4 VETERAANILEHTI TORSTAINA 27.4.2017 Yksilöt Yhtä sotakokemusta ei ole Teksti: Leila Mehto Kuvat: SA-kuva Millainen oli suomalainen sotilas? Entä millainen oli suomalainen sotakokemus? –Yhtä yhtenäistä suomalaista sotakokemusta ei ole. Vaikka sota yhdisti ihmisiä, he kokivat erilaisia asioita erilaisista lähtökohdista, huomauttaa tutkijatohtori, FT Ville Kivimäki Tampereen yliopistolta. Hänen mukaansa esimerkiksi ikä ja kotipaikka vaikuttivat sotakokemukseen. Tietyillä alueilla Länsi- Suomen maaseudulla pommituksia ei ollut juuri ollenkaan, kun taas esimerkiksi Viipurissa, Kotkassa ja Helsingissä sota tuntui pommitusten takia olevan paljon lähempänä. Kivimäki sanoo, että ihmisten kokemusten yhtenäisyys vaihteli myös sodan eri vaiheissa. –Talvisota kesti lyhyen aikaa, ja ihmisten kokemukset siitä ovat sekä henkisesti että konkreettisesti yhdenmukaisempia kuin jatkosodan kokemukset. Talvisodan henki on slogan, jota on käytetty myös propagandistisesti, mutta kyllä se näkyi myös kokemuksellisesti ihmisiä yhdistävänä. Jatkosodan kokemusmaailma on pirstaleisempi ja henki moninaisempi. Lapin sodan henkeä Kivimäki ei tunnista. Lapin sota koettiin talvi ja jatkosodan jälkeen lähinnä väsyneenä loppukaneettina. –Lapin sota kouraisi konkreettisesti pohjoisen ihmisiä, mutta suuressa osassa maata se koettiin kaukaisena. Nykyisin tuntuu oudolta ajatella, että puoli maata oli sodassa, mutta etelässä sitä seurattiin lähinnä väsyneesti. 100000 suomalaista oli Lapin sodan takia evakossa, noin 1000 ihmistä kuoli sodan vuoksi. Rintamalla olleiden miesten identiteetti veteraanina ei ollut itsestäänselvyys sodan jälkeen. –Monet heistä halusivat työntää sodan syrjään. He halusivat tulla määritellyiksi aviomiehinä, isinä, ammatillisesti, sosiaalisen luokan tai asuinalueen perusteella, sikäli kun tällaiset identiteettikysymykset olivat ollenkaan tärkeitä. Toki joillekin veteraanin identiteetti oli alusta asti tärkeä. Ville Kivimäki sanoo, että veteraani identiteetti alkoi voimistua sitä mukaa, kun sotaan osallistuneet miehet vanhenivat ja kuntoutus, eläke sekä muut ikääntymiseen liittyvät asiat alkoivat tulla heille ajankohtaisiksi. Esimerkiksi veteraanijärjestöihin alkoi ryntäys 1960-luvulla, ja järjestöt elivät kulta-aikaansa 1970–80-luvuilla. 1960-luvulla veteraanit olivat keskimäärin 50-vuotiaita. Myös sodasta puhuminen lisääntyi pikku hiljaa. Kivimäki huomauttaa, että ihmisillä on tapana palata muistoissaan heille ankarimpiin kokemuksiin, kun ikää tulee. Vuonna 1968 toteutetussa sotaveteraanitutkimuksessa sotaan osallistuneet miehet jakautuivat puhumisen suhteen kolmeen ryhmään: kolmannes veteraaneista ilmoitti välttävänsä sota-aiheisia keskusteluja, kolmannes kertoi keskustelleensa sodasta vähintään edellisen kuukauden aikana ja kolmannes puhui sodasta harvakseltaan, todennäköisimmin kohdatessaan veteraanitovereitaan. 1970-luvulla veteraanien omat sotamuistot olivat monenkirjavia. –Kertomuksissa oli vielä mukana katkeruutta sotavuosia kohtaan ja esimerkiksi Mannerheimiäkin saatettiin haukkua, sanoo Ville Kivimäki. Hänen mukaansa puhe muuttui yksiäänisemmäksi 1990-luvulla, ja sotatarinoihin syntyi tietty perusnuotti. –Silloin alkoi entisestään korostua käsitys itsenäisyyden säilyttämisestä ja ansaittu ylpeys siitä, mitä saatiin aikaan. Tällöin vakiintui myös käsitys siitä, että sodan lopputulos oli torjuntavoitto. Heti sodan jälkeen monet kokivat, että Suomi oli hävinnyt sodan. Ajatus torjuntavoitosta alkoi pikku hiljaa nostaa päätään 1950-luvulla, kun Suomi kehittyi ja olosuhteita pystyttiin vertaamaan esimerkiksi Baltian maiden tilanteiseen. Kivimäen mukaan puheen yhtenäistymiseen vaikuttaa sekin, että vielä 1970-luvulla äänessä oli kaikkien sodan kokeneiden ikäluokkien edustajia. Viimeisen kymmenen vuoden ajan keskuudessamme on enää lähinnä nuorimpien sotasukupolvien edustajia. Sotakokemus oli eri-ikäisille miehille hyvin erilainen, ja vanhemmat sotilaat olivat lähtökohtaisesti ajattelussaan kriittisempiä ja itsenäisempiä kuin nuoret asevelvolliset. Vaikka kaikki sotilaiden ikäluokat koostuvat yksilöistä omine taustoineen, myös iällä on vaikutusta heidän avainkokemuksiinsa sodasta. Alle kymmenen ikäluokkaa Suomen miehistä oli palveluksessa koko sodan ajan. Muiden sotakokemus oli eripituinen iästä riippuen. Suomessa julkinen puhe sodista on samassa linjassa veteraanien puheen kanssa. Tutkijatohtori Ville Kivimäki muistuttaa, että puhe sodasta on muuttunut yksiäänisemmäksi 1990-luvulta alkaen.
Veteraanilehti | 27.4.2017
To see the actual publication please follow the link above