkätehtaassa saatettiin alkaa valmistaa sotilassaappaita. Työmäärä lisääntyi ja moni uurasti myös työpäivän jälkeen. Talkoita oli monenlaisia: halkoja tehtiin, sotilaille leivottiin näkkileipää ja evakoita muonitettiin. Jatkosodan aikana työvelvollisuuslakia laajennettiin niin, että sen piiriin kuuluivat 15 vuotta täyttäneet. Kaikkien oli osallistuttava tuottavaan työhön lukuun ottamatta pienten lasten äitejä ja vanhuksia. –Lakia ei juuri rikottu. Kaikki tuntuivat sisäistävän sen, että kunnon kansalaisen on oltava hyödyksi. Oppikoululaistytöt pakkasivat ammuksia ja nuoria kurssitettiin aputyövoimaksi maatiloille. Hytösen keräämän aineiston mukaan sota-ajan naisen odotettiin olevan iloinen, reipas ja ahkera. –Positiivista mielialaa oli pidettävä yllä. Jos oli väsynyt, sitä ei saanut näyttää. Kirjeissäkään rintamalle ei saanut valittaa, koska miehet kuitenkin olivat vielä kovemmassa paikassa. Rauhan tultua miehet palasivat. Levottomuuksia pelättiin ja siksi pidettiin tärkeänä, että sodasta palanneet menevät töihin tai opiskelemaan. Rintamamiehille annettiin myös maata viljeltäväksi. –Osa naisista ajatteli, että työpaikkojen antaminen miehille oli ok. Työpaikkoja vapautui siksikin, että perheitä perustettiin innokkaasti. Moni nainen jäi hoitamaan lapsia ja kotia, eikä surrut työpaikan perään. Hytönen kertoo naistenlehdissä neuvotun, että mies pitää ottaa vastaan sankarina. Häntä kohtaan piti olla kiltti, hellä ja kärsivällinen. Monen sota jatkui kuitenkin edelleen. –Varsinkin ne perheelliset naiset joutuivat koville, joiden miehet olivat kaatuneet tai palasivat invalideina. Naisesta tuli perheen pääelättäjä. Moni maatilan emäntä kantoi raskasta taakkaa sodan ajan ja odotti, että rauhan tultua helpottaa. Entä jos ei helpottanutkaan? Se oli henkisesti kova paikka miehelle, mutta myös fyysisesti raskasta naiselle. Sodissa kuoli melkein 100 000 suomalaismiestä, joista suuri osa oli naimattomia. –Se pienensi saman sukupolven naisten mahdollisuuksia päästä naimisiin. Asia on Suomessa aika lailla vaiettu, ja siihen on enää vaikea päästä käsiksi. Monissa muissa maissa ilmiö tunnistettiin jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Sotaleskiä on Suomessa jonkun verran tutkittu. Heistä monet olivat hyvin nuoria. Oli varmasti kova paikka aloittaa uusi elämä tyhjästä noissa olosuhteissa. Britanniassa ja Yhdysvalloissa sota edisti tutkimusten mukaan naisten siirtymistä työelämään. Suomessa kunnollista tutkimusta ei ole tehty. –Soisi, että myös naisten sotaväsymystä ja psyykkisiä jälkiä naisissa sodan jälkeen vielä tutkittaisiin. Sitä tutkimusta miehistä on jo hieman tehty. Se on joka tapauksessa selvää, että sota kuormitti voimakkaasti myös naisia fyysisesti ja psyykkisesti. Sen näkee tilastoista esimerkiksi keskenmenojen määrän kasvuna jatkosodan aikana. Todennäköisiä syitä keskenmenoihin olivat kova työnteko, stressi ja ravintotilanne. Myönteisiä asioita tutkimusaineistosta nousee esiin niukasti, jotakin kuitenkin hetkellisesti parantuneiden työmahdollisuuksien lisäksi. –Meillä on sellainen tapa, että sota pitää muistaa vakavana, mutta osa alle 20-vuotiaista kuvasi sotaa seikkailuna, josta oli saatava kaikki irti. Itä-Karjalaan lähdettiin, kun se oli mahdollista. Osa muistaa myös sota-aikojen yhteishengen työpaikoilla olleen niin hyvä, ettei sellaista myöhemmin kokenut, Kirsi-Maria Hytönen kertoo. Nainen ja sota ”Naistenlehdissä neuvottiin, että sodasta palaava mies pitää ottaa vastaan sankarina.
Veteraanilehti | 27.4.2017
To see the actual publication please follow the link above