13 Momentti 1/2018
Momentti
ka kuusi kuukautta. A:n virkasuhde
oli purettu 26.5.2015 eli koeaikana.
Äänestys 2–1–2
Kuntalaki 147 §
Kuntalaki (365/1995) 90 § 2 momentti
Laki kunnallisesta viranhaltijasta
8 §, 12 §, 43 § 1 momentti ja 53 §
1 momentti
Hallintolaki 33 § 1 momentti, 34 §
1 momentti ja 36 §
KHO:2017:196
Kunnallisasia – Valtuuston
kokous – Julkinen kokous –
Viranhaltijan esteellisyys – Läsnäolo
Kunnan valtuustosalin järjestelyt
olivat sikäli puutteelliset, että yleisölle
tarkoitettuja paikkoja ja niiden
toimialajohtajien paikkoja, jotka
olivat kokouksessa läsnä virkansa
puolesta, ei ollut erotettu
toisistaan. Tästä syystä teknisellä
johtajalla ei ollut ollut mahdollisuutta
asettua paikalle, joka olisi
ollut selkeästi osoitettu vain yleisölle.
Hän oli istunut paikalla, joka
oli tarkoitettu myös yleisölle. Hän
ei ollut millään tavoin osallistunut
asian käsittelyyn valtuuston kokouksessa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
ettei tekninen johtaja ollut ollut
valtuuston julkisessa kokouksessa
läsnä hallintolain 27 §:n 1 momentissa
kielletyllä tavalla, vaan hänen
oli katsottava olleen seuraamassa
asian käsittelyä valtuustossa yleisöön
kuuluvana, vaikka tekninen
johtaja oli valtuuston kokouksesta
laaditun pöytäkirjan kansilehdelle
tehdyn merkinnän mukaan merkitty
saapuvilla olevaksi. Hallintooikeuden
päätös, jolla valtuuston
päätös oli kumottu virheellisessä
järjestyksessä syntyneenä, kumottiin
ja valtuuston päätöksestä hallinto
oikeudelle tehty valitus hylättiin.
Kuntalaki (365/1995) 52 § (1034/
2003) 1 ja 2 momentti, 57 § (622/
1999) 1 momentti sekä 90 § 2 momentti
Hallintolaki 27 § 1 momentti
KHO:2017:198
Yhteisaluelaki – Yhteinen alue –
Yhteinen vesialue – Kaksi yhteisaluetta
– Järjestäytynyt osakaskunta
– Osakaskunnan säännöt
– Sääntöjen vahvistaminen –
Siirtymäsäännös
Aluehallintovirasto oli hylännyt
osakaskunnan hakemuksen uusien
yhteisten sääntöjen vahvistamisesta
kahdelle erilliselle yhteiselle
alueelle, joita osakaskunta oli
vuonna 1972 vahvistetun ohjesäännön
perusteella hallinnoinut.
Hallinto-oikeus oli osakaskunnan
valituksen johdosta yhteisaluelain
36 §:n siirtymäsäännöksen perusteella
kumonnut aluehallintoviraston
päätöksen ja palauttanut asian
sille uudelleen käsiteltäväksi.
Yhteisaluelain 36 §:n siirtymäsäännöksen
tarkoituksena oli
ollut mahdollistaa se, että ennen
yhteisaluelain voimaantuloa järjestäytyneet
osakaskunnat olivat
voineet jatkaa hallintoaan aikaisempien
ohjesääntöjen nojalla. Aikaisempia
ohjesääntöjä oli siirtymäsäännöksen
perusteella voitu
noudattaa, vaikka ne eivät olisi
kaikilta osin vastanneet yhteisaluelain
vaatimuksia. Siirtymäsäännös
ei kuitenkaan perustanut
osakaskunnalle oikeutta saada
vahvistetuksi uudet yhteisaluelain
vastaiset säännöt. Aluehallintovirasto
ei voinut yhteisaluelain
18 §:n 3 momentin nojalla
vahvistaa sellaisia osakaskunnan
yhteisaluelain voimaantulon jälkeen
hyväksymiä uusia sääntöjä,
jotka eivät olleet yhteisaluelain
mukaiset.
Siltä osin kuin kysymys oli
yhteisaluelain muuttamisesta annetun
lain (686/2000) voimaantulosäännöksessä
tarkoitetusta
yhteisestä vesialueesta, oli kyseinen
voimaantulosäännös lisäksi
syrjäyttänyt yhteisaluelain
36 §:n, joka ei tällaisen vesialueen
osalta enää voinut tulla sovellettavaksi.
Korkein hallinto-oikeus kumosi
hallinto-oikeuden päätöksen ja
saattoi aluehallintoviraston päätöksen
lopputuloksen voimaan.
Yhteisaluelaki 3 § 1 momentti, 18 §
3 momentti ja 36 §
KHO:2017:201
Hallintotuomioistuimen toimivalta
– Työtuomioistuimen toimivalta
– Järjestäytynyt viranhaltija
– Palkkasaatava – Varallaoloaika
– Virkaehtosopimus
A oli kunnallisesta viranhaltijasta
annetun lain 50 §:n 2 momentissa
tarkoitetulla tavalla järjestäytynyt
viranhaltija. A ja hänen työnantajansa
olivat eri mieltä siitä, oliko
A:lla kunnallisen yleisen virka- ja
työehtosopimuksen (KVTES) III
luvun 5 §:n nojalla oikeus palkkaan
varallaoloksi kutsutuilta
ajoilta. A oli valittanut hallintooikeuteen
kunnallisen lautakunnan
päätöksestä, jolla hänen palkkavaatimuksensa
oli hylätty. Hallinto
oikeus jätti A:n valituksen
toimivaltaansa kuulumattomana
tutkimatta.
A valitti päätöksestä korkeimpaan
hallinto-oikeuteen ja vetosi
valituksessaan muun ohella Korkeimman
oikeuden ennakkopäätökseen
KKO 2015:49. A:n mukaan
asiassa oli kysymys täysin vastaavasta
asiasta kuin mainitussa ennakkopäätöksessä,
joten asia tuli
ratkaista samalla tavoin katsoen,
että asiassa ei ollut kysymys työ- ja
virkaehtosopimuksen tulkinnasta.
Ennakkopäätöksen huomioon ottaminen
merkitsi, että asian tutkiminen
kuului hallinto-oikeuden
toimivaltaan.
Korkein hallinto-oikeus totesi
kunnallisesta viranhaltijasta annetun
lain 50 §:n 2 momentista ilmenevän,
että niin sanottu järjestäytynyt
viranhaltija ei voi saattaa
hallinto-oikeuden käsiteltäväksi
sellaista asiaa, jonka hän tai viranhaltijayhdistys
voi panna vireille
työtuomioistuimessa. Asiassa oli
kysymys virkaehtosopimuksen
edellä mainitun sopimuskohdan
soveltamisesta ja tulkinnasta A:n
olosuhteissa. Kysymys oli siten
asiasta, jonka käsitteleminen ja
ratkaiseminen kuului työtuomioistuimen
toimivaltaan työtuomioistuimesta
annetun lain 1 §:n
1 momentin ja 13 §:n 1 momentin
nojalla.
Säännökset, joiden perusteella
hallintotuomioistuinten toimivalta
suhteessa työtuomioistuimeen
määräytyi, poikkesivat niistä säännöksistä,
joiden perusteella ratkaistiin
kysymys yleisten tuomioistuinten
toimivallasta. Korkeimman
oikeuden mainittu ennakkopäätös
ei siten ollut merkityksellinen
asiassa.
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi
A:n valituksen.
Laki kunnallisesta viranhaltijasta
50 § 2 momentti
Kunnallinen virkaehtosopimuslaki
2 § 1 momentti ja 5 § 1 momentti