14
Laki oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa
1 § 1 momentti
1 kohta ja 2 momentti sekä 13 §
1 momentti
Verotusasiat
KHO:2017:183
Varainsiirtovero – Kiinteistö –
Lykkäävä ehto – Lainhuutohakemuksen
tekemisen laiminlyönti
– Kaupan purku – Viivästyskorotuksen
palauttaminen
A oli 4.2.2014 ostanut kiinteistön
perustettavan yhtiön lukuun. Verohallinto
oli 11.3.2015 maksuunpannut
A:lle varainsiirtoveroa ja
viivästyskorotusta, koska A ei ollut
hakenut saannolleen lainhuutoa
eikä maksanut varainsiirtoveroa.
Kauppa oli 29.12.2015 purettu
kauppakirjan ehdon perusteella,
koska rakennuslupaa ei ollut
myönnetty. Omistus- ja hallintaoikeus
kiinteistöön eivät olleet
kauppakirjan ehtojen mukaan
siirtyneet tätä ennen A:lle. A oli
hakenut varainsiirtoveron ja
viivästyskorotuksen palauttamista.
Verohallinto oli hylännyt hakemuksen
viivästyskorotuksen
osalta.
Korkein hallinto-oikeus totesi,
että kiinteistön kauppakirjaan
otetun lykkäävän ehdon mukaan
kiinteistön omistusoikeus ei ollut
lainkaan siirtynyt A:lle ennen
kaupan purkamista. Siten asiassa
ei ollut tapahtunut varainsiirtoverolain
4 §:n 1 momentin mukaista
varainsiirtoveron alaista kiinteistön
omistusoikeuden luovutusta.
Vaikka viivästyskorotus perustui
lainhuutohakemuksen laiminlyömiseen,
kysymys oli kuitenkin varainsiirtoveroon
liittyvästä korotuksesta.
Kun asiassa oli maksuunpanopäätöksen
jälkeen sittemmin
osoittautunut, ettei varainsiirtoveron
alaista kiinteistön
omistusoikeuden luovutusta ollut
lainkaan tapahtunut ja että maksuunpantu
varainsiirtovero oli
sen vuoksi aiheeton, korkein hallinto
oikeus katsoi, ettei myöskään
viivästyskorotukselle ollut
tässä tilanteessa perustetta. A:lla
oli näin ollen oikeus saada palautuksena
takaisin aiheettomasti
suorittamansa viivästyskorotuksen
määrä.
Varainsiirtoverolaki 4 § 1 momentti
ja 40 § 1 momentti
KHO:2017:191
Elinkeinotulon verotus – Yleishyödyllinen
yhteisö – Elinkeinotulo
– Säännöissä tarkoitettu
toiminta
Yleishyödyllisen yhdistyksen sääntöjen
mukaisena tarkoituksena oli
edistää urheiluammunnan harrastusta
seuran toiminta-alueella siten,
että mahdollisimman monella olisi
mahdollisuus harrastaa sitä edellytystensä
ja tarpeidensa mukaisesti.
Tarkoituksensa toteuttamiseksi seura
ylläpiti ampumaurheilukeskusta
ja muun ohella tarjosi seuran jäsenille
ja ulkopuolisille tahoille harjoitustoimintaa
seuran ylläpitämällä ulkoampumaradalla.
Annetun ennakkoratkaisun
mukaan seuran harjoitustoiminnan
ja sen yhteydessä harjoitettavan
puhvettitoiminnan tulot,
joista oli kyse korkeimmassa hallinto
oikeudessa, olivat seuran veronalaista
elinkeinotuloa.
Korkein hallinto-oikeus kumosi
annetun ennakkoratkaisun valituksenalaiselta
osin katsoen, että
harjoitustoiminta oli seuran jäseniin
kohdistuvaa seuran yleishyödyllistä
tarkoitusta välittömästi
toteuttavaa toimintaa. Tällaisesta
toiminnasta saatua tuloa ei ollut
pidettävä tuloverolaissa tarkoitettuna
elinkeinotoimintana silloinkaan,
vaikka harjoittelusta oli erikseen
veloitettu jäseniä. Harjoitustoiminnasta
saatu tulo oli seuran
verovapaata tuloa siltäkin osin,
kun toimintaan osallistui seuran
ulkopuolisia tahoja, koska harjoitustoiminnan
katsottiin liittyvän
läheisesti seuran yleishyödyllisen
tarkoituksen toteuttamiseen. Merkitystä
ei ollut sillä, että toiminnasta
oli kertynyt ylijäämää, koska annetun
selvityksen mukaan toiminnasta
kertyneillä tuloilla pyrittiin
kattamaan muuttuvien kulujen lisäksi
ampumaradan kiinteitä kuluja
sekä investointi- ja huoltokuluja.
Asiassa ei ollut näytetty, että
harjoitustoimintaan olisi kohdistunut
kilpailua elinkeinotoimintaa
harjoittavien yritysten taholta.
Harjoitustoiminnan yhteydessä
harjoitetun puhvettitoiminnan katsottiin
myös liittyvän läheisesti
seuran yleishyödylliseen toimintaan,
kun huomioitiin puhvettitoiminnan
laatu ja laajuus sekä puhvetin
sijainti ja aukioloajat.
Ennakkoratkaisu.
Tuloverolaki 23 § 1 ja 3 momentti.
KHO:2017:192
Arvonlisävero – Poikkeukset
myynnin verollisuudesta – Terveyden
ja sairaanhoitopalvelu –
Optikon suorittama näöntutkimus
– Palvelun edelleenmyynti
A Oy myi näöntutkimuspalveluja
yritysasiakkaille, joiden työterveyshuollon
osana suoritettiin näöntutkimus
yritysasiakkaiden yksittäisille
työntekijöille. Näöntutkimuksen
suorittivat A Oy:n liikeverkostoon
kuuluvat itsenäisten
yrittäjien omistamat optikkoliikkeet,
joiden kanssa A Oy:llä oli palvelusopimus.
Optikkoliikkeet laskuttivat
palvelusta A Oy:tä, joka
puolestaan laskutti palvelun edelleen
yritysasiakkaalta. A Oy:llä ei
ollut yksityisestä terveydenhuollosta
annetun lain (152/1990) mukaista
lupaa terveydenhuollon palvelujen
antamiseen. Sen sijaan A
Oy:lle optikkopalvelut myyvillä
optikkoliikkeillä oli tällainen lupa
ja näöntutkimuksen suorittavat
optikot olivat laillistettuja terveydenhuollon
ammattihenkilöitä ja
rekisteröityjä yksityisten sosiaali-
ja terveydenhuollon palvelujen antajien
rekisteriin (Valveri-rekisteri).
Asiassa oli kysymys siitä, oliko
A Oy:n suoritettava arvonlisäveroa
verosta vapautettujen näöntutkimuspalvelujen
edelleenmyynnistä
yritysasiakkailleen.
Arvonlisäverolain 34 §:ssä on
vapautettu verosta terveyden- ja
sairaanhoitopalvelujen myynti ja
arvonlisäverodirektiivin 132 artiklan
1 kohdan johdantolauseen mukaan
mainitussa säännöksessä luetellut
liiketoimet. Verosta vapautetut
terveyden- ja sairaanhoitopalvelut
on määritelty arvonlisäverolain
35 §:ssä ja arvonlisäverodirektiivin
132 artiklan 1 kohdan b ja c
alakohdassa. Määritelmien mukaiset
edellytykset koskevat palvelun
sisältöä ja toiminnan harjoittajan
asemaa esimerkiksi yksityisestä
terveydenhuollosta annetussa laissa
tarkoitettuna toiminnan harjoittajana
tai arvonlisäverodirektiivin
sanamuodon mukaan asianmukaisesti
hyväksyttynä yhteisönä.
Korkein hallinto-oikeus totesi,
ettei arvonlisäverolaissa tai arvonlisäverodirektiivissä
ollut säädetty,
että terveyden- ja sairaanhoitopalvelut
on vapautettava verosta
vain toiminnan harjoittajan myyminä.
Verosta vapautetun palvelun
edellytykset täyttävien palvemomentti_