12 VETERAANILEHTI TORSTAINA 27.4.2017 Lahti Kaisa Eerola –Tein sen, mitä käskettiin, ei sen kummempaa. En mitään sellaista, mistä pääsis kehumaan. Sotakirjailijat kertoo hurjia juttuja kaikenlaisista ihmeteoista. Minä tein vain sen, mitä pyydettiin. Lahtelainen veteraani Sulo Leivo tekee selväksi, ettei tehnyt sodassa sankaritekoja. Oikeastaan hän ei edes muistelisi sotaa kovin mielellään. –En minä niistä tapahtumista ole paljoa kertonut. Tahallaan olen halunnut unohtaa ne ikävimmät asiat. Leivo puhuu mieluummin nykyhetkestä ja elävien veteraanien asioista. Hän on juuri palannut kahden viikon kuntouksesta. –Joka vuosi pitää eduskuntaa pommittaa, että pitäkää nyt huoli, että saadaan kuntoutusta. Yhdessä vaiheessa sitä sai kerran seitsemässä vuodessa viikon verran. Nyt jo sentään joka vuosi kymmenen vuorokautta. Siinä vanhuuden kankeus ja höperyys helpottaa. Talvisodan ensimmäisen päivän Leivo kuitenkin muistaa kirkkaasti. Helsingissä kasvanut Leivo oli silloin 14-vuotias ja käynyt aamulla Hietalahdessa kysymyssä juoksupojan paikkaa, josta ilmoitettiin lehdessä. Ensimmäiset pommit osuivat lähelle rakennusta ja ikkunat kadulta tulivat sisään. –Kaikki olivat kadulla katsomassa, kun niihin aikoihin oli paljon harjoitushälytyksiä. Mutta tämä ei ollutkaan harjoitus, muistelee Leivo. Juoksupojan työ oli jo Leivolle luvattu, mutta ei koskaan ehtinyt alkaa. Leivosta tuli kyllä juoksupoika, mutta lähettinä väestönsuojelussa. Siitä hyvästä hän sai talvisodan muistomitalin. Veteraani Ei mikään sotasankari ”Siviilielämän joutilaisuus oli alkuun työlästä”, muistelee kaksi vuotta jatkosodassa ollut Sulo Leivo. ”Ei se ollut varsinaisesti sellaista kuin kuvitellaan, että koko ajan ammutaan toinen toisiaan. Veteraani Sulo Leivo Sotakokemus Päijäthämäläiset muistelevat sotavuosia. 92-vuotias Sulo Leivo toimii edelleen aktiivisesti Rintamamiesliitossa. Vierellä puoliso Eeva Mäkinen.
Veteraanilehti | 27.4.2017
To see the actual publication please follow the link above