Biologisten agenssien tahallinen levitys
4/2018 Moodi 7
SIMO NIKKARI
Professori – Osastonjohtaja
Biologisten uhkien
osaamiskeskus ja
Sotilaslääketieteen Keskus
Biologisten agenssien käyttö sodankäynnissä
on kielletty kansainvälisin
sopimuksin. Myös terrorismi ja häiriköinti
ovat rikollista toimintaa. Biotieteiden
nopea kehitys saattaa johtaa
tilanteeseen, jossa tutkija tai tutkimusryhmä
tietämättään tekee tutkimusta, jonka tuloksia
voidaan käyttää pahantahtoisiin tarkoituksiin.
Bioagenssit ovat ei-konventionaalisia joukkotuhoaseita,
joihin luetellaan myös kemialliset
(Chemical) sekä säteilevät ja ydinaseet
(RadioNuclear). Yhteinen nimitys näille on
CBRN-agenssit. Monasti perään liitetään
vielä E-kirjain (Explosive), jolla viitataan varsinaisten
pommien lisäksi improvisoituihin
räjähteisiin (Improvised Explosive Devices),
kuten tienvarsipommeihin. Räjähteen käytöllä
muiden aineiden leviämistä voidaan myös
tehostaa.
Biouhka-agenssit
Biouhka-agenssi on bakteeri, virus, alkueläin,
parasiitti, sieni tai niiden tuottama toksiini,
jota voidaan käyttää tahalliseen levitykseen.
Taudinaiheuttaja voi levitä siten, että se
aiheuttaa tavanomaista laajempaa ja vakavaa
sairastumista ihmisissä, eläimissä tai kasveissa.
Niistä aiheutuneen taudin vakavuusasteita on
useita ja mahdollisia agensseja on määrittelytavasta
riippuen kymmeniä tai jopa satoja.
Yhdysvaltain sairauksien seuranta- ja torjuntavirasto
(Centers for Disease Control and
Prevention, CDC) jakaa mikrobit, toksiinit ja
niiden aiheuttamat taudit niiden yhteiskuntaa
vaarantavan vaikutuksen mukaan kategorioihin
A–C. Jako perustuu levityksen vaikeuteen,
tarttuvuuteen tai taudin oireiden vakavuuteen.
Vakavuusastetta lisää, jos epidemia voi vaatia
terveydenhuoltojärjestelmän eritystoimenpiteitä.
Vaarallisimpaan kategoriaan A kuuluvat
Bacillus anthracis (pernaruton aiheuttajabakteeri),
Francisella tularensis (jänisrutto), Yersinia
pestis (rutto) sekä Clostridium botulinum
-bakteerin tuottama botulismia aiheuttava
toksiini. Viruksista A-kategoriaan kuuluvat
isorokkovirus ja verenvuotokuumetta aiheuttavat
virukset, kuten Ebola, Marburg, Lassa ja
Machupo.
Isorokko
Variolaviruksen aiheuttama isorokko onnistuttiin
juurimaan pois 1970-luvulla WHO:n toimesta
luonnollisena tartuntatautina. Isorokon
hävittäminen onnistui, koska se aiheutti selvästi
havaittavaa vakavaa tautia vain ihmisessä.
Toisin kuin monilla muilla virustaudeilla, isorokolla
ei ollut kroonista tai latenttia tautimuotoa.
Isorokkorokote oli tehokas ja helppokäyttöinen,
joskin sivuvaikutukset olivat nykymittapuun
mukaan huomattavia. Isorokon eradikaatio
ohjelman kustannusten vuosina 1967–1980
on arvioitu olleen vain 300 miljoonaa US-dollaria.
Juurimisohjelman onnistuttua yleiset rokotusohjelmat
isorokkoa vastaan on lopetettu, ja
suurella osaa maapallon väestöä ei enää ole vastustuskykyä
isorokkoinfektiota vastaan. Kuolleisuus
Variola majorin aiheuttamaan tautiin on
rokottamattomilla noin 30 %. Tämä ja tarttuvuus
ihmisestä toiseen tekevät isorokosta hyvin
vaarallisen biouhka-agenssin, vaikka rokotteita
onkin tarvittaessa saatavilla tautiepidemian hillitsemiseen.
Isorokkoviruksen kantakokoelmia säilytetään
enää kahdessa tutkimuslaboratoriossa,
jotka ovat Yhdysvalloissa ja Venäjällä. Kantojen
säilyttämistä on perusteltu sillä, että niiden
avulla voidaan kehittää uusia rokotteita, viruslääkkeitä
ja diagnostisia testejä. Toisaalta kantakokoelmien
hävittämisestäkin on tehty päätöksiä,
ja kokoelmia onkin osittain tuhottu. Biotieteiden
ja -teknologioiden nopea kehittyminen
on kuitenkin tehnyt hävittämisestä vähemmän
tärkeätä, koska useiden isorokkoviruskantojen
koko perimä on tunnettu ja virusten syntetisointi
on nykypäivää. Tästä on esimerkkinä
kuluvan vuoden 2018 alussa julkaistu isorokkoviruksen
lähisukulaisiin kuuluvan hevosrokkoviruksen
syntetisointi laboratoriossa.
Tahallisen levityksen uhkamallit
Mikrobien tai toksiinien tahallinen, rikollisessa
tarkoituksessa toteutettu levitys voidaan
jakaa kolmeen uhkamalliin, joita ovat biologinen
häiriköinti, biologinen terrorismi ja biologinen
sodankäynti. Näiden lisäksi biouhka
agenssien aiheuttaman epidemian alkuperäinen
tartunta voi olla peräisin luonnollisesta
BIOUHAT
On arvioitu että 60% kaikista ihmisen uusista ilmaantuvista tartuntataudeista (emerging diseases) on eläinperäisiä,
ja näistä 72% on peräisin villieläimistä. Siksi Yksi terveys (One Health) -strategian mukainen varautuminen, jossa
huomioidaan villieläimet, tuotantoeläimet sekä ihmiset infektiotaudin kantajina on tärkeätä. Kuvassa Masaai-paimentolaisia
vuohineen Tansaniassa Ngorongoron kraaterilla, jossa villieäimet ja karja laiduntavat samoilla mailla.
Taustalla näkyy seeproja. Esimerkki tilanteesta jossa edellytykset tautien siirtymiselle villieläimistä ihmiseen ovat otolliset.
Kuva: Simo Nikkari
Jatkuu seuraavalla sivulla