TORSTAINA 27.4.2017 VETERAANILEHTI 17 Imatra vaiheessa kesäkuussa 1944. –Sinne jälkeen jäi pataljoonasta kaksi komppaniaa. Meitä hakemaan määrättiin joukkueen pastori, Ilmari Kiannon poika Otso Kianto. Vihollista uhmaten Kianto sai joukot muun pataljoonan yhteyteen Vuosalmi Äyräpää Oravaniemi SAMI KUUSIVIRTA Oravaniemeen. Tehtävä olisi jäänyt kesken, ellei vihollisen pommilaivue olisi vahingossa pommittanut omia panssarivaunujaan juuri, kun suomalaisryhmä oli niiden kohdalla. –Kianto näytteli suurta osaa meidän pelastamisessamme. Hän SA-KUVA Vastapainona sodan kauhuille kiinteä asetoveruus saattoi kehittyä palkitsevaksi kokemukseksi. toi meidät takaisin suurten taistelujen keskelle. Oravaniemessä Soikkelin pataljoona ylitti Vuoksen vihollisen saartamana. Kiivaassa tulituksessa lauttakuljetukset jouduttiin keskeyttämään, moni yritti yli uimalla tai tukkien ja puunpalasten avulla. –Oravaniemen kohdalla Vuoksi on noin 400–500 metriä leveä. Osan ylittäjistä venäläiset suolasivat siihen virtaan, mutta noin 150 miestä ylitti joen omin neuvoin. Ei sitä voi sanoin kuvailla, millaista se oli. Minä olin lautassa, jota venäläiset ampuivat kahteen kertaan. Muutaman lepopäivän jälkeen JR 49 sai käskyn miehittää sillanpääasemat Vuoksen vastarannalla. Siellä raskaat taistelut jatkuivat, kunnes 4. heinäkuuta tuli käsky siirtyä Äyräpään sillanpäähän. –Äyräpää oli paha paikka. Venäläiset olivat ylivoimaisia, mutta onnistuimme pitämään asemat. Heinäkuun alun taisteluissa myös Soikkelin komppanian aikaisemmin pelastanut Kianto oli jäädä sodan uhriksi. Hän oli jäänyt niin sanotulle Tappokukkulalle silpoutuneiden ruumiiden keskelle. –Meidät komennettiin hakemaan hänet pois sieltä. Elävänä hänet sieltä tuotiin, vaikka hän oli tiedoton ja soran sekä mudan peitossa. 9. heinäkuuta JR 49 perääntyi Vuoksen yli veneellä sumuverhon suojassa. 17. heinäkuuta tuli käsky pois etulinjasta. –Takalinjassa odotettiin rauhan tuloon saakka. Rautjärven Simpeleen asemalla meillä oli vielä kovat piipussa, vaikka oli jo aselepo. Meidän piti olla varalla, jos vihollinen vielä yrittää. Marraskuussa tuli käsky siviiliin, kaksi ja puoli vuotta olin asevelvollisena. Kai siellä ainakin mieheksi kasvoi. Suomalaisten puolustusasemat jatkosodassa 50 km Suomenlahti Laatokka VKTASEMA Vuoksi VT-ASEMA PÄÄASEMA Lempaala Viipuri Leningrad SUOMI NEUVOSTOLIITTO Vanha raja GRAFIIKKA: ANSSI HIETAMAA Sotatoveruus auttoi kestämään Leila Mehto Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että rintamalla syntyneellä sotatoveruudella on olennainen merkitys sotilaiden henkiselle kestokyvylle. Historiantutkija Ville Kivimäki huomauttaa, että rintamaa ei voi verrata mihinkään siviilielämän tilanteeseen, ja sen synnyttämät sosiaaliset suhteet ovat erilaisia kuin rauhan ajan synnyttämät. ”Rintama on kuin tuntematon maa, joka sijaitsee jossain elämän ja kuoleman rajamaastossa”, Kivimäki määrittelee. Rintamatoveruuden erityisluonnetta on selitetty esimerkiksi jatkuvalla kuolemanvaaralla, siviilielämän kieltojen ja käyttäytymismallien kumoutumisella sodassa sekä sotilaiden elintärkeällä riippuvuudella toisistaan, jotta he kykenivät selviämään hengissä etulinjan oloissa. Vastapainona sodan kauhuille kiinteä toveruus kykeni kehittymään palkitsevaksi kokemukseksi, jonka ansiosta osalla veteraaneista sodan kitkeriin muistoihin sekoittuu nostalgiaa. Kivimäen mukaan aseveljeydellä oli käytännöllisen lisäksi myös kuvitteellinen ulottuvuutensa. Suomalaissotilaiden kiintymyssuhde koko kansakuntaan tuli konkreettisesti todeksi rintamatoveruudessa. Tutkija sanoo, että rintamatoveruudessa saattoi olla säröjäkin, eikä sitä pidä romantisoida liikaa. Kokeneemmat, vanhemmat reserviläiset saattoivat olla katkeran kriittisiä. He suhtautuivat sotaan käytännöllisemmin kuin nuoret asevelvolliset, joille etulinjakokemukseen sisältyi enemmän jännitystä, seikkailumieltä ja miehistymisriittejä. Kivimäki huomauttaa, että säröistä huolimatta rintamatoveruudella oli aivan keskeinen merkitys sotilaiden henkisen kestokyvyn kannalta. ”Se antoi merkityksen etulinjakokemukselle ja yhdisti sotilaiden välittömät henkilökohtaiset elämykset laajempaan kansalliseen sotakokemukseen. Lujat toverisuhteet saattoivat pelastaa sotilaan hengen, mutta ne myös rakensivat rintamakokemuksen ympärille oman kokemusyhteisönsä, jonka sisällä kaikkein väkivaltaisimmatkin tapahtumat voitiin jakaa ja kestää yhdessä.” ● Lähde: Ville Kivimäki: Murtuneet mielet. Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945. WSOY 2013 . Kalevi Soikkeli ei aluksi halunnut kertoa sotakokemuksista edes omalle perheelleen. KIRJA Suosittu Karjalan matkaopas uudistuu Suomalainen Matkaopas -sarjaan kuuluvat Karjala-kirjat ovat olleet huippusuosittuja vuodesta 2001. Karjala-kirjaa on myyty yli 18 000 kappaletta ja Kannas-kirjaa yli 5 500 kappaletta. Kannas on ollut yhdistettynä Karjala-oppaaseen vuodesta 2011. Toukokuussa Markus Lehtipuun kirjoittamasta oppaasta ilmestyy uusi, seitsemäs painos. Uutuuskirja käsittää koko Karjalan kannaksen, Karjalan tasavallan ja Solovetskin saariryhmän Vienanmerellä. Kirjassa on myös alueita Pietarin ja Syvärin väliseltä alueelta sekä Vologdan alueelta Äänisen kaakkoispuolelta. Kaikki kylät, joissa on asutusta ja jonne pääsee autolla, ovat mukana. Kirjaa varten on käyty viidellätoista eri matkalla Venäjän alueella viime vuoden loppupuolella, siksi oppaan tietojen luvataan olevan ajan tasalla. Matkoilla on otettu lähes 20 000 valokuvaa. Oppaassa on hyödynnetty myös satelliittikuvia sekä kansainvälisiä nettikommentteja. TARINAT ”Kun isä itki” – uutuuskirjassa lasten muistoja Sotahistorioitsija Heikki Tiilikaisen uunituore teos Kotirintaman lapset (Docendo 2017) rakentaa pienistä palasista kuvan sota-ajan lapsuudesta ja arjen kirjosta. Lähes kahdeksankymmenen omaäänisen tarinan joukossa on sekä surullisia kohtaloita että hervottoman hauskoja muistoja. Marja Ilmivalta (o.s. Tiilikainen) oli sodan aikaan kiltti 12-vuotias lahtelaistyttö. Hänen sotamuistonsa liittyy veljen kaatumiseen ja siihen, miten tieto vaikutti isään. ”Isä jotenkin parkaisi ja alkoi itkeä. Emme olleet koskaan kuulleet hänen tekevän niin, emmekä kai olisi pitäneet sellaista edes mahdollisena”, Ilmivalta muistelee. Kirjasta löytyvät vastaukset moniin nykysilmin vieraisiin kysymyksiin: Miltä porkkanakaramelli maistui? Toimiko desanttipyydys? Voiko pommisuojassa leikkiä? Kuinka tehdään käsikranaatti leikkeihin? Oliko lehmän takana istuminen evakkovaunussa huono ajatus?
Veteraanilehti | 27.4.2017
To see the actual publication please follow the link above