13 Momentti 3/2018
Momentti
KHO:2018:42
Perusopetus – Maksuton koulukuljetus
– Jaksojärjestelmä –
Koulumatkan kesto eri opetusjaksojen
aikana – Laskentatavan
asianmukaisuus –
Päätöksen tekeminen
A:lla oli koulumatkan pituuden
perusteella oikeus maksuttomaan
koulukuljetukseen. Koska A oli yli
13-vuotias, hänen päivittäinen
koulumatkansa sai kestää enintään
kolme tuntia.
A:lle oli lukuvuodeksi 2016–
2017 myönnetty koulukuljetus
koulukuljetusautolla niinä päivinä,
joina hänen koulumatkansa
kesti yli kolme tuntia. Muina päivinä
kuljetus oli myönnetty linja-autolla.
Päätöksestä ilmeni, että oppilaan
käymässä koulussa opetus tapahtui
jaksoissa, jotka vaihtuivat
kuuden viikon välein. Perusopetusjohtajan
tehdessä päätöksensä
tiedossa oli ollut ainoastaan ensimmäisen
jakson lukujärjestys. Päätöksen
mukaan koulumatkaan kuluva
aika tarkistettiin jokaiselle
jaksolle erikseen.
Hallinto-oikeus oli kumonnut
perusopetusjohtajan päätöksen
muiden kuin ensimmäisen ja toisen
opetusjakson osalta ja palauttanut
asian tältä osin perusopetusjohtajalle
todeten, että kaupungin
on tehtävä erilliset päätökset kullekin
opetusjaksolle siinä vaiheessa,
kun sillä on tiedossa kunkin jakson
lukujärjestys. Asiassa oli korkeimmassa
hallinto-oikeudessa kaupunginhallituksen
valituksesta
ratkaistavana, oliko koulukuljetusta
koskeva päätös voitu tehdä
koko lukuvuotta varten sillä tavoin
avoimena, että koulumatkan
kesto linja-autoa käyttäen tarkistettiin
jokaiselle jaksolle erikseen ja
oppilaan koulukuljetus hoidettiin
koulukuljetusautolla niinä päivinä,
joina koulumatka linja-autolla
kestäisi tämän tarkistuksen mukaan
yli kolme tuntia. Kaupunginhallituksen
valituksesta ilmeni,
että linja-autolla tehtävien koulumatkojen
keston tarkistaminen oli
tarkoitettu tehtävän ilman, että
asiasta tehdään uusia valituskelpoisia
päätöksiä.
Korkein hallinto-oikeus totesi,
että oppilaan oikeudesta perusopetuslain
32 §:n 1 momentissa
tarkoitettuun maksuttomaan kuljetukseen
oli tehtävä hallintopäätös,
johon asianosaiset voivat perusopetuslain
42 §:n mukaisesti
hakea valittamalla muutosta hallinto
oikeudelta. Asianosaisten oikeusturva
ja päätöksen asianmukainen
tuomioistuinvalvonta edellyttivät,
että päätös perustui riittävään
selvitykseen koulumatkan
kestosta. Hallinto-oikeuden oli sille
esitettävän selvityksen perusteella
voitava varmistua siitä, että
myös koulumatkan keston laskentatapa
oli asianmukainen. Kun hallinto
oikeudelle ei esillä olevassa
asiassa ollut esitetty tästä lainkaan
selvitystä ensimmäisen ja toisen
opetusjakson jälkeiseltä ajalta, hallinto
oikeuden oli tullut kumota
päätös tältä osin ja palauttaa asia
perusopetusjohtajalle uudelleen
käsiteltäväksi.
Korkein hallinto-oikeus totesi
edelleen, että asianosaisten oikeusturva
ja päätöksen tuomioistuinvalvonta
eivät esillä olevassa tilanteessa
välttämättä kuitenkaan
edellyttäneet sitä, että kuljetuksen
järjestämistavasta tehdään hallinto
oikeuden päätöksessä edellytetyllä
tavalla erillinen päätös kullekin
opetusjaksolle siinä vaiheessa,
kun näiden jaksojen lukujärjestykset
ovat tiedossa. Riittävänä voitiin
pitää sitä, että pidempää ajanjaksoa
koskeva päätös tehdään siten,
että myös sen laskentatavan asianmukaisuus,
jolla linja-autolla tehtävän
koulumatkan kesto seuraavien
opetusjaksojen aikana määräytyy,
voidaan päätöksestä valittamalla
saattaa tuomioistuimen arvioitavaksi.
Esillä olevassa asiassa
tarvittavat, tuomioistuinvalvonnan
edellyttämät laskelmat linjaautolla
tehtävän koulumatkan kestosta
olisi ollut mahdollista tehdä
koulun alkamis- ja päättymisaikojen
sekä linja-autoaikataulujen perusteella
myös ilman kunkin opetusjakson
lukujärjestystä. Näin
meneteltäessä tämän päätöksen
perusteella voitaisiin kunkin opetusjakson
lukujärjestyksen valmistuttua
todeta, kestääkö oppilaan
koulumatka jonakin tai joinakin
viikonpäivinä yli kolme tuntia.
Tällöin asianosaisten oikeusturva
ja päätösten tuomioistuinvalvonnan
toteutuminen eivät edellyttäisi
erillisten valituskelpoisten päätösten
tekemistä kullekin opetusjaksolle.
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi
kaupunginhallituksen valituksen.
Kun ajanjakso, jota Järvenpään
kaupungin perusopetusjohtajan
päätös oli koskenut, oli jo kulunut,
hallinto-oikeuden päätökseen sisältynyt
lausuma asian palauttamisesta
perusopetusjohtajalle uudelleen
käsiteltäväksi kuitenkin
poistettiin.
Perusopetuslaki 32 § 1 ja 2 momentti
KHO:2018:43
Maaseudun kehittämisen tukeminen
– Toimintarahan myöntäminen
toimintaryhmälle
(Leader-ryhmä) – Tuki toimintakustannuksiin
ja toiminnan
edistämiseen – Hyväksyttävien
palkkakustannusten kohtuullisuusarvio
– Yksittäisen henkilön
hyväksyttävä enimmäiskuukausipalkka
– Kohtuullisuusarvio
ennen toimintarahan maksamista
Maaseutuvirasto myönsi maaseudun
kehittämisen tukemisesta annetussa
laissa tarkoitettua toimintarahaa
yhdistykselle tämän toimintakustannuksiin
ja toiminnan
edistämiseen noin 950000 euroa
ajalle 6.3.2015–31.12.2019. Päätöksessään
virasto katsoi muun ohella,
että toimintarahasta hyväksyttävä
yksittäisen, täysiaikaisesti
työskentelevän henkilön palkka
voi olla enintään 4100 euroa kuukaudessa.
Hallinto-oikeus hylkäsi yhdistyksen
valituksen katsoen muun
ohella, että Maaseutuvirasto oli
toimivaltansa puitteissa voinut jo
toimintarahaa myönnettäessä arvioida
toimintarahasta hyväksyttävien
palkkakustannusten kohtuullisuutta
kokonaiskustannusarviota
tarkemmin ja ottaa toimintarahan
myöntämistä koskevaan päätökseen
sitä koskevan ehdon. Yhdistykselle
annettua päätöstä ei ollut
pidettävä lainvastaisena myöskään
sillä perusteella, että joissakin
muiden toimintaryhmien päätöksissä
ei ollut vastaavaa ehtoa.
Korkein hallinto-oikeus myönsi
yhdistykselle valitusluvan ja tutki
asian. Korkein hallinto-oikeus viittasi
hallinto-oikeuden päätökseen
siltä osin kuin hallinto-oikeus oli
katsonut, että Maaseutuvirasto voi
arvioida kustannusten kohtuullisuutta
myös yksittäisen kustannuserän
osalta jo toimintarahan
myöntämistä koskevassa päätöksessä.
Sovellettavissa säännöksissä
ei toisaalta säädetty tarkemmin
toimintarahaa koskevien kustanmomentti_