4/2018 Moodi 13
BIOUHAT
Terveydenhuollon arjessa
biouhkat hallitaan yhteistyöllä
JARKKO IHALAINEN
SPR Veripalvelun
lääketieteellinen johtaja ja
Moodin toimitusneuvoston
puheenjohtaja
Vuonna 2014 norjalainen lääkäri
sai Ebola-tartunnan vapaaehtoistyössä
Sierra Leonessa. Hän parantui
taudista Oslon yliopistosairaalan
erikoisosastolla, missä hoitoon
osallistui yli 200 terveydenhuollon ammattilaista.
Myös Suomessa biouhkat vaativat laajaa
yhteistyötä sairaalassa ja sen ulkopuolella.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä
(HUS) avoterveydenhuollon ohjeistusta
tartuntatautien ja niihin liittyvien riskien
osalta ylläpitää Epidemiologinen yksikkö
Infektiosairauksien klinikassa, jonka apulais-
ylilääkäri Eeva Ruotsalainen on ollut myös
Sosiaali- ja terveysministeriössä koordinoimassa
ja päivittämässä vuonna 2012 kansallista
varautumissuunnitelmaa influenssapandemiaa
varten. ”Liki kaksi kolmasosaa tartuntatautilaistahan
koskee avohoidon yleisvaarallisten
ja valvottavien tartuntatautien
torjuntaa. Kuntien tartuntatautilääkärit ja
–hoitajat ovat meille tärkeitä yhteistyökumppaneita”,
Eeva Ruotsalainen toteaa.
Uudet vaaralliset infektiot saavat usein
alkunsa maailmalla, joten tautien leviämisen
hallinta alkaa tartuntareittien määrittelystä.
Helsingin Satama – maailman suurin matkustajasatama
– sekä Helsinki-Vantaan lentokenttä
ovat biouhkien kannalta merkittäviä.
Lentokenttää koskeva infektiohälytysohjeistus
on valmisteltu yhdessä HUSin, THL:n ja
Vantaan tartuntatautiyksikön ja ensihoidon
kanssa. Käytännön tilanteissakin vastuualueet
menevät jossain määrin limittäin.
Influenssarokotukset ovat
biouhkien torjuntaa
Eeva Ruotsalaisen mielestä jokavuotinen
kausi-influenssa pahimmillaan täyttää hyvin
biouhkan kriteerit. ”Viime kaudella (2017-
2018) meillä oli poikkeuksellisen pitkään jatkunut
influenssaepidemia, jossa valtaviruksena
oli B-virus (Yamagata). Sairaaloiden ja
terveyskeskusten vuodeosastot olivat kuormittuneita
pitkään, ja myös teho- ja valvontayksiköt
etenkin huippuviikkoina. Edellisenä
vuonna influenssahuippu osui joulun aikaan,
jolloin terveydenhuollon henkilökuntaa oli
vähemmän verrattuna kuormitukseen”, apulaisylilääkäri
kertoo.
HUSissa on jo vuodesta 2010 ohjeistettu
henkilöstön influenssarokotuksista potilas- ja
työturvallisuuden takia. HUSin Epidemiologinen
yksikkö antaa apua ja ohjeita myös kunnille
henkilöstön ja potilaiden influenssarokotuksista.
”Optimaalinen rokotusajankohta on
lokakuun lopulta joulukuulle, koska influenssarokotuksen
teho alkaa hiipua noin kuuden
kuukauden kohdalla emmekä osaa ennustaa
epidemian kestoa” Eeva Ruotsalainen kertoo.
Epidemiologinen yksikkö teki yhdessä pääkaupunkiseudun
kuntien tartuntatautilääkäreiden
kanssa syksyllä 2017 tartuntatautilain
rokotuspykälästä toimintamallin ja ohjeet
kaikkien 24:n HUS-kunnan käyttöön.
Länsi-Euroopassakin voi kuolla
ruokaperäiseen tartuntatautiin
Toinen Eeva Ruotsalaisen mainitsema arkipäivän
biouhka ovat ruoka- ja vesiperäiset
joukkosairastumiset: ”Vuonna 2016 meillä
HUS-alueella sairastui noin 240 ihmistä
EHEC-bakteerin aiheuttamaan infektioon,
jonka lähteenä oli espoolaiseen pitopalvelun
käyttämä rucola-salaattierä. Silloin HUS,
kuntien tartuntatautiyksiköt ja ympäristöterveydenhuollot,
THL ja Evira tekivät tiivistä
yhteistyötä ja epidemia saatiin varsin
nopeasti rajoitettua.” Suomalaisessa epidemiassa
ei kuollut ketään toisin kuin Saksassa,
missä vuonna 2011 lähisukuisen EAEC-bakteerin
aiheuttamassa luomuvihanneksiin liittyvässä
infektiossa sairastui lähes 4000 ihmistä
ja kuoli 53.
Sairaanhoitopiirit, kuntien tartuntatautiyksiköt
ja ympäristöterveydenhuollot, ja asiantuntijatahot
kuten THL:n Kuopion Ympäristöterveyden
yksikkö, tekevät tiivistä yhteistyötä
myös talousvesivälitteisen tartuntariskin
ilmetessä.
HUSin biouhkaprosessi on kunnossa
Sairaalan sisällä biouhkien hallinta kuuluu sairaalahygieniatoimintaan.
Infektioidentorjuntayksikön
osastonylilääkäri Veli-Jukka Anttila
HUSista painottaa ennalta varautumista:
”Laitoimme systeemit kuntoon ennen Ebolaa
ja niitä on ylläpidetty.” Kaikille sairaalan
toiminnoille on ohjeistus toimintatavoista.
HUSilla on myös infektioambulanssi, jossa
potilastila on eristetty ympäristöstään.
Vaarallisimpien tartuntatautien hoito
HUSissa on keskitetty yhdelle infektio-osastolle,
jossa hoitohenkilökunta harjoittelee
useita kertoja vuodessa muun muassa suojavarusteiden
käyttöä. Myös laboratorio ja kuvantaminen
ovat olleet harjoituksissa mukana.
Turvalaboratoriossa tehtävien mikrobiologisten
tunnistustutkimuksien lisäksi potilaista
tarvitaan jatkuvasti hoidon seurantatietoa.
HUSissa asia on ratkaistu vieritutkimuslaitteistolla,
joka sijoitetaan potilashuoneen yhteyteen.
Veli-Jukka Anttilan mukaan eristystilaan
menevät vain henkilöt, joilla on tarvittava
perehdytys ja koulutus. Edellisen kansainvälisen
Ebola-epidemian aikana USA:ssa tapahtui
eräässä sairaalassa hoitohenkilökunnan
sairastumisia. Asiantuntijapiirien käsityksen
mukaan sairaalassa ei ollut riittävää valmiutta
eikä ohjeistusta korkeariskiseen eristykseen.
Suomessa hoitovalmius on kaikissa yliopistosairaaloissa
mutta paikkojen määrä on rajallinen.
”Yksi Ebola-potilas käytännössä sulkee
koko osaston”, Veli-Jukka Anttila toteaa. Laajemmassa
epidemiassa joudutaan tekemään
poikkeusjärjestelyjä, joista toki on kokemusta
esimerkiksi influenssan kautta: ”Vuoden 2009
influenssapandemian aikana jouduimme päivittäin
tarkastelemaan, mihin potilaita voisi
sijoittaa.”
Terveydenhuollon henkilöstö
biouhkien kohtaajana – ja kantajana?
Ebolaa esiintyy jatkuvasti Afrikassa, mutta
muutaman vuoden takaista epidemiaa ei ainakaan
toistaiseksi ole roihahtanut. Veli-Jukka
Anttilan mukaan HUSissa on hoidettu muutamia
vaikeiden koronavirusinfektioiden
(MERS ja SARS) epäilyjä. ”Onneksi MERS
vaikuttaa leviävän pisaratartuntana heikommin
kuin SARS”, osastonylilääkäri toteaa.
Suomalaisia terveydenhuollon ammattilaisia
työskentelee usein epidemia-alueilla järjestöjen
kuten Punaisen Ristin tai Lääkärit ilman
rajoja kautta. Veli-Jukka Anttilan käsityksen
mukaan järjestöille on kertynyt hyvä osaaminen
siitä, miten infektiokontrolli yksinkertaisissa
olosuhteissa voidaan toteuttaa: ”Järjestelyt
poikkeavat melkoisesti siitä miten HUSissa
toimimme, mutta sopivat kenttäoloihin.” Epidemia
alueille työhön lähtevistä terveydenhuoltohenkilöstön
jäsenistä toivotaan tieto
infektioyksikköön.