12
KHO:2018:39
Lastensuojelu – Huostaanotto ja
sijaishuoltoon sijoittaminen –
Läheisverkoston kartoittaminen
– Kasvuolosuhteet – Kokonaisarviointi
– Kasvuolosuhteet vanhempien
ja oheishuoltajien
luona – Lapsen huollosta ja asumisesta
päättäminen tai sopiminen
– Lapsen huoltoa ja
asumista koskevan määräyksen
ja huostaanoton suhde – Lapsen
sijoittaminen väliaikaisesti vanhempansa
tai muun huoltajansa
luokse – Lapsen sijoittaminen
oheishuoltajansa luokse
Viranhaltija oli lapsen asuessa
oheishuoltajiensa luona tehnyt
hallinto-oikeudelle hakemuksen
lapsen huostaanottamiseksi ja sijoittamiseksi
oheishuoltajiensa
luokse.
Hallinto-oikeus oli hylännyt
lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon
sijoittamista koskevan hakemuksen.
Hallinto-oikeus oli arvioinut
huostaanoton ja sijaishuoltoon
sijoittamisen edellytyksiä siitä lähtökohdasta,
olivatko lapsen kasvuolosuhteet
oheishuoltajiensa
luona uhanneet vakavasti vaarantaa
lapsen terveyttä tai kehitystä
lastensuojelulain 40 §:n 1 momentin
1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Hallinto-oikeus oli todennut muun
ohella, ettei olosuhteissa oheishuoltajien
luona ollut edes väitetty
olevan puutteita. Hallinto-oikeus
oli katsonut, etteivät lapsen kasvuolosuhteet
olleet uhanneet vaarantaa
lapsen terveyttä tai kehitystä
siitä huolimatta, että sosiaalitoimella
oli hakemuksen mukaan ollut
vaikeuksia avohuollon tukitoimien
järjestämisessä oheishuoltajille
tai että lapsen huoltajilla ja
oheishuoltajilla oli puutteita keskinäisessä
kommunikoinnissa. Hallinto
oikeus oli lisäksi todennut,
että lapsen asumisesta päätetään
ensisijaisesti lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta
annetun lain
nojalla vanhempien ja muun huoltajan
välisellä sopimuksella tai käräjäoikeuden
päätöksellä ja että
lastensuojelulain 49 §:n 3 momentista
johtui, ettei huostaanotettua
lasta voida sijoittaa pysyvästi
vanhemman tai muun huoltajan
luokse.
Hakemuksen tehnyt viranhaltija
valitti hallinto-oikeuden päätöksestä
korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Korkein hallinto-oikeus totesi
lastensuojelulain säätämiseen johtaneesta
hallituksen esityksestä
(HE 252/2006 vp) käyvän ilmi, että
lastensuojelulain 32 §:n 2 momentin
tarkoituksena on täsmentää
lapsen huollosta annettavan määräyksen
suhdetta huostaanottoon.
Vaikka lapsen tilanteen turvaamiseksi
on ensisijaisesti haettava lapsen
huoltoa ja asumista koskevaa
määräystä, tämä kuitenkaan ei saa
vaarantaa lapsen tilannetta silloin,
kun lastensuojelulain 40 §:n mukaiset
huostaanoton edellytykset
täyttyvät. Lastensuojelulain
40 §:ssä säädettyjen huostaanoton
edellytysten täyttyessä lapsen
huollosta ja tapaamisoikeudesta
annetun lain nojalla annettavan
lapsen huoltoa ja asumista koskevan
määräyksen lähtökohtainen
ensisijaisuus ei ole esteenä lastensuojelulain
mukaiselle huostaanotolle.
Edellä mainitusta hallituksen
esityksestä käy lisäksi ilmi, että lastensuojelulain
40 §:n 1 momentissa
oli kodin olosuhteiden sijasta ehdotettu
käytettäväksi sanaa kasvuolosuhteet.
Sanamuodon muutoksen
tarkoituksena oli ollut laajentaa
huostaanoton edellytyksiä
tilanteisiin, joissa lapsen terveyden
ja kehityksen vaarantumisen vakava
uhka ei johdu suoranaisesti lapsen
kotiin liittyvistä syistä, vaan
muista kasvuolosuhteista.
Korkein hallinto-oikeus katsoi
toisin kuin hallinto-oikeus, että
lapsen kasvuolosuhteista tehtävässä
kokonaisarvioinnissa tuli ottaa
huomioon lapsen kasvuolosuhteet
oheishuoltajiensa luona sekä kasvuolosuhteet
vanhempiensa luona.
Huomioon oli otettava myös
asumisolosuhteiden nykyinen
epävarmuus sekä vanhempien
suhtautuminen lapsen välttämättömien
palvelujen ja tukitoimien
toteuttamiseen. Myös avohuollon
tukitoimien sopivuutta, mahdollisuutta
ja riittävyyttä tuli arvioida
ottaen huomioon lapsen kasvuolosuhteet
kokonaisuudessaan.
Asiassa ei ollut kysymys lastensuojelulain
49 §:n 3 momentissa
tarkoitetusta lapsen kotiin palaamisen
valmistelusta kodin ulkopuolisen
sijoituksen jälkeen tai lapsen
sijoittamisesta muusta kyseisessä
säännöksessä tarkoitetusta
syystä väliaikaisesti vanhempansa
tai muun huoltajansa hoidettavaksi
tai kasvatettavaksi. Mainitusta
säännöksestä ei kysymyksessä olleissa
olosuhteissa johtunut estettä
sijoittaa lasta huostaanotettuna
oheishuoltajansa luokse.
Korkein hallinto-oikeus kumosi
hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti
asian hallinto-oikeudelle uudelleen
käsiteltäväksi huostaanoton
ja sijaishuoltoon sijoittamisen
edellytysten selvittämistä varten
sekä sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.
Lastensuojelulaki 4 §, 32 § 1 ja
2 momentti, 40 §, 45 § 1 momentti,
49 § 1–3 momentti ja 50 §
KHO:2018:41
Ympäristönsuojelu – Ympäristölupa
– Peruuttaminen – Muuttaminen
– Polttonesteiden jakeluasema
– Tärkeä pohjavesialue –
Pohjaveden pilaamiskielto
Ympäristö- ja rakennuslautakunta
oli peruuttanut polttonesteiden jakeluasemalle
myönnetyn toistaiseksi
voimassa olevan ympäristöluvan,
koska toiminnasta aiheutui
pohjaveden pilaantumisen vaaraa.
Jakeluasemakiinteistö sijaitsi I luokan
pohjavesialueen pohjaveden
muodostumisalueella. Kiinteistön
maaperä oli hiekkaa, eikä alueella
ollut vettä ja haitta-aineita pidättäviä
maakerroksia. Kiinteistön maaperä
ja pohjavesiolosuhteet olivat
jakeluasematoiminnan harjoittamiseen
erityisen huonosti soveltuvat.
Ympäristölupa voitiin peruuttaa,
kun toiminnasta aiheutuvaa
pohjaveden pilaantumisen vaaraa
ei voitu sulkea pois luvanhaltijan
esittämillä tai muillakaan arvioitavissa
olevilla toimenpiteillä. Ennen
peruuttamisesta päättämistä lupaviranomaisen
tuli hankkia riittävät
selvitykset, joiden perusteella voitiin
samassa yhteydessä arvioida,
oliko lupaa mahdollista muuttaa
toiminnan jatkamisen edellytysten
täyttämiseksi. Luvan peruuttaminen
ei edellyttänyt, että ensin olisi
erillisellä lainvoimaisella päätöksellä
ratkaistu, voidaanko lupaa
muuttaa, vaan muuttamisedellytyksiä
voitiin harkita osana peruuttamismenettelyä.
Ympäristönsuojelulaki (86/2000)
8 §, 58 § ja 59 §
Ks. vastaavasti ympäristönsuojelulaki
(527/2014) 17 § 1 momentti,
89 § 2 momentti ja 93 §