11 Momentti 3/2018
Momentti
KHO:2018:34
Jätelaki – Siirtymäsäännös –
Jätteenkuljetus – Jätteenkuljetusjärjestelmän
valinta – Kiinteistön
haltijan järjestämä
jätteenkuljetus – Riittävät selvitykset
– Kunnallisvalitus – Jatkovalitusoikeus
Kunnassa oli uuden jätelain voimaan
tullessa voimassa vanhan jätelain
mukainen sopimusperusteinen
jätteenkuljetusjärjestelmä, jota
täydennettiin lisäksi kunnan järjestämällä
niin sanotulla paikkaavalla
järjestelmällä. Kunnan tuli uuden
jätelain siirtymäsäännösten mukaan
määräajassa tehdä päätös
kunnassa käyttöön otettavasta jätteenkuljetusjärjestelmästä.
Toimivalta
mainitun päätöksen tekemiseen
oli kunnan jätehuoltoviranomaisena
toimineella useamman
kunnan yhteisellä jätelautakunnalla.
Jätelautakunta päätti, että koko
kunnan alueella otetaan käyttöön
uuden jätelain mukainen kiinteistön
haltijan järjestämä jätteenkuljetus.
Uuden jätelain säätämisen yhteydessä
oli haluttu säilyttää mahdollisuus
kiinteistön haltijan järjestämään
jätteenkuljetukseen. Kiinteistön
haltijan järjestämästä jätteenkuljetuksesta
voitiin kuitenkin
päättää vain siinä tapauksessa, että
kaikki jätelain 37 §:n 1 momentissa
säädetyt edellytykset täyttyivät.
Ennen jätteenkuljetusjärjestelmän
valintaa koskevan päätöksen tekemistä
oli tullut riittävästi selvittää
näiden edellytysten täyttyminen.
Selvityksissä oli erityisesti kiinnitettävä
huomiota niihin alueiden
ominaisuuksiin, joilla on merkitystä
jätteenkuljetuksen ja sen kustannusten
tai toimivuuden kannalta.
Selvityksen perusteella oli voitava
arvioida, että kiinteistön haltijan
järjestämälle jätteenkuljetukselle
säädetyt edellytykset täyttyivät
koko sillä alueella, jota päätös koski.
Tämä olisi edellyttänyt esimerkiksi
jätehuollon järjestämisen
kannalta eri tyyppisten alueiden,
kuten kaupunki- ja maaseutumaisten
alueiden, tarkastelua erikseen
sekä paikkaavan järjestelmän laajahkon
käytön merkityksen selvittämistä.
Ennen päätöksen tekemistä oli
muun muassa lausuntoja pyytämällä
ja alueella toimiville kuljetusyrityksille
suunnatulla kyselyllä
selvitetty, täyttyivätkö kiinteistön
haltijan järjestämälle jätteenkuljetukselle
säädetyt edellytykset.
Jätelautakunnan päätöksentekoa
varten laadittu selvitys oli kuitenkin
yleispiirteinen, eikä sen perusteella
ollut mahdollista varmistua
kaikkien edellytysten täyttymisestä
koko kunnan alueella.
Asiassa katsottiin myös, että jatkovalitusoikeus
hallinto-oikeuden
päätöksestä korkeimpaan hallintooikeuteen
kuntalain mukaan säilyi
sellaisella muutoksenhakijalla,
joka oli muuttanut pois jätelautakunnan
toimialueeseen kuuluvasta
kunnasta ennen hallinto-oikeuden
päätöksen antamista.
Jätelaki (646/2011) 35 § 2 momentti,
36 § 1 momentti, 37 § 1 momentti
ja 149 § 4 momentti
Hallintolaki 31 § 1 momentti
Kuntalaki (365/1995) 92 § 2 momentti
ja 97 § 1 momentti
Ks. myös KHO 2016:19 ja 2016:20
KHO:2018:38
Kemikaaliturvallisuus – Ympäristönsuojelu
– Polttonesteiden
jakeluasema – Vaarallisten
kemikaalien vähäinen käsittely
ja varastointi – Ilmoitusmenettely
– Ehto – Pelastusviranomainen
– Toimivalta – Standardi
SFS 3352 – Pohjavesialue
Polttonesteiden jakeluaseman toiminta
edellytti vaarallisten kemikaalien
vähäisenä varastointina
kemikaaliturvallisuuslain mukaisen
ilmoituksen tekemistä. Jakeluasema
oli suunniteltu sijoitettavaksi
I luokan pohjavesialueen ulkopuolelle.
Näin ollen toiminta ei
edellyttänyt ympäristönsuojelulain
nojalla ympäristölupaa vaan
kuului mainitun lain mukaisen rekisteröintimenettelyn
piiriin.
Kemikaaliturvallisuuslain
135 §:n mukaan Turvallisuus- ja
kemikaalivirasto (Tukes) julkaisee
luettelon niistä standardeista, joita
noudattaen katsotaan mainitun
lain nojalla annettujen säännösten
vaatimusten täyttyvän. Tukesin
julkaisemaan luetteloon sisältyi jakeluasemia
koskeva standardi SFS
3352, jonka mukaan tärkeiden ja
vedenhankintaan soveltuvien pohjavesialueiden
ulkopuolella sovellettiin
lähtökohtaisesti standardin
perusrakennemallia. Pelastusviranomainen
oli kemikaaliturvallisuuslain
mukaisen ilmoituksen
johdosta antamassaan päätöksessä
asettanut ehdon, jonka mukaan jakeluasemalta
edellytettiin standardin
mukaista erityisrakennemallia
(jakeluasema pohjavesialueella).
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että lähtökohtaisesti ympäristönsuojelulain
mukaisessa rekisteröintimenettelyssä
varmistetaan
ympäristönsuojelulainsäädännössä
asetettujen vaatimusten täyttyminen
noudattamalla ympäristönsuojelulain
nojalla annetun jakeluasema
asetuksen säännöksiä.
Vastaavasti kemikaaliturvallisuuslain
135 §:stä ilmenevän periaatteen
mukaisesti jakeluasemapäätöksen
vaatimukset lähtökohtaisesti
täytetään jakeluasemastandardia
noudattamalla siltä osin
kuin niiden soveltamisalat ovat
päällekkäisiä. Standardin noudattaminen
ei kuitenkaan poistanut
pelastusviranomaisen toimivaltaa
asettaa tarvittaessa jakeluasemillekin
ehtoja kemikaaliturvallisuuslain
2 luvussa säädettyjen turvallisuusvaatimusten
täyttämiseksi.
Kun otettiin huomioon suunnitellun
sijoituspaikan erityispiirteet,
kemikaaliturvallisuuslain tarkoitus
ehkäistä myös ympäristövahinkoja,
lain 2 luvussa säädetyt
yleiset turvallisuusvaatimukset,
niitä tarkentavan kemikaaliturvallisuusasetuksen
10 §:n 1 momentti
ja jakeluasematoiminnasta pohjavedelle
tyypillisesti aiheutuvat riskit,
pelastusviranomaisella oli tässä
tapauksessa toimivalta ja kemikaaliturvallisuuslain
mukaiset asialliset
perusteet asettaa pohjaveden
suojaamiseksi jakeluasemastandardin
vaatimuksia ankarampi
ehto.
Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden
käsittelyn turvallisuudesta
(kemikaaliturvallisuuslaki)
1 §, 2 luku, 24 § 1 momentti, 25 § ja
135 §
Ympäristönsuojelulaki 17 § 1 momentti
ja 116 § Valtioneuvoston
asetus räjähteiden valmistuksen,
käsittelyn ja varastoinnin turvallisuusvaatimuksista
(kemikaaliturvallisuusasetus)
10 § 1 momentti
Valtioneuvoston asetus nestemäisten
polttoaineiden jakeluasemien
ympäristönsuojeluvaatimuksista
(444/2010, jakeluasema-asetus)
Kauppa- ja teollisuusministeriön
päätös vaarallisten kemikaalien käsittelystä
ja varastoinnista jakeluasemilla
(415/1998, jakeluasemapäätös)