Mirjami valmistui Teknillisestä opistosta prosessitekniikan
linjalta, mutta 1972 laman vuoksi työllistyminen oli vaikeaa.
Hän päätti opiskella lisää.
– Tietokoneet kiinnostivat ja pääsin Raahen Tietoteknilliseen
oppilaitokseen. Sen jälkeen sain paikan Ericssonilla, jossa työskentelin
tietoverkkojen kehityksessä 37 vuotta, Mirjami kertaa.
Mirjamin perheeseen kuuluu aviomies Timo ja neljä lasta.
Kaksospojat Jere ja Tero, Juuso ja nuorimmainen Hanna-Maria.
Kaikilla oli alusta asti liikunnallisia harrastuksia ja sattumalta
silloinen asuinpaikka Kerava sai uimahallin.
– Vanhimmat lapset vietiin uimahalliin noin kahdeksanvuotiaina
ja nuoremmat perässä. Pojat uivat tosissaan ja osallistuivat
ikäistensä SM-kisoihin. Kuitenkin Hanna-Maria oli kiinnostunein
liikunnasta, Mirjami kertoo.
Mirjamin matka valmentajaksi alkoi seuraamalla poikien
harjoituksia. Kun 1993 Hanna-Marian valmentaja lähti opiskelemaan,
oli Mirjamilla jo käsitys mitä harjoituksissa tapahtuu.
– Minä ja eräs toinen äiti otimme vastuun ryhmässä, jossa oli
kymmenkunta 7–12-vuotiasta uimaria. Se oli uutta ja siksi mielenkiintoista.
Alussa se oli paljon leikkiä mutta haimme myös
tietoa, kävin Uimaliiton I–III tason kurssit, Mirjami muistelee.
Kansainvälisiä kilpailuja ja oppirahoja
Ensimmäinen ryhmä oli innokas kilpailemaan ja tulosten perusteella
Hanna-Maria tuli valituksi Uimaliiton ryhmään. Liitto
edellytti kirjallisia suunnitelmia ja kirjanpitoa harjoittelusta.
– Ensimmäinen pitkän tähtäimen suunnitelma oli noin neljä
vuotta. Tavoiteaikoja tai sijoituksia ei ollut vaan suunnitelma
koski harjoittelua, mitä asioita milloinkin otetaan mukaan ja
missä määrin. Uinti oli harrastus, jota tehtiin tosissaan. Ja kun
näytti menevän hyvin, niin sitä kannatti myös suunnitella,
Mirjami sanoo.
– Vuoden 1997 jälkeen meillä oli jo kansainvälisiä kilpailuja
mutta Uimaliitto ei kustantanut valmentajia mukaan. Tiesin että
tulevaisuudessa minun pitäisi lähteä kilpailuihin kahdestaankin
Hanna-Marian kanssa, joten lähdin omalla kustannuksellani
opettelemaan, kuinka tulee toimia, Mirjami kertoo. Ensimmäinen
kansainvälinen arvokisamitali tuli nuorten Euroopan mestaruuskilpailussa
Moskovassa 1999, jonka Mirjami muistaa hyvin:
– Oli erittäin hieno hetki, kun Suomen lippu nousi salkoon.
Pronssimitali 50 metrin vapaauinnissa ja satasella oltiin neljänsiä.
Silloin ajattelin, että menestys voisi jatkuakin.
Seuraavana vuonna kansainvälisiä arvokisoja oli viisi. Päätavoite
oli asetettu nuorten Euroopan mestaruuskilpailuihin,
joista tuloksena oli kaksi kultaa. Vuoden neljäs arvokilpailu oli
Sydneyn olympialaiset ja voisi luulla, että kolme nuorten arvokisamitalia
antaa valmentajalle mahdollisuuksia. mutta totuus oli
toinen.
– Olympialaiset on eri juttu, sinne ei noin vain mennä. En
päässyt joukkueen mukaan. Olin sielläkin omakustanteisesti
ja seurasin kisan ostetulla lipulla katsomosta, Mirjami kertoo
uintikilpailujen korkeimmasta tasosta.
Maailmanmestaruus ja menestyksen hinta
Äidin ja tyttären työ jatkui ja yksi suomalaisen uinnin suurimmista
hetkistä koettiin Barcelonassa 2003. Hanna-Maria
voitti sadan metrin vapaauinnin maailmanmestaruuden. Mitä
valmennuksessa tapahtui edeltävinä kausina?
– Ei mitään erikoista, Mirjami vastaa ja viisasten kiveä etsivä
10 04.2017
Mirjami Seppälä valittiin vuonna 2003 vuoden
valmentajaksi ja tytär Hanna-Maria vuoden urheilijaksi.
valmentaja sisälläni pettyy hieman. Mutta Mirjamin jatkaessa
vastaus alkaa hahmottua useamman asian summasta.
– Hanna-Maria aloitti lukion vuonna 2000 ja harjoittelu
nousi kymmeneen kertaan viikossa, kun aamutreenejä tuli lisää.
Voi olla, että lisäys tuli oikeaan aikaan. Tuli myös lisää vaihtelua,
uusia kuivaharjoitteita, kovempia haasteita treeniporukassa ja
tekniset asiat vaparissa loksahtivat kohdalleen. Ja silloin uinti
tuntui erittäin mielekkäältä, kun porukka oli niin hyvä, Mirjami
miettii.
Voiton jälkeen yhteistyökumppaneista ei ollut pulaa ja uuteen
tilanteeseen päätynyt pari sanoi edustustilaisuuksiin kysyttäessä
kyllä. Mirjamin mukaan liian monelle.
– Hanna-Marialle tuli selkäongelmia, jotka kestivät 2004
olympialaisiin asti ja ylikin. Mielestäni ne johtuivat ylimääräisestä
rasituksesta, kuten edustustilaisuuksissa seisomisesta,
Mirjami toteaa.
Harjoittelu muuttuu
Työ ja menestys jatkui, kuten vuonna 2006 Helsingissä, jossa
tuli lyhyen radan Euroopan mestaruus sadan metrin sekauinnissa.
Pekingin olympialaisissa 2008 tuloksena oli neljäs sija.
Sen jälkeen ura jatkui vielä kahdeksan vuotta ja Mirjami toteaa,
että viimeisinä vuosina olisi pitänyt olla rohkeampi. Levätä
enemmän.
– Muutimme harjoittelua, koska aikuisuimari ei palaudu
samoin kuin nuorempana. Minun täytyi kuunnella paljon uimaria,
ettei rasitus menisi yli. Ympärillä muut uivat paljon ja kovaa,
joka osaltaan vaikutti, ettemme uskaltaneet vähentää harjoittelua
tarpeeksi. Allasharjoittelu väheni ja lisäsimme kuivaa, mutta
palautumiseen olisi pitänyt kiinnittää vielä enemmän huomiota,
Mirjami kertoo.