14
tuspalveluja koskevan alihankintasopimuksen
kokonaisarvosta oli
tarkasteltava alihankkijan veloitusten
sitä osaa, joka kohdistui kuljetuspalvelun
Suomessa suoritettuun
osuuteen. Koska hallintooikeuden
ja aluehallintoviraston
päätöksissä oli mainitussa arvioinnissa
tarkasteltu sopimusten kokonaisarvoa
eikä Suomessa tehdyn
työn osuutta ollut pyritty erittelemään
tai arvioimaan, hallintooikeuden
ja aluehallintoviraston
päätökset kumottiin ja A Oy:lle
määrätyt laiminlyöntimaksut poistettiin
sekä asia palautettiin aluehallintovirastolle
uudelleen käsiteltäväksi.
Tilaajavastuulaki 2 § 1 momentti
2 kohta, 4 § (1233/2006) 1 momentti
2 kohta ja 2 momentti, 9 § (1233/
2006) 3 ja 4 momentti
KHO:2017:176
Lastensuojelu – Tuomioistuimen
lupa lapsen tutkimiseen – Lastensuojelun
tarpeen selvittäminen
– Uhkasakko – Hallintooikeuden
toimivalta – Suhteellisuusperiaate
Lastensuojelulain 28 §:n mukainen
tuomioistuimen lupa lapsen tutkimiseen
voidaan myöntää myös
lastensuojelun asiakkuuden aikana
sen selvittämiseksi, millaisten
lastensuojelutoimenpiteiden tarpeessa
lapsi on. Tutkimusluvan
myöntäminen ei ole siten rajattu
vain sellaisiin tilanteisiin, joissa
selvitetään, onko lapsi ylipäätään
lastensuojelun tarpeessa.
Hallintotuomioistuimella on
lastensuojelulain 28 §:n nojalla toimivalta
lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta
koskevan päätöksen
täytäntöönpanosta annetun lain
mukaisesti tehostaa huoltajalle
asetetun velvoitteen noudattamista
uhkasakolla tai määrätä lapsi
noudettavaksi. Esillä olleissa olosuhteissa
äidille korkeimman hallinto
oikeuden päätöksellä asetettujen
velvoitteiden noudattamista
ei suhteellisuusperiaate huomioon
ottaen ollut syytä tehostaa mainituilla
tavoilla. Korkein hallintooikeus
kuitenkin lausui, että mikäli
päätöksessä tarkoitettuja tutkimuksia
ei saataisi toteutettua ja
tutkimukset arvioitaisiin edelleen
lapsen edun mukaisiksi, lastensuojeluviranomaisen
tulisi arvioida
kodin olosuhteita ja selvittää, vaarantavatko
puutteet lapsen huolenpidossa
vakavasti lapsen terveyttä
tai kehitystä, ja harkita tilanteeseen
soveltuvia muita lastensuojelulain
mukaisia toimenpiteitä.
Lastensuojelulaki 4 § 3 momentti ja
28 §
Laki lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta
koskevan päätöksen täytäntöönpanosta
16 § ja 18 § 1 momentti
KHO:2017:177
Kaivostoiminta – Kaivoslaki –
Kaivostoiminnan lopetus- ja jälkitoimenpiteet
– Siirtymäsäännökset
– Yleisten ja yksityisten
etujen turvaamiseksi tarpeelliset
määräykset – Vakuus – Vakuuden
asettamisvelvoite
Asiassa oli ratkaistavana, oliko
kaivosviranomaisen Tukesin antaessaan
kaivoslain 181 §:n 4 momentin
siirtymäsäännöksen perusteella
kaivosoikeuden haltijalle
yleisten ja yksityisten etujen kannalta
tarpeelliset määräykset tullut
samalla määrätä, että kaivostoiminnan
lopettamista varten on
asetettava kaivoslain 108 §:ssä tarkoitettu
vakuus.
Toisin kuin vakuutta malminetsintää
ja kullanhuuhdontaa varten
koskevan kaivoslain 107 §:n, vakuutta
kaivostoiminnan lopettamista
varten koskevan 108 §:n sanamuoto
vakuuden asettamisvelvoitteen
osalta on ehdoton kuten
myös 181 §:n 4 momentin sanamuoto.
Myös kaivoslain esityöt tukivat
sitä tulkintaa, että asettamisvelvoite
oli tarkoitettu ehdottomaksi.
Kaivoslain 52 §:n 3 momentin
yleissäännöstä yleisten ja yksityisten
etujen turvaamiseksi tarpeellisten
määräysten antamisesta
ei myöskään voitu tulkita siten,
että kaivosviranomaisen harkintaan
jäisi, määrätäänkö vakuus
asetettavaksi vai ei. Kaivosoikeuden
haltijan vakavaraisuudella ei
liioin ollut merkitystä arvioitaessa
sitä, oliko kaivoslain 108 §:ssä tarkoitettu
vakuus määrättävä asetettavaksi.
Tukesin olisi siten tullut määrätä
asetettavaksi kaivostoiminnan
lopetus- ja jälkitoimenpiteitä varten
kaivoslain 108 §:ssä mainittuihin
arviointiperusteisiin perustuva
lajiltaan ja suuruudeltaan riittävä
vakuus samalla, kun se antoi kaivospiiriä
koskevat yleisten ja yksityisten
etujen turvaamiseksi tarpeelliset
määräykset.
Kaivoslaki 52 § 3 momentti 6 kohta,
107 §, 108 §, 109 §, 110 §, 143 §,
144 § 1 momentti, 150 § ja 181 §
4 momentti
KHO:2017:179
Julkinen hankinta – Neuvottelumenettely
– Valitus hankintamenettelyn
aikana tehtyjä päätöksiä
koskevasta markkinaoikeuden
ratkaisusta – Valittamatta
jättäminen lopullisia hankintapäätöksiä
koskevasta markkinaoikeuden
ratkaisusta – Oikeussuojan
tarve – Asiaratkaisun
antamatta jättäminen
A:n korkeimmalle hallinto-oikeudelle
tekemä valitus koski markkinaoikeuden
18.6.2015 antamaa
päätöstä, jolla A:n valitus hankintamenettelyn
aikana tehdyistä
hankintayksiköiden päätöksistä oli
hylätty. Asian ollessa vireillä korkeimmassa
hallinto-oikeudessa A
valitti markkinaoikeuteen hankintamenettelyssä
sittemmin tehdyistä
hankintapäätöksistä, joilla B oli
valittu hankinnan toteuttajaksi.
Markkinaoikeus hylkäsi 21.3.2016
antamallaan päätöksellä A:n hankintapäätöksiä
koskevan valituksen.
A ei valittanut tästä markkinaoikeuden
päätöksestä korkeimpaan
hallinto-oikeuteen.
Kun A ei ollut hakenut muutosta
markkinaoikeuden 21.3.2016 antamaan
päätökseen, jolla yhtiön
valitus B:n lopullisesta valinnasta
järjestelmän toimittajaksi oli hylätty,
asiassa ei ollut edellytyksiä ratkaista
enää miltään osin A:n vaatimuksia,
jotka kohdistuivat hankintamenettelyn
aikaisempaan vaiheeseen.
Hankintamenettelyn lopputuloksen
hankintasäännösten mukaisuuden
tultua markkinaoikeuden
21.3.2016 antamalla päätöksellä
lainvoimaisesti ratkaistuksi ei asiassa
myöskään olisi ollut määrättävissä
hankintalain 94 §:n 1 momentin
mukaisia seuraamuksia.
Hankintamenettelyn tultua lopullisesti
ratkaistuksi markkinaoikeuden
21.3.2016 antamalla päätöksellä
A:lla ei ollut enää oikeussuojan
tarvetta asiassa eikä näin
muodoin myöskään tarvetta saada
korkeimman hallinto-oikeuden
ratkaisua kysymyksessä olleeseen
valitukseensa ja siinä esitettyihin