Markon päiväkirjasta poimittua
1. Aamulla klo 7:30 päiväkirurgiselle osastolle ja klo
10:30 operaatio. Tähystys nukutuksessa. Herääminen noin klo
14:00. Lääkityksen ansiosta kipu on hallinnassa. Saattaja hakee
kotiin klo 20:00. Ensimmäinen yö puoli-istuvassa asennossa
menee lähes valveilla. Kipu voimistuu. Jääpussi tulee olemaan
aktiivisesti mukana kivun lievityksessä.
2. Kantositeen käytön opettelua ja todella kova särky.
Totuttelu vasemman käden käyttöön ennen leikkausta osoittautuu
varsin hyödylliseksi. Lääkkeinä ovat Para-Tabs 500 mg ja
Tramal Retard 100 mg kovaan särkyyn. Nukun hyvin tuetusti
melkein istuma-asennossa, eikä uni vieläkään tule silmiin.
3. Katkonaisesti nukutun yön jälkeen koko päivä menee
kipujen kanssa ja oloa voi kuvailla jopa erittäin alakuloiseksi.
4. Kipulääkitys puree vihdoin paremmin särkyyn ja auttaa
uneen. Tunnin päiväkävelyn jälkeen olen aivan puhki.
5. Henkisesti voipunut, kun aika matelee eikä ilman juilimista
voi tehdä juuri mitään. Perhe auttaa tavallisissa kotiaskareissa,
kun vasemmalla kädellä kaikki hommat eivät ole
hoidossa ja jaksamisen kanssa on nyt haasteita.
6. Tunnelma ei ole korkealla huonosti nukutun yön jälkeen.
Illalla on hieman valoisampi mieli. Säryn määrä säätelee
mielialaa eniten, mutta joka päivä menee kyllä hiukan paremmin.
Malttamaton on mieli.
7. Vain yötä varten otan yhden särkylääkkeen ja nukun
yllättävän hyvin. Koko päivän ajan selkeästi vähemmän särkyä
ja parempi mieli. Kaupassa menee aikaa, mutta sitähän riittää.
Yksi jopa tarjoaa apua.
8. Viikko leikkauksesta. Olkapää osuu vahingossa kaapin
reunaan ja säikähdän. Olkapää kipeytyy voimakkaasti loppuillaksi.
Jäätä. Onneksi tulee turbosyötöllä urheilua eri kanavilta.
Sohvaperunan rooli.
9. Lopetan särkylääkkeiden syönnin. Ne saavat usein
vatsan solmuun ja niiden kemia mataa mieltä. Herään aikaisin,
vaikka enää ei ole ”tavallista” yösärkyä.
10. Ompeleet otetaan pois terveyskeskuksessa. Tarrateipin
käyttöä jatketaan sitomaan haavaumia umpeen. Pientä särkyä
esiintyy, mutta tämän kanssa kestää.
11. Lähden Tallinnaan uintiseuran kanssa – tietysti katsojan
roolissa. Pärjään hyvin muiden mukana ilman matkatavaroiden
kantamista. Olkapäätä pitää varoa koko ajan. Käyn
uimahallin kuntosalilla ja teen noin tunnin kevyttä harjoittelua
ainoastaan kehon vasemmalle puolelle. Elämä alkaa voittaa!
12. Hotellissa taas huono yöuni, vaikka tukena on kuusi
tyynyä. Olkapään kanssa kulkeminen sujuu muuten kohtalaisen
hyvin, vaikka kaikkea on varottava. Henkisesti on väsyttävää
nähdä muiden uinteja, kun itse ei pääse mukaan kisaamaan.
13. Vihdoin hyvä yöuni. Kirjoitan tietokoneella reilun tunnin
ja pitkä istuminen saa olkapään heti hiukan aristamaan. Salilla
teen vasemmalle puolelle kevyitä harjoituksia 1,5 tuntia.
14. Käyn uimalasitestin kuvauksissa mukana ja kirjoitan
taas illalla vähän aikaa. Pienikin ponnistelu väsyttää nopeasti,
mutta jotakin touhutessa on selvästi parempi mieli. Mieli keulii
uimaan.
15. Kaksi viikkoa operaatiosta. Osallistun spinning-tunnille.
Mahtava tunne. Ajan aika pystyssä istuma-asennossa ja oikea
käsi on kantositeessä. Musta kantoside on kehon hikoillessa
epämiellyttävän kuuma. Kevyen pyöräilyn jälkeen teen salilla
45 minuuttia kevyttä harjoittelua vasemmalle puolelle. Elimistö
alkaa toimia normaalimmin.
16-22. Kolme plus viikkoa operaatiosta. Pystyn kohtuullisen
hyvin hoitamaan asioita tietokoneen ääressä, mutta välillä
olkapää myös kipuilee edestä voimakkaasti. Se on kohta, johon
biceps-jänne on ankkuroitu. Kotona selviän ilman jatkuvaa
siteen pitämistä. Salilla tulee käytyä lähes päivittäin, jolloin
ohjelmassa vasen puoli ja jalat. Irtopainoilla voi myös tehdä
liikkeitä vasemmalle puolelle. Syömisen liikerata alkaa toimia ja
lukeminen makuulla on kivutonta. Yöunen laatu vaihtelee edelleen
paljon, kun pienikin väärä olkapäähän osuva asento herättää.
Kokeilen Mäkelänrinteessä uintia ”käsi kylkeen sidottuna”,
mutta tässä ei ole järjen häivää. Uimalakki on vaikea saada päähän.
Muutaman sadan metrin kellumisen jälkeen suihkuun ja
kotiin. Riskit ovat hyötyyn verrattuna moninkertaiset. Haukun
itseäni umpinuijaksi. Malttia pitäisi olla enemmän.
23-30. Neljä plus viikkoa operaatiosta. Kivuttomien jaksojen
määrä lisääntyy ja ensimmäisiä kertoja pystyn olemaan
kevyesti puolittaisessa kylkiasennossa. Pirullista särkyä on tiukasti
olkapään etuosassa. Nyt pystyn syömään vihdoin oikealla
kädellä. Välillä mielen vireyden kanssa mennään vuoristorataa,
mutta se kuuluu kuvioon. Kevyt kuntoilu spinningin parissa
sujuu koko ajan paremmin. Kantosidettä vihaan niin paljon,
että lupaan polttaa sen kunhan tämä on ohi. Myös vatsalihasliikkeitä
voi tehdä kevyesti selkä hyvin tuettuna. Jalat (etu- ja
takareidet) saavat nyt hyvää treeniä. Kuntosalilaitteissa olkapää
ei rasitu eikä sitä tarvitse erikseen varoa. Olkapää tuntuisi liikkuvan
”itsestään” hiukan laajemmin eli kiinnikejumit antavat
periksi.
30+. Kuusi viikkoa leikkauksen jälkeen tulee vihdoin ensimmäinen
uintikerta, mutta vain räpylöillä rauhallisesti potkien.
Näin menee kolme ensimmäistä kertaa. Kolme kuukautta operaation
jälkeen pystyn uimaan vapaauintia siten, että käden pyörimisliike
on pieni ja käsi on mieluiten nyrkissä. Myös 1-2 kilon
käsipainoilla teen lyhyitä liikesarjoja kivun sallimissa rajoissa.
Käden liikerata on edelleen erittäin vajaa. Jokainen millimetri
lisää liikelaajuutta vaatii aktiivista kuntoutusta ja kivunsietoa,
jota pitää osata hallita. Rintauinnin veto veden alla ja selkäuinnin
liikeradan laajuus yllättävät positiivisesti. Neljän kuukauden
kohdalla olkapää kestää jonkin verran 2-3-vauhtialueiden
uintia, mutta malttia pitää olla. Voimataso eri saliliikkeissä on
40-50 % tasolla. Jatkossa voimataso paranee tasaisesti hyvin ja
ensimmäiset kisat operaation jälkeen uin vuoden kuluttua leikkauksesta.
Kaksi ja puoli vuotta on kulunut nyt, mutta olkapää
ei toimi täydellisesti. Se vaatii edelleen paljon lihashuoltoa ja
tukiharjoittelua, eikä salilla voi enää tehdä leuanvetoa, penkki-
tai etunojapunnerruksia. Tilanne on kuitenkin selvästi parempi
kuin ennen leikkausta. n
36 04.2017