runsaasti lisää työterveyshoitajia toteuttamaan työterveyshuollon prosesseja.
Suomalaisen yhteiskunnan kehittyminen vauhditti työterveyshuoltolainsäädännön
sekä korvausjärjestelmän uudistamistarvetta. Palvelu- ja tietoyhteiskuntaan
siirtyminen toivat mukanaan laadunkehittämisen periaatteet
työterveyshuoltoon ja aktivoivat työterveyshuollon korvausuudistuksen toteutumisen
1990–luvulla. Korvausuudistus osoittautui merkittäväksi kannustimeksi
työpaikoille työterveyshuollon järjestämiseksi.
ILO lanseerasi työterveyshuollon yleissopimukseen liittyen vuonna 1989
kansallisen työterveyshuollon kehittämisohjelman tavoitteineen, jonka toteutumisesta
ILO raportoi vuonna 1998. Osa ohjelman tavoitteista oli toteutunut,
osa ei. Tämä arviointityö Suomessa johti myös työterveyshuoltolain uudistamistarpeeseen
vuonna 2002, jolloin uusi työterveyshuoltolaki ja asetus
annettiin. Työterveyshuoltolain mukaisiksi työterveyshuollon tavoitteiksi asetettiin;
työympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden kehittäminen, työyhteisöjen
toimivuuden tukeminen, työhön liittyvien sairauksien ja ammattitautien
ehkäisy sekä työntekijöiden työkyvyn ylläpitäminen sekä edistäminen.
Suomalaisen työterveyshuoltojärjestelmän kehittämisessä lainsäädäntö,
korvausjärjestelmä, kehittämistavoitteet ja ohjelmat ovat olleet keskeisessä
asemassa kattavuuden parantumista tarkasteltaessa. Suomessa työterveyshuollon
kattavuus on yksi maailman korkeimmista, 92 %. Kattavuusvajetta
on, etenkin yksinyrittäjien sekä pienten yritysten työterveyshuollon järjestämisessä.
Työterveyshuollon korvausjärjestelmä, ainutlaatuisena maailmalla,
on osaltaan edistänyt työterveyshuoltoon erikoistuneen henkilöstön
käyttämistä työterveyshuoltopalveluiden tuottamisessa. Suomalainen
työterveyshuoltojärjestelmä monipuolisuudessaan tarjoaa palkansaajille
sekä ehkäisevät ja edistävät että hoitavat palvelut.
Työterveyshuollon jatkuvalle kehittämiselle on edelleen suuri tarve niin
Suomessa kuin kansainvälisestikin. Katsoessamme taaksepäin suomalaisen
työterveyshuollon kehitysjanaa ja sateenkaarta, pääsemme seuraamaan
ja arvioimaan valtioneuvoston Työterveys2025 -periaatepäätöksen
tavoitteiden toteutumista. Valtioneuvoston periaatepäätös Työterveys2025
– yhteistyössä terveyttä ja työkykyä on laadittu työterveyspalvelujen kehittämiseksi,
jotta suomalaiset voisivat työskennellä, pysyä työelämässä aiempaa
kauemmin ja terveempinä. Linjauksen tavoitteita ovat:
1. Työterveyshuolto on toiminnallisesti integroitunut sosiaali- ja terveydenhuollon
palvelujärjestelmään,
2. Työterveyshuolto, terveydenhuolto- ja kuntoutusjärjestelmä tekevät oikea
aikaisesti yhteistyötä työikäisten työkyvyttömyyden ehkäisyssä ja työkyvyn
palauttamisessa
3. Työterveyshuollolla on valmiudet vastata työn ja työolojen tuomiin terveydellisiin
ja työkyvyn haasteisiin ja vahvistaa työntekijän voimavaroja
4. Kaikki työnantajat ovat järjestäneet työterveyshuollon yrityksen koosta
riippumatta.
Työterveyshuolto tavoittelee siis tulevaisuudessa tiivistä integraatiota muun
terveydenhuollon kanssa työikäisen terveydenhuollossa. Tämä tulee olemaan
työterveyshuollolle haaste, sote- ja maakuntauudistusta edistettäessä
parhaillaan. Työterveyshuollon tulee päästä muotoilemaan työikäisen
palvelu – ja kuntoutuspolkuja yhdessä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon
sekä kuntoutustahojen kanssa, siten, että työpaikan kanssa tehtävä
yhteistyö tulee osaksi työikäisen hoitoa ja kuntoutusta.
Työterveyshuollon tärkeimmäksi tehtäväksi muodostuu työkyvyn arviointi
ja edistäminen yhdessä työpaikkojen kanssa. Työterveyshuoltokin tarvitsee
kannustimensa työpaikkojen kanssa tehtävään yhteistyöhön; korvausuudistukset
sekä työkykyisyydestä palkitseminen voivat tulevaisuudessa olla suomalaisen
yhteiskunnan keinoja tähän ”omista välittämiseksi”. Suomalainen
työelämä tarvitsee mielestäni eniten yhteistoiminnallisuuden sekä vastuullisen
kehittämisen kulttuuria. Kilpailukyvyn korostamisessa on maamiinansa;
se voi ruokkia liikaa ajatusta kasvamisesta toisten kustannuksella. Yritysten
välinen yhteistyö työkykyasioissa on mielenkiintoinen näkökulma osana yritysten
sosiaalisen vastuun toimintatapaa, jota ei ole ehkä riittävän rohkeasti
kokeiltu ja kannustettu työelämässä. Kollektiivinen vastuu työkyvystä voisi
tulevaisuudessa toimia OHS –toiminnan arvona.
Työterveyshuollon rooliksi työelämän kehittämisessä saattaa hyvinkin
muodostua eräänlainen ”sillanrakentajan” tehtävä; luottamuksen ja yhteistyön
rakentamisessa ehkäisevien ja hoitavien palvelupolkujen ympärille, terveydenhuollon
ja työpaikkojen välille. Työelämän kehityssyklit kiertävät ja
silmukoituvat, ”jotain vanhaa, jotain uutta” – periaatteella ja kollektiivisessa
välittämisessä palataan ikään kuin juurille: tehtaiden patruunoiden aikaan,
jolloin omista työntekijöistä ja heidän perheidensä ja lastensa hyvinvoinnista
muodostui tuottavan työn kulmakivi. Vanhat totuudet ihmisen hyvinvoinnin
perustasta eivät varmasti kovin nopeasti muutu. Suomalaisen työikäisen hyvinvointi
muodostuu tulevaisuudessakin turvallisesta ja terveellisestä työstä
ja työympäristöstä, toimivasta työyhteisöstä, työn ja perheen välisestä tasapainosta
ja mielekkääksi koetusta ja sujuvasta työstä.
Helsingissä 9.8.2017
Pilvi Österman
Puheenjohtaja
STTHL ry
040 761 7152
pilvi.osterman@stthl.fi
Lähdeluettelo kirjoittajalta.
Suomessa
Työterveyshoitaja 3/17 21