10
tuksen mukaan ja palautettu omistajalleen.
(Ään.) Vrt. KKO:2010:32.
RL 10 luku 4 §
RL 10 luku 5 § 3 mom (875/2001)
RL 10 luku 6 §
RL 10 luku 7 §
KKO:2017:96
Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
A:n vasemman käden pikkusormen
kärkijäsen oli jouduttu
25.5.2009 sattuneen työtapaturman
seurauksena amputoimaan.
Pikkusormeen oli kehittynyt CRPS
II -kipuoireyhtymä, jonka seurauksena
A:lla oli ollut kroonistuneita
intensiivisiä kipuoireita. A:lla oli
sittemmin 14.2.2013 diagnosoitu
keskivaikea masennus. Korkeimman
oikeuden ratkaisusta ilmenevillä
perusteilla masennuksen katsottiin
todennäköisesti olevan seurausta
työtapaturmasta ja siten oikeuttavan
tapaturmakorvaukseen.
Ks. KKO:2011:69 KKO: 2012:12
KKO:2013:7.
KORKEIN
HALLINTO-OIKEUS
Yleishallinto-asiat
KHO:2017:182
Ennakkoratkaisupyyntö unionin
tuomioistuimelle – Metsästyslaki
– Luontodirektiivi – Poikkeuslupa
– Suden rauhoituksesta
poikkeaminen – Kannanhoidollinen
metsästys
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa
oli ratkaistavana kysymys siitä,
olivatko metsästyslain 41a §:ssä ja
luontodirektiivin 16 artiklassa säädetyt
perusteet suden rauhoituksesta
poikkeamiselle täyttyneet siltä
osin, kun kahdella erillisellä
poikkeusluvalla oli sallittu yhteensä
seitsemän suden tappaminen
Pohjois-Savon alueella.
Korkein hallinto-oikeus päätti
esittää unionin tuomioistuimelle
seuraavan SEUT 267 artiklassa tarkoitetun
ennakkoratkaisupyynnön:
1. Voidaanko niin sanottua kannanhoidollista
metsästystä tarkoittavia
yksittäisten metsästäjien hakemuksiin
perustuvia aluekohtaisia
poikkeuslupia myöntää luontodirektiivin
16 artiklan 1 kohdan
e alakohdan nojalla alakohdan sanamuoto
huomioon ottaen?
– Onko asian arvioinnissa merkitystä
sillä, että poikkeuslupaharkinta
perustuu valtakunnalliseen
hoitosuunnitelmaan ja asetuksella
säädettyyn saaliiksi saatujen
eläinyksilöiden enimmäismäärään,
jonka rajoissa poikkeuslupia
jäsenvaltion alueelle voidaan vuosittain
myöntää?
– Voidaanko arvioinnissa ottaa
huomioon muita seikkoja, kuten
tarkoitus estää koiravahinkoja ja lisätä
yleistä turvallisuudentunnetta?
2. Voidaanko poikkeuslupien
myöntämistä ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessä
tarkoitettuun
kannanhoidolliseen
metsästykseen perustella sillä, että
luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdassa
tarkoitettua muuta tyydyttävää
ratkaisua salametsästyksen estämiseksi
ei ole olemassa?
– Voidaanko tällöin ottaa huomioon
käytännön vaikeudet laittoman
salametsästyksen valvonnan
järjestämiseksi?
– Onko muun tyydyttävän ratkaisun
arvioinnin suhteen mahdollisesti
merkitystä myös tarkoituksella
estää koiravahinkoja ja
lisätä yleistä turvallisuudentunnetta?
3. Miten luontodirektiivin 16 artiklan
1 kohdassa tarkoitettua edellytystä,
joka liittyy lajien kantojen
suojelun tasoon, on aluekohtaisia
poikkeuslupia myönnettäessä arvioitava?
– Onko lajin kannan suojelun tasoa
arvioitava sekä aluekohtaisesti
että koko jäsenvaltion alueella tai
sitäkin laajemmalla lajin levinneisyysalueella?
– Onko mahdollista, että luontodirektiivin
16 artiklan 1 kohdan
edellytykset poikkeusluvan myöntämiseen
täyttyvät siitä huolimatta,
että lajin kannan suojelun tasoa
ei asianmukaisen arvioinnin jälkeen
voitaisi pitää direktiivissä tarkoitetulla
tavalla suotuisana?
– Jos vastaus edelliseen kysymykseen
on myöntävä, minkälaisessa
tilanteessa tämä voisi tulla
kysymykseen?
Metsästyslaki (615/1993) 37 §
3 momentti, 41 § 1 momentti, 41a §
1 ja 3 momentti
Valtioneuvoston asetus metsästyslaissa
säädetyistä poikkeusluvista
(452/2013) 4 §
Maa- ja metsätalousministeriön
asetus poikkeusluvalla sallittavasta
suden metsästyksestä poronhoitoalueen
ulkopuolella metsästysvuosina
2015–2016 (1488/2015) 1 §
Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen
eläimistön ja kasviston suojelusta
annettu neuvoston direktiivi
92/43/ETY (luontodirektiivi)
12 artikla 1 kohta, 16 artikla ja liite
IV a kohta
KHO:2017:184
Maankäyttö ja rakentaminen –
Tilapäinen käyttötarkoituksen
muuttaminen – Lupaehto – Liityntä
maankäytön ohjaamiseen
Kunnan rakennusvalvontaviranomainen
oli myöntänyt luvan toimistorakennuksen
muuttamiseen
tilapäisesti viiden vuoden ajaksi
majoitustilaksi siten, että rakennus
tulisi toimimaan aluksi turvapaikanhakijoiden
hätämajoitustilana
ja sen jälkeen hostel-majoitustilana.
Lupapäätökseen oli otettu
ehto ”Rakennukseen sijoitettava
henkilömäärä vastaanottokeskustilanteessa
enintään 400 henkilöä.”
Vastaanottokeskustoimintaan
liittyvän ja tavanomaisen hostelmajoittumisen
maankäytöllisten
vaikutusten ei katsottu eroavan sillä
tavoin toisistaan, että lautakunnan
päätökseen liitetyn lupaehdon
olisi voitu katsoa riittävästi liittyvän
maankäyttö- ja rakennuslain
176 §:ssä säädettyyn lupaharkintaan.
Lupaehto, joka ei perustunut
alueen maankäyttöön liittyviin
seikkoihin, oli siten lainvastainen.
Maankäyttö- ja rakennuslaki 172 ja
176 §
Hallintolaki 6 §
KHO:2017:185
Maankäyttö ja rakentaminen –
Ranta-asemakaava – Yhteiskäyttöalue
– Kaavamuutos – Selvitysten
riittävyys
Ranta-asemakaavan muutoksella
yhteiskäyttöinen (YK) pienvenesatama
(LV) oli osoitettu pääosin
matkailua palvelevien rakennusten
korttelialueeksi (RM-2).
Arvioitaessa kaavan laatimiseen
liittyvien selvitysten riittävyyttä
oli tässä tapauksessa otettava huomioon,
että kyse oli yksittäisen
maanomistajan toimesta laaditusta
pienialaisesta ranta-asemakaavan
muutoksesta. Alueella voimassa
olleessa ranta-asemakaavassa