10
hyväksymisen edellytykset –
Käytöstä poistetut renkaat – Vastaanottopaikka
– Sopimusjärjestelyt
– Tuotteen jakelija –
Verkkokauppa
Yhtiö harjoitti ajoneuvojen renkaiden
maahantuontia. Yhtiö oli tehnyt
hakemuksen jätelain mukaiseen
tuottajarekisteriin hyväksymiseksi.
Hakemuksessaan yhtiö
oli esittänyt kaksi mallia käytettyjen
renkaiden vastaanoton järjestämiseksi
koko Suomen alueella.
Toisen mallin mukaan asiakas
olisi tilannut yhtiöltä maksuttoman
palautuspaketin, pakannut
palautettavat renkaat palautuspakettiin
ja toimittanut paketin lähimpään
postin palvelupisteeseen,
minkä jälkeen paketti toimitettaisiin
postipalveluna yhtiön osoitteeseen.
Toisen mallin mukaan
käytettyjen renkaiden palautus olisi
järjestetty kuljetusliikkeen kanssa
tehdyn rahtisopimuksen perusteella
asiakkaan luota noutopalveluna.
Korkein hallinto-oikeus totesi,
että jätelain tuottajavastuuta ei voitu
rajoittaa koskemaan vain yhtiön
omia asiakkaita. Kaikki postin toimipisteet
eivät lähtökohtaisesti soveltuneet
jätelaissa tarkoitetuiksi
käytettyjen renkaiden vastaanottopaikoiksi.
Yhtiöllä ei ollut myöskään
asianmukaista lupaa postin
toimipisteiden käyttämiseen mainittuun
tarkoitukseen. Vastaanottopaikkojen
korvaaminen yksinomaan
noutopalvelulla olisi puolestaan
edellyttänyt, että kunnissa
ei olisi ollut jätelaissa tarkoitettujen
renkaan jakelijoiden vastaanottopisteitä.
Pelkästään se seikka,
että tuottajalla eli tässä tapauksessa
yhtiöllä ei ollut kunnissa vastaanottopisteitä,
ei siten oikeuttanut
järjestämään renkaiden vastaanottoa
yksinomaan noutopalveluna.
Yhtiön esitys käytettyjen
renkaiden vastaanottamisen järjestämiseksi
ei edellä lausuttu huomioon
ottaen täyttänyt jätelain ja
sen nojalla annetun asetuksen vaatimuksia.
Jätelaki 46 § 1 ja 2 momentti, 48 §
1 momentti 1 kohta, 49 § 1 momentti,
51 § 1 momentti, 56 § 1 momentti
3 kohta ja 4 momentti, 101 §
1 ja 2 momentti, 102 § 1 momentti
Valtioneuvoston asetus käytöstä
poistettujen renkaiden erilliskeräyksestä
ja hyödyntämisestä 3 § 1 ja
2 momentti, 4 § 1 momentti, 6 §
KHO:2018:32
Yhteishallinto – Asumisoikeustalo
– Asukasdemokratia – Asukastoimikunta
– Asukkaiden
osallistumisoikeus – Kiinteistönhuoltopalvelujen
kilpailuttaminen
Asiassa oli korkeimmassa hallintooikeudessa
kysymys siitä, oliko A
Oy asumisoikeustalon omistajana
noudattanut asumisoikeusasunnoista
annetun lain ja yhteishallinnosta
vuokrataloissa annetun lain
säännöksiä asukkaiden osallistumisoikeudesta
kilpailuttaessaan
taloyhtiön kiinteistönhuoltopalvelut.
A Oy oli tiedottanut huoltosopimuksen
kilpailuttamisesta, sen aikataulusta
ja kilpailutusperusteista
asukkaiden käytössä olevilla internetsivuilla
maaliskuussa 2014.
Lisäksi isännöitsijä oli huhtikuussa
pidetyssä asukaskokouksessa ilmoittanut,
että uusi huoltosopimus
astuu voimaan heinä-elokuun
vaihteessa ja huoltotehtäviin ei ole
tulossa muutoksia. Asukastoimikunnan
puheenjohtajan tiedusteltua
kilpailutukseen osallistujista
isännöitsijä oli heinäkuun alussa
2014 ilmoittanut sähköpostitse,
että valinta tullaan tekemään kahden
toimijan välillä ja valinta perustuu
palvelun tasoon, palveluntarjoajan
resursseihin sekä hintaan.
Aluehallintovirasto oli päätöksessään
asettamassa määräajassa
velvoittanut A Oy:n varaamaan
asukastoimikunnalle tai yhteistyöelimelle
mahdollisuuden osallistua
kiinteistönhuoltosopimuksen
kilpailuttamiseen tekemällä esityksiä,
neuvottelemalla ja antamalla
lausunto huoltosopimuksen sisällöstä
ja huoltotehtävien järjestämisestä.
Korkein hallinto-oikeus ei
muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä,
jolla A Oy:n valitus oli hylätty.
A Oy:n ei katsottu menetelleen
uuden huoltosopimuksen osalta
asukkaiden osallistumisoikeuden
kannalta yhteishallinnosta vuokrataloissa
annetun lain edellyttämällä
tavalla. Laiminlyönti ei korjautunut
sen johdosta, että asukkaat
olivat myöhemmin hyväksyneet
huoltosopimuksen.
Laki asumisoikeusasunnoista 9a §
1 momentti, 16c § (1256/2010) 1 ja
2 momentti
Laki yhteishallinnosta vuokrataloissa
10 § 1 momentti 5 kohta
KHO:2018:33
Ylimääräinen muutoksenhaku –
Menetetyn määräajan palauttaminen
– Palauttamiskelpoinen
määräaika – Aineellinen määräaika
– Prosessuaalinen määräaika
– Kansainvälinen suojelu –
Perheenyhdistäminen – Toimeentuloedellytys
Suomessa pakolaisaseman saanut
A haki alaikäisten lastensa huoltajana
menetetyn määräajan palauttamista
perhesiteeseen perustuvaa
oleskelulupaa koskevan hakemuksen
tekemiseksi kolmen
kuukauden määräajassa kansainvälistä
suojelua koskevan päätöksen
tiedoksiannosta. Tällöin
oleskeluluvan myöntämiseen ei
sovellettaisi toimeentuloedellytystä.
Asiassa oli arvioitava, oliko
kyseinen määräaika hallintolainkäyttölain
61 §:n nojalla palautettavissa.
Korkein hallinto-oikeus totesi,
että hakemuksessa tarkoitettu
määräaika sitoi Maahanmuuttoviraston
harkintavaltaa sen ratkaistessa,
millä edellytyksillä pakolaisaseman
saaneen henkilön perheenjäsenille
voidaan myöntää oleskelulupa
perhesiteen perusteella.
A:lle oli Maahanmuuttoviraston
päätöksellä myönnetty turvapaikka
ja hän voi edelleen hakea ja oli
hakenutkin lastensa huoltajana
näille oleskelulupaa perhesiteen
perusteella, vaikka hakemuksen
kohteena oleva kolmen kuukauden
määräaika oli päättynyt. Määräajan
luonnetta arvioitaessa oli
kiinnitettävä huomiota siihen, että
Maahanmuuttovirasto voi edelleen
poiketa toimeentuloedellytyksestä
oleskelulupahakemusta
käsitellessään laissa säädettyjen
edellytysten täyttyessä. Kysymyksessä
ei siten ollut hallintolainkäyttölain
61 §:n 1 kohdassa tarkoitettu
määräaika eikä liioin muutoksenhakuaika
tai sellainen prosessitoimeen
tai vastaavaan liittyvä määräaika,
jota tarkoitetaan mainitun
pykälän 2 tai 3 kohdassa. Näin ollen
määräaika ei ollut palauttamiskelpoinen.
Hallintolainkäyttölaki 61 §
Ulkomaalaislaki 39 § 1 momentti ja
114 § 4 momentti 1 kohta