KHO:2017:164
Arvonlisävero – Verollinen
myynti – Tavaran oma käyttö –
Vastikkeeton luovutus – Alennus
– Myynninedistäminen – Ostojen
perusteella kertyvät kanta-asiakaspisteet
– Tavarapalkintojen
luovuttaminen kanta-asiakaspisteitä
vastaan – Pisteiden
käyttäminen myyntituotteiden
osamaksuksi
Tukkukauppaa harjoittavan A
Oy:n myynninedistämiskampanjassa
yritysasiakkaat saattoivat liittyä
kanta-asiakaskerhoon, jonka
jäsenet saivat ostostensa määrään
perustuvia kanta-asiakaspisteitä.
Kanta-asiakkaat saattoivat käyttää
näitä pisteitä tilaamalla kanta-asiakaslahjan
A Oy:n julkaisemasta
palkintoluettelosta tai vaihtoehtoisesti
saamalla pisteiden arvoa vastaavan
tuotteen veloituksetta A
Oy:n myyntivalikoimasta. Kantaasiakaspisteitä
voitiin käyttää
myös A Oy:n myyntituotteiden
osamaksuna.
Korkein hallinto-oikeus katsoi
unionin tuomioistuimen tuomioon
asiassa C-48/97, Kuwait Petroleum,
viitaten, että A Oy:n oli arvonlisäverolain
21 §:n 1 momentin 2 kohdan
nojalla suoritettava oman käytön
arvonlisäveroa kanta-asiakkaille
kanta-asiakaspisteitä vastaan
luovutettujen tavaroiden arvosta
siltä osin kuin tavaroita ei ollut
pidettävä tavanomaisina mainoslahjoina,
mistä korkeimmassa
hallinto-oikeudessa ei ollut kysymys.
Veroa oli suoritettava sekä
erillisestä palkintoluettelosta tilattavissa
olevien tuotteiden luovutuksista
että asiakkaan vapaan valinnan
mukaan A Oy:n myyntivalikoimaan
kuuluvien tuotteiden
luovutuksista. Sen sijaan asiakkaan
käyttäessä kanta-asiakaspisteitä
osamaksuna asiakkaan A
Oy:ltä suorittamien ostojen maksamiseen
kysymyksessä katsottiin
olevan asiakkaalle myönnetty
alennus, josta A Oy:n ei ollut suoritettava
arvonlisäveroa. Äänestys
3–2 perusteluista.
Arvonlisäveron maksuunpanot tilikausilta
1.1.–31.12.2011 ja 1.1.–
31.12.2012.
Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti
1 kohta, 18 § 1 momentti, 20 §, 21 §
1 momentti 2 kohta, 73 § 1 momentti,
78 § 1 momentti 1 kohta ja 118 §
Neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä
2006/
112/EY 2 artikla 1 kohta a alakohta,
16 artikla, 73 artikla, 79 artikla
b kohta, 90 artikla 1 kohta, 184 artikla
ja 185 artikla 1 kohta
Unionin tuomioistuimen tuomio
asiassa C-48/97, Kuwait Petroleum
KHO:2017:178
Henkilökohtaisen tulon verotus
– Ennakkoratkaisu – Varsinainen
työpaikka – Toissijainen
työpaikka – Työnantajan toimipiste
– Asunnon ja varsinaisen
työpaikan väliset matkat – Koti –
Etätyö
A työskenteli tulosyksikön päällikkönä
B Oy:ssä, jolla oli toimipaikat
C:n ja D:n kaupungissa. Näiden
toimipaikkojen lisäksi A työskenteli
E:n kaupungissa sijaitsevassa
kodissaan etätyötä tehden. Työsopimuksen
perusteella A:lla oli oikeus
tehdä etätyötä kotonaan kaksi
päivää viikossa.
A:n toimenkuvassa tapahtuneen
muutoksen myötä A:n tarkoitus
oli jatkossa työskennellä pääosin
kotoaan käsin. Hänen tarkoituksena
oli käydä B Oy:n C:n kaupungin
toimipisteessä enintään
yhtenä päivänä viikossa. B Oy ei
edellyttänyt A:lta käyntejä yhtiön
toimipisteissä. A:lla ei ollut B Oy:n
C:n kaupungissa sijaitsevassa toimipisteessä
työpistettä eikä tavaroiden
säilytyspaikkaa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että tuloverolakia säädettäessä lähtökohtana
on ollut, että työnantajan
toimipiste muodostaa työntekijän
varsinaisen työpaikan. Vaikka
tuloverolain varsinaista työpaikkaa
koskevia säännöksiä on sittemmin
muutettu, lakiin tehdyt
muutokset eivät olleet muuttaneet
lain lähtökohtaa muutoin kuin,
että työntekijällä voi olla vain yksi
työnantajan toimipisteeseen muodostuva
varsinainen työpaikka.
Koska A työskentelisi jatkossa
työnantajansa C:n kaupungissa sijaitsevassa
toimipisteessä viikoittain,
kyseistä toimipistettä oli pidettävä
hänen varsinaisena työpaikkanaan
ja A:n kodin sekä kyseisen
toimipisteen välisiä matkoja
A:n asunnon ja varsinaisen työpaikan
välisinä matkoina. Ennakkoratkaisu
verovuosille 2015 ja 2016.
Äänestys 2+2-1.
Tuloverolaki 71 § 1 momentti
(1170/1998), 72 § (1227/2005) 1 ja
4 momentti, 72a § (1227/2005)
1 momentti ja 72b § (946/2008)
1 momentti
Toimitus: Ville Rautapää
Alma Talent
shop.almatalent.fi
pro.almatalent.fi/#suomenlaki