6
annin suuntaamiselle yhtiön kannalta
painava taloudellinen syy ja
loukkasiko hallituksen päätös vähemmistöosakkaiden
yhdenvertaista
kohtelua. (Ään.)
OYL 1 luku 7 §
OYL 9 luku 4 §
OYL 21 luku 2 §
OYL 21 luku 3 §
KKO:2018:20
Kirjanpitorikos – Törkeä kirjanpitorikos
– Veropetos – Törkeä
veropetos – Osakeyhtiö –
Samastaminen
Syyttäjä katsoi, että suomalaisen
X Oy:n toimintaan oli samastettava
yhtiön kanssa samaan intressipiiriin
kuuluvan kahden tanskalaisyhtiön
toiminta lentokoneiden
myynnissä, koska myynneissä oli
tosiasiassa kysymys X Oy:n liiketoiminnasta
ja lentokoneiden
myynti oli tapahtunut tosiasiassa
Suomessa. Myyntien aikana Tanskassa
oli noudatettu poikkeusmenettelyä,
jossa yksityishenkilöille
myydyt tietyn painoluokan alittavat
lentokoneet olivat arvonlisäverosta
vapaita.
Korkeimman oikeuden tuomiosta
ilmenevillä perusteilla katsottiin,
että tanskalaiset yhtiöt eivät
olleet samastettavissa X
Oy:öön arvioitaessa törkeän veropetoksen
ja törkeän kirjanpitorikoksen
tunnusmerkistöjen täyttymistä
ja syytteet hylättiin.
KKO:2018:21
Tekijänoikeusrikos – Tekijänoikeusrikkomus
– Valokuva
B oli ottanut metsoaiheisen valokuvan,
johon hänellä oli tekijänoikeuslain
49a §:n mukaiset valokuvaajan
oikeudet. A oli ilman B:n
lupaa maalannut öljyvärimaalauksen,
joka vastasi sekä kokonaisvaikutelmaltaan
että yksityiskohdiltaan
lähes täysin valokuvaa,
sekä ottanut maalauksestaan
valokuvan ja tarjonnut maalausta
ja valokuvan vedoksia myytäväksi.
Korkeimman oikeuden ratkaisusta
ilmenevillä perusteilla A:n
katsottiin valmistaneen B:n valokuvasta
kappaleita ja saattaneen
niitä yleisön saataviin ja siten syyllistyneen
tekijänoikeusrikkomukseen.
Vrt. KKO:1979-II-64
TekijänoikeusL 2 §
TekijänoikeusL 49a §
KORKEIN
HALLINTO-OIKEUS
Yleishallinto-asiat
KHO:2018:25
Asiakirjajulkisuus – Työeläkevakuutusyhtiöt
– Huomattavat tai
poikkeukselliset liiketoimet –
Asiakastiedot – Työhyvinvointitoiminta
– Erityissäännös – Liikesalaisuus
Finanssivalvonta oli kieltäytynyt
luovuttamasta tietoa työeläkevakuutusyhtiöiden
kuukausittain
raportoimista huomattavista tai
poikkeuksellisista liiketoimista siltä
osin kuin kysymys oli liiketoimien
kohteena olleiden yksittäisten
yritysten nimistä. Hallinto-oikeus
oli velvoittanut Finanssivalvonnan
luovuttamaan nämä tiedot
asiakirjojen pyytäjälle.
Valituksessaan korkeimmalle
hallinto-oikeudelle Finanssivalvonta
oli vaatinut hallinto-oikeuden
päätöksen kumoamista ja samalla
esittänyt, että valvontaraporteissa
oli tietoja myös työhyvinvointitoiminnasta,
jota ei voitu pitää
raportoinnin kohteena olevana
työeläkevakuutusyhtiön huomattavana
tai poikkeuksellisena liiketoimintana.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että työeläkevakuutusyhtiöiden
liiketoimia voitiin lähtökohtaisesti
pitää sekä yhtiöiden että liiketoimien
toisten osapuolten liikesalaisuuksina
siten kuin niistä säädetään
julkisuuslain 24 §:n 1 momentin
20 kohdassa. Liikesalaisuuden
piiriin sisältyi lähtökohtaisesti
myös tieto siitä, että yhtiön ja
sen asiakkaan välillä oli tehty liiketoimi.
Työeläkevakuutusyhtiöistä annetun
lain 30 §:n 3 momentin erityissäännöksellä
oli kuitenkin säädetty
poikkeus salassapidosta niiden
huomattavien ja poikkeuksellisten
liiketoimien osalta, jotka työeläkevakuutusyhtiö
oli tehnyt
hankkiakseen asiakkaita tai muuten
markkinoidakseen taikka jotka
se oli tehnyt asiakkaidensa kanssa.
Lain esitöistä ilmeni, että säännöksen
yhtenä tarkoituksena oli ollut
estää työeläkevakuutusyhtiöiden
varojen liiallinen ja muu epätarkoituksenmukainen
käyttäminen uusien
asiakkaiden hankintaan ja että
jos niin kuitenkin kävisi, olisi siitä
oltava mahdollisuus saada avoimesti
tietoa. Samoin lain esitöistä
ilmeni, että työeläkevakuutustoiminnan
suuren taloudellisen merkityksen
vuoksi oli pidetty tärkeänä,
että liiketoimintaa koskevien
tietojen julkisuus turvataan lailla.
Muun muassa yhtiöiden tekemät
kaupat asiakashankinnan yhteydessä
oli tärkeä julkistaa.
Mainitun säännöksen tarkoituksen
turvaamisen kannalta oli olennaista,
että tiedot työeläkevakuutusyhtiöiden
huomattavista ja
poikkeuksellisista työhyvinvointitoimintaa
koskevista liiketoimista
ovat julkisia asiakasta koskevien
tietojen osalta. Työhyvinvointitoimintaa
oli lisäksi pidetty raportoitavana
tietona Finanssivalvonnan
omassa ohjeistuksessa. Finanssivalvonnan
oli luovutettava pyydetyt
tiedot siltä osin kuin asiakirjojen
pyytäjä ei ollut niitä jo saanut
hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen.
Finanssivalvonta oli muuttanut
raportointia koskevia määräyksiään
työhyvinvointihankkeiden
osalta 1.3.2016 eli asiassa 19.2.2015
tekemänsä päätöksen jälkeen siten,
että nämä hankkeet oli poistettu
poikkeuksellisina raportoitavien
liiketoimien joukosta ja raportointivelvoitetta
muutoinkin muutettu
näiden hankkeiden osalta. Korkein
hallinto-oikeus ei ottanut eikä olisi
voinutkaan ottaa kantaa siihen,
voitaisiinko raportoinnin julkisuutta
ja salassa pidettävyyttä työhyvinvointihankkeisiin
liittyvien
liiketoimien osalta arvioida toisin
niiden raporttien osalta, jotka oli
toimitettu Finanssivalvonnalle tämän
jälkeen.
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta
(julkisuuslaki) 24 §
1 momentti 20 kohta
Laki työeläkevakuutusyhtiöistä
30 § 3 momentti
Hallituksen esitys HE 76/2006 vp
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan
mietintö StVM 29/2006 vp
KHO:2018:27
Julkinen hankinta – Valitus tarjouspyynnön
syrjivyydestä –
Erillinen valitus hankintapäätöksestä
– Hankintamenettelyyn