Kiehtovia prototyyppejä
Nykyiset hienot ja monipuoliset uinnin harjoitusvälineet
ovat kehittyneet vuosikymmenten saatossa melkoisesti.
Erilaiset käsivetolättärit,
pullikset, räpylät, snorkkelit
ja nilkkaremmit ovat kaikki
saaneet alkunsa melko villin
näköisistä harjoitusvälineiden
prototyypeistä. Vanhojen kirjaaarteiden
joukosta vuodelta 1970 kerrotaan lättäristä, joka taipuu
keskeltä ja toinen toimii antilättärin tavoin. Jalkalättäriä
tarkasteltaessa niiden eri versioissa on paljon yhtäläisyyksiä
eri uintilajeja nykyisin suosivien räpylöiden kanssa. Hengitysaura
ei kuitenkaan vaikuta yhtä kätevältä käyttää kuin
Suojaavat korvatipat
04.2017 7
perinteinen snorkkeli. n
Monilla uimareilla on vaivana
veden pääseminen korvan sisäpuolelle.
Korvakäytävän tulehduksesta
käytetään nimitystä uimarin korva,
kun kyseessä on krooninen korvakäytävän
tulehdus. Korvatulpat ovat
yksi ratkaisu estämään veden pääsy
korvaan, mutta kaikki eivät pidä niiden
käyttämisestä. Uudet Swimseal
Protection -korvatipat on suunniteltu
estämään veden pääsy korvan
sisäpuolelle. Tipat luovat suojaavan kalvon korvakäytävään.
Ne sisältävät myös teepuuöljyä, joka vähentää tulehdusta
aiheuttavia bakteereita. n
swimseal.com
Tahdon kiittää kaikkia Uinti-lehteä vuosien varrella
avustaneita ja Uimaliiton henkilökuntaa sekä erityisesti
ex-toiminnanjohtaja Rolf Mikkolaa ja tiedottaja Jussi Salmista
pitkään kestäneestä aina mukavasta, rakentavasta
ja kunnioittavasta yhteistyöstä. Aika kultaa muistot ja
uskon lehden laadukkaan ja uimareille rikkaan sisällön
löytävän myös verkossa omanlaisen muotonsa. Loppu on
aina uusi alku. n
Marko Lysmä
Kiitos!
Testikokeilu:
Submaksimaalinen
kynnystesti
52 vuotta. 400
kilometriä uintia
vuodessa. Paljon sekalaista
harjoittelua
kuntosalilla, pyörän
selässä ja kiireistä
arjen pyöritystä.
Sitten toistuvaa
alisuorittamista kauden
tärkeimmissä
kilpailuissa. Liikunnasta
on myös yhä
useammin riemu
ruosteessa.
Periaatteessa
koko ikänsä liikkunut
kuntourheilija
tietää, että perustason
harjoittelua on
ohjelmassa aivan
liian vähän. Myös aerobisen ja anaerobisen alueiden
rajapinnat ovat vuosien saatossa muuttuneet. Rasituksen
tunne ei ehkä enää vastaa todellista kuntotasoa. Peruskunto
on kaikessa tavoitteellisessa harjoittelussa pohja,
jonka päälle urheilija pystyy oman tasonsa huippukunnon
rakentamaan.
Testin perusta on tässä esimerkissä pyöräergometrin
poljettava rasitustesti watteja vastaan. Aloitus lähtee verryttelyn
jälkeen 100 watista ja polkemisen nopeus valitaan
mieleiseksi, nyt 85-90 kierrosta. Tasoa nostetaan aina 3
minuutin jaksoissa 25 wattia. Matkan määränpää on uupumus,
joka tulee vastaan 250 watin ja noin 20 minuutin
jälkeen. Jokainen kerta wattien noston myötä sormesta
otetaan verta, josta määritetään laktaatin avulla kestävyyskynnykset.
Lisäksi testissä selviää kalorien kulutus,
absoluuttinen rasvan- ja hiilihydraattien poltto.
Kattava testi analyyseineen vahvistaa oman tunteen
harjoittelun vääristymistä. Suosituksena on jatkossa tehdä
matalan sykkeen harjoittelua pari kertaa viikossa tunnista
puoleentoista tuntiin kerralla. Peruskuntoa kehittävien
harjoitusten uudelleen oivaltamisen jälkeen kunnossa on
tapahtunut selkeä muutos parempaan – myös vedessä.
Päätän jatkossa kuntotestin uusimisesta vuoden tai parin
välein. n
r5.fi
/swimseal.com