käyttöönottoa, ennen
uuden projektin aloittamista
tai toimintatapojen
muuttuessa. Riskinarvioinnin
perusteella päätetään
tarvittava laboratorion
eristystaso, käytettävät suojavarusteet
sekä muut suojakeinot.
Riskinarviointia
tulee myös päivittää säännöllisesti.
Laboratorion bioriskien hallintaan on kehitetty
CWA 15793 Laboratory Biorisk Management
–standardi. Standardia ollaan tällä
hetkellä muokkaamaksi ISO-standardiksi.
Standardissa määritellään, miten laboratorion
toimintaan liittyviä biologisia riskejä tulee
arvioida, ennaltaehkäistä ja hallita. Sisällöltään
standardi on hyvin samantapainen kuin laadunhallintaan
10 Moodi 4/2018
ja toimintajärjestelmiin liittyvät
standardit, ja se on myös yhteensopiva niiden
kanssa. Standardi toimintaperiaate perustuu
PDCA-ympyrään (Plan-Do-Check-Act).
CWA-standardi mahdollistaa myös laboratorion
toiminnan sertifioinnin tai auditoinnin
bioriskien hallinnan suhteen. CWA-standardi
myös edellyttää, että organisaatioon on
nimetty bioturvavastaava (”biosafety officer”,
”biorisk management coordinator”).
Suojaus syntyy monesta tekijästä
Suojaus mikrobiologisessa laboratoriossa syntyy
laboratorion rakenteellisista ominaisuuksista,
työskentely- ja menettelytavoista sekä
henkilökohtaisten suojavarusteiden käyttämisestä.
Riskejä ja onnettomuuksia on pyrittävä
välttämään jo etukäteen suunnittelemalla
työt siten, että niiden tekeminen on turvallista.
Työturvallisuuslain mukaan työnantajan on
parannettava työolosuhteita ja estettävä vaara-
ja haittatekijöiden syntyminen.
Laboratorion toiminta- ja työskentelytavat
ovat keskeisiä bioturvan kannalta. Menettelytapoihin
kuuluvat niin työohjeiden, riskinarvioiden
ja onnettomuussuunnitelmien teko kuin
henkilökunnan työterveysohjelma. Koulutuksen
ja tiedonvälityksen merkitystä laboratorion
bioturvallisuudelle on alettu korostaa yhä
enemmän, kun on havaittu laboratoriotartuntojen
ja onnettomuuksien johtuvan usein inhimillisistä
virheistä.
Laboratorion toiminnasta riippuen laboratoriossa
voidaan tarvita erilaisia rakenteellisia
ratkaisuja, jotka suojaavat työntekijää tartuntavaaralta
ja estävät biologisten tekijöiden
tahattoman leviämisen ympäristöön. Tällaisia
rakenteellisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi
laboratoriotilan ilmastointijärjestelmä
ja alipaine, jätteenkäsittelyjärjestelmä tai biosuojakaapit.
Henkilönsuojainten
käyttö on vasta
viimeinen riskinhallintakeino
tilanteessa, jossa
työhön liittyviä vaaroja ei
voi täysin poistaa. Työnantajan
hankittava työntekijän
käyttöön riskinarvioinnin
perusteella valitut henkilönsuojaimet.
Monien
henkilönsuojainten
suojaavuus riippuu niiden istuvuudesta käyttäjälle
sekä oikeaoppisesta pukemisesta ja riisumisesta.
Lainsäädäntö ja kansainväliset
ohjeistukset
Biologisten tekijöiden kanssa työskentelyä
säätelevä lainsäädäntö on Suomessa hyvin
pirstaleinen ja vaatii useiden eri säädösten
tuntemista. Bioturvalainsäädäntöä on kerätty
THL:n bioturva-aiheisille internetsivuille.
Bioturvallisuus perustuu Suomessa pitkälti
työsuojelulainsäädäntöön. Työturvallisuuslain
lisäksi biologisten tekijöiden käsittelystä säädetään
tarkemmin Valtioneuvoston asetuksessa
933/2017 koskien työntekijöiden suojelemista
työhön liittyvältä biologisten tekijöiden
aiheuttamalta vaaralta. Toimijan velvollisuuksiin
kuuluu esimerkiksi ilmoittaa aluehallintovirastoon
käsittelemistään biologisista
tekijöistä sekä merkittävistä onnettomuuksista.
Varsinaista bioturvaamislainsäädäntöä
Suomessa ei ole, mutta esimerkiksi erilaisten
vientiin ja tuontiin liittyvien lupa- ja ilmoitusmenettelyjen
voi katsoa kuuluvan bioturvaamiseen.
Pääosin laboratorioiden bioturvaaminen
on kuitenkin toimijoiden omalla vastuulla.
Kansallisen lainsäädännön ohella on bioturvasta
olemassa paljon kansainvälisiä ohjeistuksia.
Laboratorioissa on ollut pitkään käytössä
Maailman terveysjärjestön (WHO)
luoma luokitteluperiaate, jossa biologiset tekijät
jaetaan neljään luokkaan niiden vaarallisuuden
perusteella sekä laboratoriot neljään
luokkaan niiden eristystason perusteella.
Jokaisella maalla voi kuitenkin olla oma tarkempi
luokituksensa. On tärkeää huomioida,
että biologisten tekijöiden luokitus ja laboratorion
eristystaso eivät välttämättä korreloi
keskenään. Joskus luokan 2 biologisen tekijän
käsittelyyn saatetaan esimerkiksi vaatia eristystason
3 tiloja. Sopiva eristystaso ja suojautumistoimenpiteet
päätetäänkin aina riskinarvioinnin
perusteella.
Tulevaisuudessa WHO on osittain luopumassa
edellä mainitusta luokittelujärjestelmästä,
ja siirtymässä kohti riskinarviointiin
ja näyttöön perustuvaa bioturvallisuutta. Jatkossa
laboratoriotyössä käytettävien suojauskeinojen
tulee perustua entistä enemmän riskinarviointiin.
Kansainvälinen kehityssuunta on bioturvallisuus
ja bioturvaamisvaatimusten tiukentuminen.
Monissa maissa bioturvalainsäädäntö
on jo hyvin tiukka. Laboratorioilta saatetaan
jo nyt vaatia jonkinlaista vakuutusta tai todistusta
bioturvavaatimusten täyttämisestä esimerkiksi
silloin, kun laboratorio haluaa hankkia
kantakokoelmasta tai toisesta laboratoriosta
käyttöönsä jonkin biologisen tekijän.
Myös tutkimusrahoitusta haettaessa saatetaan
kiinnittää huomiota bioturva-asioihin ja siihen,
onko tutkimuksella kaksikäyttömahdollisuutta.
Useissa maissa vaaditaan myös bioturvavastaava,
joka vastaa siitä, että hänen organisaationsa
täyttää bioturvaan liittyvät vaatimukset.
Suomen bioturvaverkosto
Koska tietoisuuden lisääminen on tärkeää, toimii
useissa maissa kansallisia bioturvaverkostoja.
Koko Euroopan alueella toimii European
Biosafety Association, joka järjestää vuosittain
konferenssin ja koulutuksia bioturvasta. Pohjoismaissa
toimii Nordic Biosafety Network.
Myös Suomessa nähtiin tarpeelliseksi oman
bioturvaverkoston perustaminen. Suomen
bioturvaverkosto perustettiin vuonna 2011
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Eviran,
puolustusvoimien, Helsingin yliopiston
ja Huslabin aloitteesta. Samojen toimijoiden
edustajat muodostavat myös verkoston ohjausryhmän,
johon on myöhemmin liittynyt myös
Turun yliopiston edustaja.
Suomen bioturvaverkoston tavoitteena on
edistää bioturvaa ja siihen liittyviä toimintakäytäntöjä
mikrobiologisissa laboratorioissa.
Verkosto järjestää vuosittain bioturvaseminaarin,
johon osallistuminen on ilmaista. Säännöllistä
koulutusta bioturva-asioista järjestää
Bioturvaverkoston lisäksi Terveyden ja hyvinvoinnin
laitos.
LISÄMATERIAALIA:
THL:n bioturvasivut: www.thl.fi/bioturva
CWA 15793 Laboratory Biorisk Management Standard. European
Committee for Standardization, 2011.
Laboratory-Acquired Infections in Belgium (2007-2012), An
online survey. Wetenschappelijk Instituut Volksgezondheid,
2015.
Laboratory Biosafety Manual. 3rd. ed. WHO, 2004.
Työsuojelun nettisivut: https://www.tyosuojelu.fi/
Käytännössä
bioturvallisuus ja
bioturvaaminen
tukevat toisiaan.
/bioturva
/