42 VETERAANILEHTI TORSTAINA 27.4.2017 Tauno Palo seurueineen kuvattuna Helsingissä lähdössä viihdytyskiertueelle elokuussa 1941. Viihteen voimalla Sota-aikana viihde nousi arvoon arvaamattomaan, sillä se kohotti mielialoja, lohdutti ja kosketti. Teksti: Millamari Uotila Kuvat: SA-kuva Oli helpottavaa nauraa hetki vedet silmissä, lukea lohdulla ladattuja sanoja tai kuulla sävelin solmittu lupaus valoisammasta tulevaisuudesta. Sota-aika oli myös ikäväntorjuntaa, ja siinä aseina olivat iskelmä ja ooppera, teatteri ja runous, tanssi, huumori ja tarinankerronta. Rajaa matala- ja korkeakulttuurin välillä ei ollut, vaan viihteen ja taiteen lajit elivät sulassa sovussa. Kotipuolessa ja varsinkin rintamalla, keskellä korpea, korsuja ja kesantopeltoja, kaikki otettiin vastaan. Talvisodassa varsinaista viihdeosastoa ei vielä ollut, mutta jatkosodan aikana sellainen perustettiin. Rintamalla kiertäviin viihdytysjoukkoihin kuului kaikkiaan noin 1600 esiintyjää. Viihteen rooli oli korvaamaton. Se vahvisti asevelihenkeä, toi yhteenkuuluvuuden tunteen ja antoi hetken hengähdyksen sodasta. –Maanpuolustushengen ylläpitäminen oli tärkein tehtävä, sanoo sodanaikaista viihdettä vuosia tutkinut pianisti Seppo Hovi. Jatkosota nosti esiin myös uuden viihdyttäjien sukupolven. He saivat oppia alansa raskaissa olosuhteissa, mutta toisaalta yleisö oli vastaanottavaisempi kuin ehkä koskaan. Sodan jälkeen viihde ja taide erosivat. Kuilu repesi, ja joihinkin viihteen tekijöihin lyötiin jopa propagandan levittäjän leima. Tunnetuin esimerkki lienee natsi-Saksassa kiertänyt Harmony Sisters, joka ei Suomessa päässyt enää eroon natsileimasta. Rauhan tultua viihde ei myöskään kuulunut enää samalla tavalla yhteiskunnan suojelukseen. –Rahoitus vaihtui verotukseksi, eikä viihteellä katsottu enää olevan yhteiskunnallista tehtävää, Hovi sanoo. Silti moni sota-aikana syntynyt kirja, elokuva ja laulu elää edelleen. Vai kuinka monet häät on tanssittu ilman Romanssia? 1 Lauluissa soi kaipuu Sota-ajan iskelmissä sota oli läsnä, vaikka siitä ei suoraan laulettukaan. –Kappaleissa ei kuitenkaan ollut ampumista tai tappamista, vaan niissä soi kaipuu, korsuelämä, metsä, koti ja tietenkin oma rakas, Hovi luonnehtii. Georg de Godzinskyn mollivalssista Äänisen aallot tuli suuri hitti. Elämää juosuhaudoissa soi ahkerasti, vielä ahkerammin Säkkijärven polkka. Eldankajärven jää aiheutti vähän pahennustakin korsukuvauksellaan, ja Harmony Sistersin Kodin kynttilät antoi lupauksen kodin lämmöstä. Jatkosodan aikana kohti tähteyttä nousivat esimerkiksi radioääninä tutuksi tulleet Tapio Rautavaara ja Olavi Virta, sekä Henry Theel, Esa Pakarinen, Georg Malmstén ja Metro-tytöt. Myös oopperaa kuultiin metsänreunassa, kun Aino Elenius ja Alfons Almi lauloivat Carmenin pääroolit. ”No johan nyt on perkele”, kerrotaan yleisöstä kuuluneen, kun Carmen ei lemmikkään Don Joseta. 2 Kestosuosikkina Kollaa kestää Sotien aikaan suomalaiset kahmivat kirjoja sylikaupalla, ja kustantajien varastot tyhjenivät. Kirjallisuus oli yliveto viihtymisen muoto, sillä kirjat olivat kaikkien saatavilla. Jo talvisodan aikana lukijoita kiinnosti sotakirjallisuus, ja 1940-luvun alussa ilmestyi yli 200 sotakirjaa. Erkki Palolammin kirjasta Kollaa Kestää ja Pentti Haanpään Korpisodasta tuli kestosuosikkeja, ja Yrjö Jylhän talvisodan henkeä kuvastava Kiirastuli runokokoelma nostettiin maailmankirjallisuuden joukkoon. Jylhän runot eivät olleet runebergilaista isänmaallista paatosta, vaan myös tavalliset sotamiehet kokivat ne omakseen. Paljon luettiin myös jännityskirjoja ja historiallisia romaaneja. Yksi aikakauden tuotteliaimpia kirjailijoita oli Mika Waltari, joka julkaisi muun muassa talvisotaromaanin Antero ei enää palaa sekä historialliset romaanit Kaarina Maununtytär ja Tanssi yli hautojen. ”Rahoitus vaihtui verotukseksi, eikä viihteellä katsottu enää olevan yhteiskunnallista tehtävää. Sodanaikaista viihdettä tutkinut pianisti Seppo Hovi Neljä faktaa
Veteraanilehti | 27.4.2017
To see the actual publication please follow the link above