15 Momentti 3/2018
Momentti
tetuissa olosuhteissa pidettävä irtisanomistilanteessa
maksettuna
työsuhteeseen liittyvänä korvauksena,
joka oli A:n tuloverolain
61 §:n 2 momentissa tarkoitettua
palkan luontoista veronalaista ansiotuloa.
B Oy:n maksamat vakuutusmaksut
eivät siten koskeneet
tuloverolain 96a §:n 2 momentissa
tarkoitettua kollektiivista lisäeläketurvaa.
Verovuodet 2012 ja 2012.
Äänestys 4–1.
Tuloverolaki 61 § 2 momentti, 68 §
1 momentti ja 96a § 2 momentti
KHO:2018:37
Henkilökohtaisen tulon verotus
– Tulon veronalaisuus – Kollektiivinen
lisäeläkevakuutus –
Vakuutusyhtiön maksama eläke
A:n työnantaja B Oy oli vuonna
2012 ottanut yhteistoimintaneuvotteluihin
liittyen ryhmäeläkevakuutuksen,
johon A oli liitetty. B
Oy oli vuosina 2012 ja 2013 maksanut
vakuutusyhtiölle A:n osalta
ryhmäeläkevakuutuksen maksuja
9 000 euroa kumpanakin vuonna.
B Oy:ssä toimitetun verotarkastuksen
perusteella vakuutusmaksujen
määrät oli luettu A:n verovuosien
2012 ja 2013 ansiotuloihin. A ei saanut
uutta veronalaista tuloa, kun
vakuutusyhtiö vuosina 2016 ja
2017 maksoi hänelle ryhmäeläkevakuutuksen
perusteella eläkettä
hänen verotuksessaan veronalaisena
tulona jo huomioon otetun
18000 euron määrään saakka. Ennakkoratkaisu
verovuosille 2016–
2017.
Tuloverolaki 29 § 1 momentti
KHO:2018:40
Tuloverotus – Henkilökohtaisen
tulon verotus – Työpanososinko
– Holdingyhtiö – Kommandiittiyhtiö
– Veron kiertäminen – Lääkäriyhtiö
A oli ollut C Oy:n osakkeenomistaja,
ja C Oy oli ollut B Ky:n vastuunalainen
yhtiömies. Lääkärien
pääsääntöisesti itse omistamat osakeyhtiöt
olivat toimineet B Ky:n
vastuunalaisina yhtiömiehinä.
Kullekin vastuunalaiselle yhtiömiehelle
oli B Ky:ssä perustettu
oma tulosyksikkönsä, jonka liikevaihto
oli muodostunut kunkin
lääkäriosakkaan, A mukaan lukien,
suorittaman työn perusteella.
B Ky:ssä toimitetun verotarkastuksen
havaintojen perusteella A:n ansiotuloihin
oli tuloverolain 33b §:n
3 momentin ja verotusmenettelystä
annetun lain 28 §:n nojalla lisätty
B Ky:stä vastuunalaiselle yhtiömiehelle
C Oy:lle jaettu tulo-osuus
työpanososingon luontoisena tulona.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että osuus B Ky:n voitosta kertyisi
A:lle osinkotulona ilman työpanososinkoihin
liittyviä veroseuraamuksia,
jos esillä olevaa voittoa
A:lle saakka jaettuna verotettaisiin
omistusrakenteen yksityisoikeudelliseen
muotoon lähtökohtaisesti
liittyvien veroseuraamusten mukaisesti.
Tällainen lopputulos oli
katsottava tuloverolain 33b §
3 momentin näkökulmasta lain
tarkoituksen vastaiseksi veroeduksi,
vaikka esillä oleva tilanne ei
kuulunutkaan tuloverolain 33b §:n
3 momentin sanamuodon mukaiseen
soveltamisalaan. Kommandiittiyhtiön
käyttöön perustuva
toimintamalli oli liiketaloudellisilta
perusteiltaan suhteellisen ohut
ja osin keinotekoinen, kun otettiin
huomioon, että toimintamallilla
saavutettava hyöty liittyi lähinnä
A:lle kertyvän voitonjaon verotukseen.
Toimintamalli ei siten kokonaisuutena
arvioiden vastannut
asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta,
minkä vuoksi B Ky:n vastuunalaiselle
yhtiömiehelle C
Oy:lle kuuluva osuus kommandiittiyhtiön
voitosta oli tullut verottaa
yhtiön osakkeenomistajan
A:n työpanokseen perustuvana tuloverolain
33b §:n 3 momentissa
tarkoitettuna tulona. Verovuosi
2010. Äänestys 3–2.
Tuloverolaki 33b § 3 momentti
(469/2009)
Laki verotusmenettelystä 28 §
1 momentti
KHO:2018:44
Arvonlisävero – Rahoituspalvelu
– Sijoitusrahastotoiminta – Erityinen
sijoitusrahasto – Vaihtoehtorahasto
– Säilytysyhteisötoiminta
– Säilytyspalkkiot
A:lla oli Finanssivalvonnan antama
lupa toimia säilytysyhteisönä,
ja se oli sijoitusrahastolaissa ja
vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa
laissa tarkoitettu säilytysyhteisö.
A luovutti sijoitusrahastolaissa
ja vaihtoehtorahastojen hoitajista
annetussa laissa tarkoitetuille
sijoitusrahastoille ja rahastoyhtiöille
lakisääteisiä säilytysyhteisöpalveluja.
Sijoitusrahastolaissa ja vaihtoehtorahastojen
hoitajista annetussa
laissa tarkoitetun säilytysyhteisön
tehtävät kohdistuivat pääasiallisesti
rahaston varojen säilyttämiseen
sekä sijoitusrahastojen toiminnan
valvontaan ja tarkastukseen.
Säilytysyhteisön rahastoilta
saamia palkkioita ei ollut pidettävä
vastikkeina arvonlisäverodirektiivin
135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa
tarkoitetuista verosta vapautetuista
sijoitusrahaston hallinnointipalveluista.
A:n oli suoritettava
arvonlisäveroa mainituista
palkkioista.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu
ajalle 24.2.2017–
31.12.2018.
Arvonlisäverolaki 41 §, 42 § 1 momentti
6 kohta ja 3 momentti
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä
annettu neuvoston direktiivi
(2006/112/EY) 135 artikla 1 kohta
g alakohta
Unionin tuomioistuimen tuomiot
asioissa C-169/04, Abbey National,
C-275/11, GfBk ja C-595/13, Fiscale
Eenheid
Vrt. KHO 25.4.2003 taltiot 1042 ja
1043
KHO:2018:45
Kiinteistöverotus – Kiinteistön
arvostaminen – Maapohjan verotusarvo
– Rakennusoikeus –
Asemakaavan muutos – Asemakaavan
kaksitasomääräys –
Luottamuksensuoja
Asunto Oy A omisti B:n kaupungissa
tontin X, jolle yhtiö oli rakentanut
alun perin voimassa olleen
asemakaavan rakennusoikeuden
mukaisesti 1940 kerrosneliömetrin
suuruisen asuinrakennuksen.
Asuinrakennuksen valmistumisen
jälkeen voimaan tulleen asemakaavan
mukaan tontin rakennusoikeus
oli vain 1100 kerrosneliömetriä.
Asemakaavamuutoksen
tarkoituksena oli suojella rakennettuja
vanhoja rakennuksia purkamiselta.
Uuteen asemakaavaan
oli sisällytetty niin sanottu kaksitasomääräys,
jonka mukaan olemassa
olevassa ennen tiettyä ajankohtaa
rakennusluvan saaneessa
rakennuksessa saadaan suorittaa
korjaaminen uudisrakentamiseen