10
KHO:2017:166
Asiakirjajulkisuus – Valvontasalaisuus
– Tarkastussalaisuus –
Työsuojelutarkastus – Tarkastusilmoitus
Aluehallintovirastolle esitetty asiakirjapyyntö
koski sen helmi–maaliskuussa
2015 työnantajille lähettämiä
tarkastusilmoituksia, jotka
liittyivät tuleviin työsuojelutarkastuksiin.
Tarkastusilmoitusten luovuttaminen
ulkopuoliselle taholle ennen
työsuojelutarkastusten toimittamista
olisi voinut johtaa siihen,
että tarkastuksissa syntyisi virheellinen
kuva työpaikan tosiasiallisista
olosuhteista ja toimintatavoista.
Ilmoitusten luovuttaminen ennen
tarkastusten toimittamista olisi
voinut myös heikentää työsuojeluviranomaisen,
työnantajan ja työntekijöiden
välisen työsuojelua koskevan
yhteistoiminnan edellytyksiä.
Ilmoitusten luovuttaminen ennen
tarkastusten toimittamista olisi
siten vaarantanut julkisuuslain
24 §:n 1 momentin 15 kohdassa tarkoitetulla
tavalla työsuojeluvalvonnan
tai sen tarkoituksen toteutumisen.
Tarkastusilmoitukset olivat
siten salassa pidettäviä kunnes
työsuojelutarkastukset oli toimitettu.
Tarkastusten toimittamisen
jälkeen ilmoitusten luovuttamisen
ei voitu enää katsoa vaarantavan
työsuojeluvalvontaa tai sen tarkoituksen
toteutumista.
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta
(julkisuuslaki) 24 §
1 momentti 15 kohta
KHO:2017:167
Ympäristölupa – Ympäristönsuojelulaki
– Eläinsuoja – Broilerikasvattamo
– Laajennus – Hajuhaitta
– Kohtuuton rasitus – Katselmus
– Ohje-etäisyydet
Ympäristölupaa oli haettu broilerikasvattamotoiminnan
laajentamiselle
siten, että olemassa olevan
25500 broilerin kasvattamon lähelle
rakennetaan uusi 54000 broilerin
kasvattamo. Kun otettiin huomioon
alueen luonne, maastonmuodot,
hajun esiintymisestä saatu
selvitys ja uuden kasvattamon
sijoittuminen kauemmas useimmista
häiriintyvistä kohteista sekä
hajuhaitan rajoittamiseksi annetut
korkeimman hallinto-oikeuden
muuttamat lupamääräykset, hakemuksen
mukaisesta toiminnasta ei
haetussa laajuudessa ennalta arvioiden
aiheutunut lähialueen
asukkaille ympäristönsuojelulain
42 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua
kohtuutonta rasitusta,
vaikka etäisyydet lähimpiin asuntoihin
jäivätkin toiminnan laajuuteen
nähden lyhyiksi.
Ympäristönsuojelulaki (86/2000)
3 §, 41 § 1 momentti, 42 § 1 momentti
5 kohta, 43 § 1 momentti ja
55 § 3 momentti
Laki eräistä naapuruussuhteista
17 § 1 momentti
KHO:2017:168
Vesihuolto – Hallintopakko –
Liittämisvelvollisuus – Sopimuksen
tekeminen – Toimivalta
Kunnan ympäristö- ja rakennuslautakunta
oli vesihuoltolain nojalla
velvoittanut kiinteistön omistajat
tekemään sopimuksen kiinteistön
liittämisestä vesiosuuskunnan
vesijohtoon kahden kuukauden
kuluessa mainitun päätöksen tiedoksisaamisesta.
Jäljennös sopimuksesta
oli toimitettava edellä
mainitun ajan kuluessa lautakunnalle.
Päävelvoitteen noudattamisen
tehosteeksi oli asetettu sakon
uhka.
Hallinto-oikeus oli kumonnut
lautakunnan päätöksen sillä perusteella,
että lautakunnalla ei ollut
ollut toimivaltaa velvoittaa
kiinteistön omistajia sopimuksen
tekemiseen.
Vesihuoltolaissa ei ole nimenomaisesti
säädetty, että kiinteistön
omistajalla on velvollisuus tehdä
sopimus kiinteistön liittämisestä
vesihuoltolaitoksen verkostoon.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että
vesihuoltolaissa kiinteistön omistajalle
säädettyä velvollisuutta liittää
kiinteistö vesihuoltolaitoksen
vesijohtoon ja vastaavasti myös
viemäriin ei kuitenkaan voida toteuttaa
ilman, että kiinteistön
omistajan ja vesihuoltolaitoksen
välillä on ensin tehty tästä liittämisestä
ja sen yksityiskohdista sopimus.
Sopimusta oli siten pidettävä
liittämisvelvollisuuden täyttämisen
välttämättömänä edellytyksenä.
Sopimuksen tekemisestä ja sen
tarkemmasta sisällöstä säädetään
vesihuoltolaissa, mutta sopimusta
on kuitenkin lain esityötkin huomioon
ottaen pidettävä luonteeltaan
yksityisoikeudellisena. Vesihuoltolaissa
tarkoitetulla valvontaviranomaisella
on vesihuoltolain
nojalla toimivalta määrätä kiinteistön
omistaja täyttämään liittämisvelvollisuutensa.
Koska tämä kiinteistön
omistajalle vesihuoltolaissa
säädetty liittämisvelvollisuus sisältää
kaikissa tapauksissa myös
luonteeltaan yksityisoikeudellisen
sopimuksen tekemisen kiinteistön
liittämisestä vesihuoltolaitoksen
verkostoon, valvontaviranomaisen
päätöstä, jossa oli velvoitettu tällaisen
sopimuksen tekemiseen, ei
voitu vesihuoltolain sääntely huomioon
ottaen pitää lainvastaisena
sillä perusteella, että valvontaviranomaisella
ei olisi ollut tähän toimivaltaa.
Edellä mainituilla perusteilla
korkein hallinto-oikeus kumosi
hallinto-oikeuden päätöksen.
Vesihuoltolaki 10 ja 29 §
Ks. vastaavasti dn:ot 2118, 2120,
2122-2124/1/16.
KHO:2017:169
Maankäyttö ja rakentaminen –
Katusuunnitelma – Kuormaautojen
pysäköintialue – Sopeutuminen
asemakaavan mukaiseen
ympäristöön
Yleisten töiden lautakunta oli hyväksynyt
katusuunnitelman, jossa
oli muun ohella osoitettu kahdesta
vierekkäisestä noin 80 metriä pitkästä
kaistasta muodostuva kuorma
autojen pysäköintialue.
Asiassa oli kysymys siitä, pohjautuiko
katusuunnitelma, jossa
asemakaavassa katualueeksi osoitetulle
alueelle oli sijoitettu edellä
mainittu kuorma-autojen pysäköintialue,
riittävällä tavalla asemakaavaan
sekä siitä, sopeutuiko
katusuunnitelmalla hyväksytty
katu muutoin asemakaavan mukaiseen
ympäristöönsä.
Kun asemakaava-alueelle sijoitettavat
pysäköintialueet oli lähtökohtaisesti
osoitettava asemakaavassa
erillisellä kaavamerkinnällä,
pysäköintipaikkojen ja -alueiden
osoittaminen katusuunnitelmassa
katualueelle oli mahdollista ainoastaan
siinä tapauksessa, että pysäköintipaikat
ja -alueet sopeutuivat
ympäristövaikutuksiltaan asemakaavan
mukaiseen ympäristöönsä
ja pysäköintipaikkojen osoittamista
katualueelle voitiin pitää asemakaavan
tarkoituksen ja tavoitteiden
mukaisena.