7 Momentti 3/2018
Momentti
osallistumaton tarjoaja – Alalla
toimiva yritys – Tarjouksen
antamatta jättämisen merkitys –
Asianosaisaseman perusteet
Hankintayksikkö oli pyytänyt tarjouksia
katuvalaistuksen saneerauksesta.
Alalla toimiva yhtiö teki
ennen tarjousajan päättymistä tarjouspyynnön
syrjivyyttä koskevan
valituksen sekä hankintapäätöksen
tekemisen jälkeen hankintapäätöstä
koskevan valituksen
markkinaoikeudelle. Yhtiö ei jättänyt
tarjouskilpailussa tarjousta.
Markkinaoikeus katsoi, että valituksissa
oli kysymys samasta menettelystä
ja että yhtiöllä oli kummassakin
muutoksenhaussa
asianosaisen asema. Markkinaoikeus
hylkäsi valitukset.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että alalla toimivalla yhtiöllä oli
tarjouspyyntöön kohdistuvan valituksen
osalta julkisista hankinnoista
annetussa laissa tarkoitettuun
asianosaisasemaan perustuva
muutoksenhakuoikeus. Markkinaoikeuden
oli siten tullut tutkia
tarjouspyyntöön kohdistunut valitus.
Korkein hallinto-oikeus ei tältä
osin muuttanut markkinaoikeuden
päätöksen lopputulosta.
Korkein hallinto-oikeus katsoi
toisin kuin markkinaoikeus, että
yhtiöllä ei ollut asianosaisasemaa
eikä siten muutoksenhakuoikeutta
hankintapäätökseen kohdistuvassa
muutoksenhaussa. Yhtiö ei ollut
esittänyt sellaisia syitä, jotka olisivat
estäneet sitä jättämästä tarjousta.
Asiassa ei siten ollut tullut esille
seikkoja, joiden perusteella olisi
voitu katsoa, että yhtiön mahdollisuudet
menestyä tarjouskilpailussa
olisivat olleet unionin tuomioistuimen
oikeuskäytännössä tarkoitetulla
tavalla olemattomat yhtiön
syrjiviksi väittämien teknisten eritelmien
tai vaatimusten takia. Kun
yhtiö ei ollut osallistunut tarjouskilpailuun
eikä myöskään osoittanut
pyrkineensä osallistumaan siihen,
sillä ei ollut oikeutta muutoksenhakuun
hankintapäätöksestä.
Korkein hallinto-oikeus kumosi ja
poisti markkinaoikeuden päätöksen
tältä osin ja jätti yhtiön markkinaoikeudelle
tekemän valituksen
tutkimatta.
Laki julkisista hankinnoista (348/
2007) 85 § (321/2010) 1 momentti ja
86 § (321/2010) 1 momentti
Unionin tuomioistuimen tuomiot
asiassa C-689/13, Puligienica Facility
Esco (EU:C:2016:199), asiassa
C-355/15, Technische Gebäudebetreuung
(EU:C:2016:988), yhdistetyissä
asioissa C-439/14 ja C-488/
14, Star Storage (EU:C:2016:688) sekä
asiassa C-230/02, Grossmann
Air Service (EU:C:2004:93)
KHO:2018:28
Valtiontuki – SGEI-palvelu – Valtiontuen
edellytysten täyttyminen
– Taloudellinen etu – Taloudellisen
edun valikoivuus –
Ensihoitopalvelu
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin
kuntayhtymän valtuusto oli
17.6.2014 tekemällään päätöksellä
hyväksynyt esityksen ensihoidon
palvelutasoksi vuosille 2015–2018.
Päätöksessä ensihoito oli todettu
järjestettäväksi yhteistoiminnassa
sairaanhoitopiirin palvelutasopäätöksen
mukaisella alueella 1 Oulu-
Koillismaan pelastusliikelaitoksen
kanssa ja alueella 2 Jokilaaksojen
pelastuslaitoksen kanssa. Sairaanhoitopiiri
oli valituksenalaisen
päätöksen ja sen liitteenä olleen,
sanotulla päätöksellä hyväksytyn
ensihoitopalvelun palvelutasoesityksen
mukaisesti tehnyt ensihoitopalvelun
järjestämistä koskevat
olennaisilta osiltaan samansisältöiset
yhteistoimintasopimukset ensihoitopalvelun
tuottamisesta
1.1.2015 alkaen Oulu-Koillismaan
pelastusliikelaitoksen (pohjoinen
alue) ja Jokilaaksojen pelastuslaitoksen
(eteläinen alue) kanssa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
toisin kuin hallinto-oikeus, ettei
asiassa ollut kysymys niin kutsutussa
Altmark-oikeuskäytännössä
ja Euroopan komission 20.12.2011
antamassa päätöksessä (2012/21/
EU) tarkoitetusta yleisiin taloudellisiin
tarkoituksiin liittyvästä palvelusta,
eli niin kutsutusta SGEIpalvelusta,
eikä sairaanhoitopiiri
ollut 17.6.2014 tekemällään päätöksellä
asettanut pelastuslaitoksille
Altmark-oikeuskäytännössä
ja komission päätöksessä tarkoitettuja
SGEI-velvoitteita. Asiassa ei
näin ollen ollut tarpeen arvioida
SGEI-palveluihin liittyviä kumulatiivisia
edellytyksiä (tuomio Altmark
Trans, C-280/00,
EU:2003:415, 87–94 kohta), joiden
perusteella korvausta tällaisesta
palvelusta ei olisi katsottava valtiontueksi.
Myöskään Pohjois-Pohjanmaan
sairaanhoitopiirin kuntayhtymä
ei ollut esittänyt, että
asiassa olisi ollut kysymys SGEIvelvoitteiden
asettamisesta.
Pelastuslaitosten toimivalta järjestää
ensihoitopalveluita yhteistoiminnassa
sairaanhoitopiirin kuntayhtymän
kanssa johtui terveydenhuoltolain
39 §:n 2 momentin ja
pelastuslain 27 §:n 3 momentin
1 kohdan sääntelystä. Korkein hallinto
oikeus katsoi, että Oulu-Koillismaan
pelastusliikelaitokselle ja
Jokilaaksojen pelastuslaitokselle
johtui ensihoitoa koskevista terveydenhuoltolain
ja pelastuslain säännöksistä
sekä ensihoidon yhteistoimintasopimuksista
erityisiä velvollisuuksia
ja siten pelastuslaitosten
asema ensihoitopalvelujen tarjoajana
erosi oikeudellisesti valittajina
olleiden yhtiöiden asemasta. Sairaanhoitopiirin
kuntayhtymä voi
terveydenhuoltolain 39 §:n 1 momentissa
tarkoitetun järjestämisvastuunsa
nojalla saman pykälän
2 momentissa tarkoitetulla tavalla
hankkia ensihoitopalveluja myös
muilta toimijoilta, mutta tällöin kysymys
ei ole ensihoitotoiminnan
järjestämisestä yhteistoiminnassa
vastaavalla tavalla kuin pelastuslaitosten
kysymyksessä ollen.
Pelastuslaitokset, toisin kuin
muut ensihoitopalvelujen markkinoilla
toimivat palveluntarjoajat,
eivät saaneet tarjota ensihoitopalveluita
muille kuin kysymyksessä
olleelle sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle,
osallistua ensihoidon
tarjoamista koskeviin kilpailutuksiin
eivätkä markkinoida ensihoitopalveluja
yhteistoimintasopimusta
haittaavalla tavalla. Ensihoitoa
koskevista terveydenhuoltolain ja
pelastuslain säännöksistä ja yhteistoimintasopimuksista
johtui pelastuslaitoksille
suuronnettomuuksiin,
normaaliolojen häiriötilanteisiin
sekä poikkeusoloihin varautumiseen
liittyviä vastuita. Lisäksi
pelastuslaitoksilla oli yhteistoimintasopimusten
nojalla velvollisuus
toteuttaa ensihoitopalvelu sopimuksissa
määritellyn nettokustannusperiaatteen
mukaisesti. Ensihoitoon
kuuluvat kaikki tulot kohdennettiin
yhteistoimintasopimusten
mukaisesti ensihoitoon ja siten
ne vaikuttivat ensihoidon nettokustannuksiin
menoja vähentäen.
Korkein hallinto-oikeus katsoi
edellä lausutuista eroista johtuvan,
että Oulu-Koillismaan pelastusliikelaitos
ja Jokilaaksojen pelastuslaitos
eivät olleet unionin tuomioistuimen
oikeuskäytännössä tarmomentti_