TORSTAINA 27.4.2017 VETERAANILEHTI 13 Marraskuussa 1942 Leivo sai sotilaspassin ja oli sen jälkeen rintamalla sodan loppuun saakka. –Sinne meno oli luonnollista, se kuului asiaan. Me oltiin kakaroita, suurin osa tuli koulusta vielä. Ei ollut mitään elämänkokemusta. Leivo palveli Viestipataljoonassa 10. –Asemasodan aikaan oltiin Suur-Suomessa Karhumäen pohjoispuolella. Suurin osa oli oleilua, varuillaan oloa ja pelkäämistä. Viholaista siinä pelkäsi, että jos tykillä ampuvat, ettei vaan satu juuri sille kohtaa. Muuten siihen aikaan oli lähinnä partiokahinoita. Venäläisiä tuli linjojen taakse ja niitä piti jahdata pois. Ja suomalaisia joukkoja kävi vastavuoroisesti siellä linjojen takana. Ei se ollut varsinaisesti sellaista kuin kuvitellaan, että koko ajan ammutaan toinen toisiaan. Ei sellaista ollut juuri yhtään. Sodan loppuvaiheessa Leivo osallistui taisteluihin Ilomantsissa. –Loppuaikana koitettiin joutua alta pois ja välttää sitä, ettei jouduttaisi mottiin. Ilomantsin luona oli vielä loppukahinoita. Oli se helpotuksen huokaus kun rauha tuli, mutta samalla mietti, kun oli niin MIRJA HUSSAIN Veteraaniliitot paljon jouduttu perääntymään, että paljon tullaan menettämään. Sopeutuminen siviilielämään ei ollut helppoa. –Joutilaisuus oli alkuun työlästä. Että mitenkä sitä elettäis. Niille ikäluokille, joilla ei ollut ammattia sotaan lähtiessä, oli hankalaa löytää työtä sodan jälkeen. Heille ei ollut käyttöä siviilielämässä. –Aamulla mentiin kaupungille tapaamaan tuttuja. Ai, sinäkin olet siviilissä. Sitten mentiin kaljalle ja ryypättiin. Kosteaa oli se alkuaika. Jonkin ajan kuluttua Leivo kyllästyi joutenoloon ja haki kokki- ja stuerttikouluun. –Siellä opiskeltiin keittiötaidetta. Opiskeluihin kuului myös laivapalvelus. Ja se on kyllä jäänyt mieleen, kun seilattiin Brasiliaan ja satuttiin tulemaan sinne juuri karnevaaliaikaan. Merille Leivo ei kuitenkaan jäänyt. Silloinen tyttöystävä pisti valitsemaan joko hänet tai merielämän. Leivo loi uran toimisto- ja kassakonealalla. 50-luvun puolivälissä tuli työkomennus Lahteen, ja Leivo jäi kaupunkiin asumaan. 1960-luvulla Leivo liittyi vastaperustettuun Rintamamiesveteraanien liittoon. –Sotainvalidit saivat tontteja ja muuta, mutta niin sanotut ohiammutut jätettiin huomioimatta. Poikamiehinä sodasta tulleilla oli hankalinta. Pyrkimys oli saada samantapaisia etuja kuin invalidit olivat saaneet. Tontteja ja eläkkeitä ja terveyspalveluita. 92-vuotias Leivo on Hämeen Rintamaveteraaniiiton kunniapuheenjohtaja ja liittovaltuuston 1. varapuheenjohtaja. –Tänä päivänä veteraanit voivat kohtalaisen hyvin verrattuna siihen, kuinka tyhjän päällä he aluksi olivat. Laatokka Ääninen Syväri 100 km Laatokka Viipuri Leningrad SUOMI NEUVOSTOLIITTO Ilomantsi Karhumäki GRAFIIKKA: ANSSI HIETAMAA kasvoivat 1960-luvulla Kaisa Eerola Vanhin suomalainen toiminnassa oleva veteraanijärjestö on Sotainvalidien Veljesliitto, joka perustettiin heti talvisodan jälkeen vuonna 1940. Jatkosodan jälkeen rauhansopimus kielsi sotilaallisiksi luokitellut järjestöt kuten rintamamiesten ja näiden omaisten asiaa ajaneen Suomen Aseveliliiton, jolla oli ollut yli 200000 jäsentä. 1950-luvun alussa alettiin jälleen perustaa varovasti erilaisia yhdistyksiä valvomaan veteraanien etuja. Aluksi yhdistykset ajoivat maanhankintalakiin ja asumiseen liittyviä asioita. Suurempaa keskusjärjestöä perustettaessa ajauduttiin poliittisiin riitoihin ja näkemyseroihin siitä, keitä kaikkia veteraanistatus koskee. Vuonna 1957 perustettu Rintamamiesten Asuntoliitto vaihtoi nimekseen Suomen Sotaveteraaniliitto vuonna 1964. Samana vuonna perustettiin Rintamamiesveteraanien liitto (myöhemmin Rintamaveteraaniliitto). Näistä kahdesta suuremmaksi kasvanut Sotaveteraaniliitto ajoi laajempaa veteraanin määritelmää ottaen huomioon muutkin kuin etulinjassa palvelleet sotilaat. Liittojen tavoitteet olivat pitkälti yhteneväisiä: parantaa veteraanien eläketurvaa, asunto oloja sekä kuntoutusta ja terveydenhuoltoa. Liittoihin liityttiin massoittain etenkin 1960-luvulla, jolloin veteraanien eläkeasiat alkoivat tulla ajankohtaisiksi. Esimerkiksi Sotaveteraaniliitto kasvatti jäsenmääräänsä viidessä vuodessa muutamasta tuhannesta sataantuhanteen vuosikymmenen loppuun mennessä. Puulla on syynsä versowood.fi
Veteraanilehti | 27.4.2017
To see the actual publication please follow the link above