Pohdintoja työterveyshuollon kehityksestä ja kehittämistarpeista Suomessa
Suomalainen työterveyshuolto on uudistanut
tavoitteensa; Työterveys 2025 – periaatepäätös
linjaa uudistuvan työterveyshuollon
päämääriä. Tavoitteena on työterveyshuollon
palvelut kaikilla suomalaisilla työpaikoilla,
tiivis yhteistyö työikäisten terveydenhuollon
ja kuntoutuksen kentässä sekä työikäisten
työkyvyn tukeminen. Suomalainen työterveyshuoltojärjestelmä
on todella uniikki
kuin arvokas design –tuote, jota voimme ilolla
markkinoida maailmalla. Se pohjautuu kansainvälisiin
sopimuksiin ja ottanut suomalaisen
yhteiskunnan kehittyessä oman kansallisen
muotonsa ja hahmonsa. Artikkelissani
taustoitan työterveyshuollon kansallista kehitystä
historiasta nykyaikaan, työterveyshuollon
uudistuvia tavoitteita sekä tulevaisuuden
tarpeita.
Työterveyshuollon historia juontaa 70 vuoden päähän, jolloin vuonna
1950 Maailman Terveysjärjestö (WHO) ja Kansainvälinen
Työjärjestö (ILO) muodostivat yhdessä työterveyshuollon määritelmänsä
ja jäsennys työterveyshuollon keskeisestä sisällöstä muotoutui.
Määritelmää työterveyshuollosta käytettiin sittemmin ILO:n kansainvälisessä
suosituksessa työterveyspalveluista (International Recommendation
on Occupational Health Services (nro 112), joka annettiin vuonna 1958
sekä 1960–luvulla Euroopan Komission antamassa suosituksessa. ILO:n
suositus toimi kansainvälisenä ohjenuorana työterveyspalveluille lähes 30
vuoden ajan, kunnes ILO:n kokous hyväksyi vuonna 1985 Kansainvälisen
työterveyshuollon sopimuksen (nro 161) ja siihen liittyvän suosituksen
(nro 171). ILO:n sopimuksen ovat ratifioineet lähes kaikki maat. Suomalaisen
työterveyshuollon kehitykseen ja työikäisten terveydenhuollon järjestelmään
on vaikuttanut osaltaan myös WHO:n maailmanlaajuinen strategia
”Terveyttä kaikille”.
Kansainväliset sopimukset ovat keskeisimmin vaikuttaneet kansallisten
työterveyshuollon järjestelmien kehitykseen Euroopassa, myöhemmin Itä-
Euroopassa ja maailmalla. Ne vaikuttivat myös Euroopan Unionin vuonna
1989 antamaan puitedirektiiviin työterveyttä ja turvallisuutta koskien (EU
Framework Directive on Occupational Health and Safety 391/89). Puitedirektiivi
määrittelee työterveyshuollon työnantajan vastuulla ja kustantamana
toteutettavaksi. Se ei kuitenkaan ohjaa työterveyshuoltoa eri maissa pakolliseksi,
vaikka tuo esiin ennaltaehkäisyn ja työntekijän suojelun työnantajan
vastuulle määriteltynä. Juuri tämän puitedirektiivin vuoksi Euroopan Unionin
jäsenvaltioiden työterveyshuoltopalvelujärjestelmät eroavat kansallisen
lainsäädännön osalta ja näin selittyvät myös työterveyshuollon kattavuus
erot eri maissa. Muun muassa Englannissa ja Ruotsissa työterveyshuollon
järjestäminen on työnantajalle täysin vapaaehtoista.
Suomi on edellä kävijänä kehittänyt työterveyshuoltoa kansallisen lainsäädäntönsä
avulla. Suomalaisen työelämän kehittämisestä, myös työterveyshuolto
mukaan lukien, on vallinnut yhteisymmärrys sekä työnantaja-
että työntekijäjärjestöissä. Ensimmäinen Suomen työterveyshuoltolaki astui
voimaan 1978 ja säilyi muuttumattomana lähes 25 vuotta. Laki velvoitti
työnantajia järjestämään kustannuksellaan vähintään ehkäisevät työterveyspalvelut
työtekijöilleen. Tästä seurasi, että työterveyshuoltoon tarvittiin
TYÖTERVEYSTULEVAISUUS
"Suomalainen työelämä tarvitsee
yhteistoiminnallisuuden sekä vastuullisen
kehittämisen kulttuuria"
20 Työterveyshoitaja 3/17