11 Momentti 1/2018
Momentti
loma-asuntojen korttelialueiksi
(RA) ja matkailua palvelevien rakennusten
korttelialueiksi (RM)
osoitetuilla alueilla ei ollut omaa
rantaa. Kun otettiin huomioon RAkortteleiden
tonttien suuri lukumäärä
ja laajuus, yhteiskäyttöalueiden
laajuudella ja erityisesti LValueella
oli ollut olennainen merkitys
kaavan lähtökohtien ja tavoitteiden
kannalta. Ranta-asemakaavan
muutos olisi pienentänyt yhteiskäyttöaluetta
(YK), mahdollistanut
nykyistä väljemmin määritellyn
käyttötarkoituksen urheilua
ja ulkoilua palvelevana alueena ja
vaikuttanut siten olennaisesti alueen
muihin mahdollisiin käyttäjiin.
Ranta-asemakaavan muutosta
laadittaessa olisi siten tullut selvittää
kaavamuutoksen vaikutukset
kaavamuutoksen kohteena ollutta
yhteiskäyttöaluetta laajemmin.
Arviointiin ei tältä osin vaikuttanut
se, ettei alueella voimassa olleessa
ranta-asemakaavassa ollut
osoitettu yhteiskäyttöalueita määrättyjen
kiinteistöjen käyttöön tai
ettei yhteiskäyttöalueita ollut toistaiseksi
vielä perustettu maankäyttö
ja rakennuslain 75 §:n edellyttämällä
tavalla.
Hallinto-oikeuden päätöstä, jolla
kaupunginvaltuuston päätös oli
kumottu, ei muutettu lopputuloksen
osalta.
Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 §,
54 § ja 75 §
KHO:2017:186
Oikeudenkäyntimaksu – Hallinto
oikeuden esittelijän päätös
– Purku – Pysäköintivirhe –
Tosiasiallinen este oikeuden
saavuttamiselle muutoksenhaun
avulla
Pysäköinninvalvonta oli määrännyt
A:n maksettavaksi pysäköintivirhemaksun
sallitun pysäköintiajan
ylittämisestä. Hallinto-oikeus
hylkäsi A:n valituksen. Korkein
hallinto-oikeus katsoi, että A ei ollut
sallitun pysäköintiajan ylittäessään
syyllistynyt pysäköintivirheeseen.
A:n valituksesta hallintooikeuden
ja pysäköinninvalvonnan
päätökset kumottiin.
Hallinto-oikeuden päätöksestä
A:n maksettavaksi oli määrätty
250 euron suuruinen oikeudenkäyntimaksu.
Maksun määrännyt
asian esittelijä on hylännyt A:n oikeudenkäyntimaksua
koskevan
oikaisuvaatimuksen lainvoimaiseksi
jääneellä päätöksellään.
Tuomioistuinmaksulain 9 §:n
1 momentin 3 kohdan mukaan oikeudenkäyntimaksua
ei peritä, jos
hallinto-oikeus tai korkein hallinto
oikeus muuttaa valituksenalaista
päätöstä muutoksenhakijan
eduksi. Tuomioistuinmaksulaissa
ei ollut säännöstä, jonka nojalla
hallinto-oikeuden määräämä oikeudenkäyntimaksu
voitaisiin
poistaa siinä tapauksessa, että korkein
hallinto-oikeus muuttaa hallinto
oikeuden ja hallintoviranomaisen
päätöstä muutoksenhakijan
eduksi.
Kun kuitenkin otettiin huomioon,
että oikeudenkäyntimaksu on
suuruudeltaan 250 euroa ja oikeudenkäynnin
kohteena oleva pysäköintivirhemaksu
60 euroa, korkein
hallinto-oikeus piti kohtuuttomana
sitä, että hallinto-oikeuden
päätöksestä määrätty oikeudenkäyntimaksu
jäisi A:n maksettavaksi.
Oikeudenkäyntimaksun
poistamiseen oli erityisen painava
syy. Tämän vuoksi korkein hallinto
oikeus harkitsi oikeaksi omasta
aloitteestaan purkaa hallintooikeuden
esittelijän oikeudenkäyntimaksua
koskevan oikaisuvaatimuspäätöksen
ja poistaa A:n
maksettavaksi määrätyn oikeudenkäyntimaksun.
Hallintolainkäyttölaki 64 § 1 momentti
Tieliikennelaki 28 § 3 mom.
KHO:2017:187
Yhtiöoikeudelliset hallintotoimet
– Erityisen tarkastuksen toimittaminen
– Rekisteristä
poistettu yhtiö – Vähemmistöosakkaiden
oikeussuojan tarve
Vähemmistöosakkaiden A:n ja B:n
hakemus erityisen tarkastuksen
toimittamisesta C Oy:ssä oli tehty
osakeyhtiölain 7 luvun 7 §:n 1 momentin
edellyttämällä tavalla, ja
aluehallintovirasto oli kuullut yhtiön
hallitusta hakemuksen johdosta.
Sittemmin aluehallintovirasto
oli kuitenkin jättänyt hakemuksen
tutkimatta, koska C Oy oli
asian käsittelyn aikana poistettu
kaupparekisteristä. Hallintooikeus
oli hylännyt A:n ja B:n valituksen.
Näin ollen korkeimman
hallinto-oikeuden ratkaistavana
oli kysymys siitä, mikä merkitys
erityisen tarkastuksen toimittamista
koskevassa hakemusasiassa oli
annettava sille, että kohdeyhtiö on
poistettu kaupparekisteristä.
Korkein hallinto-oikeus totesi
hallinto-oikeuden tavoin, että
C Oy on rekisteristä poistamisesta
huolimatta säilyttänyt oikeuskelpoisuutensa.
Edelleen korkein hallinto
oikeus totesi, että rekisteristä
poistetun yhtiön rajoitetulla
oikeustoimikelpoisuudella tai toimivaltaisen
hallituksen puuttumisella
ei sinänsä ole merkitystä erityisen
tarkastuksen toimittamisen
kannalta. Myöskään sitä, että yhtiöltä
puuttuu osakeyhtiölain
20 luvun 21 §:n mukainen edustus
erityistä tarkastusta määrättäessä,
ei ollut pidettävä esteenä erityisen
tarkastuksen toimittamiselle. Kun
lisäksi otettiin huomioon, että erityinen
tarkastus kohdistuu menneeseen
aikaan eikä sen toimittamiseksi
kohdeyhtiön tarvitse
hankkia oikeuksia tai tehdä sitoumuksia,
korkein hallinto-oikeus
totesi, toisin kuin hallinto-oikeus,
että rekisteristä poistetun yhtiön
hakemista ja määräämistä selvitystilaan
ei ole pidettävä erityisen tarkastuksen
ehdottomana edellytyksenä.
Tämä on myös perusteltua
ottaen huomioon erityisen tarkastuksen
ja selvitysmenettelyn erilaiset
tarkoitukset ja tavoitteet.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että aluehallintoviraston ei olisi
tullut jättää tutkimatta A:n ja B:n
hakemusta erityisen tarkastuksen
toimittamisesta C Oy:ssä, vaan ratkaista,
onko hakemuksessa esitetty
erityisen tarkastuksen toimittamiselle
osakeyhtiölaissa tarkoitettuja
painavia syitä. Tämän vuoksi korkein
hallinto-oikeus kumosi aluehallintoviraston
ja hallinto-oikeuden
päätökset ja palautti asian
aluehallintovirastolle uudelleen
käsiteltäväksi.
Osakeyhtiölaki 1 luku 1 § 1 momentti,
5 §, 7 § ja 9 §, 5 luku 17 § 1
ja 2 momentti, 7 luku 7 § 1–3 momentti
ja 9 §, 20 luku 4 § 1 momentti
1 kohta, 9 § 1 momentti, 17 § 2 momentti,
21 § 1 momentti ja 22 §
1 momentti.
KHO:2017:188
Oikeusapu – Hallintolainkäyttö –
Myöntämisedellytykset – Oikeusavun
lakkaaminen – Alaikäinen