12
nen – Menettely – Tokkatyöt –
Talous
Paliskunnan kokouksessa oli tehty
päätös, joka oli koskenut paliskunnan
talousarviossa hyväksytyn
tokkatöiden enimmäistuntimäärän
ylittävien työtuntien korvaamista.
Kokouksessa oli katsottu,
että ne paliskunnan osakkaat, jotka
olivat osallistuneet tokkatöiden tekemiseen,
olivat esteellisiä ottamaan
osaa tämän asian käsittelyyn.
Paliskunta oli hallintolain 2 §:n
3 momentissa tarkoitettu julkisoikeudellinen
yhdistys. Hallintolakia
sovellettiin kuitenkin sen toimintaan
vain silloin, kun se hoiti
julkisia hallintotehtäviä. Tokkatöiden
korvaamista koskeva päätöksenteko
liittyi paliskunnan normaaliin
taloudenhoitoon ja rinnastui
siten yksityisoikeudellisissa yhteisöissä
tapahtuvaan päätöksentekoon.
Hallintolain virkamiehen
esteellisyyttä koskevat säännökset
eivät tällaisesta asiasta päätettäessä
tulleet sovellettaviksi. Paliskunnan
kokouksen päätös oli syntynyt
virheellisessä järjestyksessä, koska
osalta paliskunnan osakkaista oli
esteellisyyden perusteella evätty
mahdollisuus osallistua päätöksentekoon.
Poronhoitolaki 6 § 1 momentti, 7 §
1 momentti, 13 § 1 momentti, 15 §
1 momentti ja 44 § 3 momentti
Hallintolaki 2 § 3 momentti
KHO:2017:172
Ulkomaalaisasia – Yksin Suomeen
tullut alaikäinen turvapaikanhakija
– Käännyttäminen –
Paluudirektiivi – Paluun turvallisuudesta
ja vastaanotto-olosuhteiden
asianmukaisuudesta
varmistuminen – Huostaanotto
Maahanmuuttovirasto oli hylännyt
yksin Suomeen alaikäisenä tulleen
Marokon kansalaisen A:n
kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa
koskevan hakemuksen.
Maahanmuuttovirasto oli lisäksi
päättänyt käännyttää A:n kotimaahansa
Marokkoon ja oli määrännyt
A:n kahden vuoden Schengenaluetta
koskevaan maahantulokieltoon.
Asiassa oli korkeimmassa hallinto
oikeudessa kysymys siitä,
oliko 17-vuotias yksin Suomeen
tullut, Suomessa huostaanotettu A
voitu käännyttää kotimaahansa
Marokkoon ja määrätä kahden
vuoden Schengen-aluetta koskevaan
maahantulokieltoon.
Korkein hallinto-oikeus totesi,
että paluudirektiivin 10 artiklan
2 kohta edellyttää, että ennen kuin
ilman huoltajaa matkustava alaikäinen
poistetaan jäsenvaltion alueelta,
kyseisen jäsenvaltion viranomaisten
on oltava varmoja siitä,
että tämä alaikäinen palautetaan
jollekin perheenjäsenelleen tai nimetylle
holhoojalleen taikka että
häntä varten on kohdevaltiossa järjestetty
asianmukainen vastaanotto.
Kyse on siten viranomaisen vastuusta
varmistaa palautuksen turvallisuus
ja asianmukainen vastaanotto.
Asiassa oli sinänsä riidatonta,
että A:lla oli kotimaassaan
äiti ja täysi-ikäinen sisko perheineen.
Korkein hallinto-oikeus totesi,
että pelkästään se, että A oli kertonut
olevansa säännöllisesti yhteydessä
kotimaassa oleviin perheenjäseniinsä,
ei yksinään voida katsoa
osoitukseksi siitä, että hänet paluudirektiivin
edellyttämällä tavalla
varmuudella palautettaisiin jollekin
perheenjäsenelleen tai nimetylle
holhoojalleen taikka että häntä
varten olisi kotimaassa järjestetty
asianmukainen vastaanotto.
A oli otettu huostaan, ja huostaanotto
jatkui selvityksen mukaan
edelleen. Korkein hallinto-oikeus
totesi, että tällä päätöksellä ratkaistiin
ulkomaalaislain säännösten
mukaiset oikeudelliset edellytykset
A:n käännyttämiselle kotimaahansa.
Huostaanotto ei itsessään ole
ehdoton este käännyttämistä koskevan
päätöksen tekemiselle. Lastensuojelulain
45 §:n 1 momentin
mukaan sosiaalihuollosta vastaavalla
toimielimellä on kuitenkin oikeus
huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi
päättää lapsen olinpaikasta
sekä hoidosta, kasvatuksesta,
valvonnasta ja muusta huolenpidosta
ja näiden toteuttamiseksi
tarpeellisesta opetuksesta ja terveydenhuollosta.
Tähän nähden
huostaanotettua A:ta ei voitu poistaa
maasta ennen kuin lastensuojelutoimenpiteet
olivat lakanneet.
Näillä perusteilla Maahanmuuttoviraston
ja hallinto-oikeuden
päätökset oli kumottava käännyttämistä
ja maahantulokieltoa koskevilta
osin ja asia tältä osin palautettava
Maahanmuuttovirastolle
uudelleen käsiteltäväksi.
Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista
kolmansien maiden kansalaisten
ja kansalaisuudettomien
henkilöiden määrittelemiseksi
kansainvälistä suojelua saaviksi
henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden,
jotka voivat saada toissijaista
suojelua, yhdenmukaiselle asemalle
sekä myönnetyn suojelun
sisällölle (uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi)
2 artiklan l alakohta
Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivi 2008/115/EY jäsenvaltioissa
sovellettavista yhteisistä
vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti
oleskelevien kolmansien
maiden kansalaisten palauttamiseksi
(paluudirektiivi) 10 artikla
Ulkomaalaislaki 6 §:n 1 momentti,
105b §, 146 § ja 150 §:n 1 momentti
Lastensuojelulaki 45 §:n 1 momentti
KHO:2017:173
Ulkomaalaisasia – Yksin Suomeen
tullut alaikäinen turvapaikanhakija
– Käännyttäminen –
Paluudirektiivi – Paluun turvallisuuden
ja vastaanotto-olosuhteiden
asianmukaisuudesta
varmistuminen
Asiassa oli korkeimmassa hallintooikeudessa
kysymys siitä, oliko
alaikäinen, yksin Suomeen tullut
Irakista oleva turvapaikanhakija A
voitu käännyttää Irakiin.
Asiassa saadun selvityksen mukaan
nyt 13-vuotias A oli saapunut
Suomeen yhdessä setänsä kanssa.
A oli kertonut perheensä asuvan
edelleen Bagdadissa. Hän oli pitänyt
säännöllisesti yhteyttä vanhempiinsa.
Korkein hallinto-oikeus totesi,
että lapsen etu on lähtökohtaisesti
asua oman perheensä kanssa. Kotimaahan
paluun myötä toteutuva
yhdistyminen perheen kanssa voitiin
asiassa esitetyn selvityksen perusteella
sinänsä pitää A:n edun
mukaisena. A:n kotimaahan käännyttäminen
edellytti kuitenkin,
että hänen paluunsa turvallisuudesta
ja vastaanotto-olosuhteiden
asianmukaisuudesta voitiin varmistua.
Maahanmuuttovirasto ja hallinto
oikeus olivat katsoneet, että A:n
kotimaahan paluu voi tapahtua
turvallisesti, koska hän voi palata
yhdessä setänsä kanssa. Maahanmuuttovirasto
oli päätöksessään
todennut, että A:n setä voi varmistaa,
että A pääsee turvallisesti vanhempiensa
luokse. Maahanmuutmomentti_