6 neliapila Seutunelosten kesälehti 7. kesäkuuta 2017
Ville Hakala
Nastolassa asuva Ylen luonto-ohjelmien pitkäaikainen
tuottaja Asko Hauta-aho puhkuu
poikamaista intoa, kun häneltä utelee lempiluontokohteitaan
Nastolan alueelta. Mies
johdattelee kysyjän Lapakiston luonnonsuojelualueen
sydämeen, valtavien luonnonvoimien
muokkaamaan paikkaan.
Pitkäjärven itärannan kallioilta löytyy nimittäin
melko tuore näyte siitä, miten hurjia
ilmiöitä luontoäiti osaa parhaimmillaan
loihtia. Kalliorannan helmi on arviolta noin
kymmenen vuotta sitten lohjennut useiden
kymmenien kuutioiden kalliopala. Lohkare
on maahan ryskyessään hajonnut useaan
osaan ja kaatanut mennessään jyrkänteen
alapuolisia järeitä puita.
– Itse kuulin tästä tapahtumasta joskus
vuosikymmenen alkupuolella, kun teimme
radioon Luolailtaa. Eräs soittaja kertoi, että
Nastolassa oli tällainen kallioseinämä sortunut.
Olin ihan haavi auki, kun en ollut sellaisesta
kuullutkaan, vaikka nämä ovat minulle
lapsuudesta saakka tuttuja retkimaastoja,
Hauta-aho kertoo.
Rytinää on riittänyt
Pitkäjärven kalliosortuma on luonnon dynamiitin
eli veden tekosia. Sade- ja sulamisvedet
ovat keväisin valuneet kallion koloihin,
ja kun vuorokautinen lämpövaihtelu yöpakkasineen
on ollut jopa parisenkymmentä
astetta, niin veden jäätyminen on tehnyt
työtään ja lopulta irrottanut valtavan palan
Tuottaja Asko Hauta-aholle Lapakisto
on Päijät-Hämeen luontohelmi
Luonnovoimat
jylläävät
Pitkäjärvellä
kalliota.
– Siinä on ollut kyllä valtava rytinä. Asiantuntijan
mukaan tällainen tapahtuma erottuu
jopa seismologisissa mittauksissa, Hauta
aho toteaa.
Kivenheiton päässä tuoreesta lohkeamasta
pohjoiseen on tapahtunut samanlainen
ilmiö, mutta vuosikymmeniä aikaisemmin.
Siitä kertovat irronneiden lohkareiden pyöristyneet
kulmat ja kivenjärkäleiden sammaloituminen.
Tällä kohtaa kivet ovat vyöryneet
aina Pitkäjärveen asti.
– Ja kun katsoo tähän viereen, niin odotettavissa
on samanlaisia tapahtumia tulevaisuudessa.
Nuo halkeamat viittaavat siihen. Toivottavasti
ketään ei vain satu kohdalle, kun
seuraavan kerran rytisee, Hauta-aho pohtii.
Kalatiira yllätti snorklaajan
Lapakisto ja ympäröivät metsät ovat tulleet
Hauta-aholle tutuksi jo 1960-70-luvuilla hänen
ollessaan pikkupoika.
– Asuimme Lahdessa Ahtialan Hiekkanummessa.
Isä oli kova kalamies, ja Lapakisto
järvineen oli vakioretkikohteitamme.
Myös nykyinen mökkipaikkani on tässä ihan
luonnonsuojelualueen lähellä.
Hauta-aho muistelee käyneensä ensimmäisillä
kalaretkillä Lapakistossa jo kuuden
vanhana.
– Minua ja veljeäni ei kalastaminen silloin
juuri kiinnostanut, ellei sattunut saamaan
ahvenia. Silloin kyllä ongittiin. Lampien
rantakallioilta oli myös mahdollista hyppiä
uimaan, ja nuotiomakkarat kuuluivat myös
”Tällainen tapahtuma erottuu
jopa seismologisissa mittauksissa.
asiaan.
Yksi Hauta-ahon varhaisimmista luontomuistoista
on läheiseltä Luhtlammelta, jossa
hän snorklaili pikkupoikana uistimia lammen
pohjan uppopuista.
– Kerran sitten erehdyin menemään liian
lähelle luotoa, jossa sattui pesimään kalatiira.
Taitavana lentäjänä se tuli pääni yläpuolelle
ja alkoi vetämään nokallaan sarjaa suoraan
päälakeen. Voin vakuuttaa, että se nokka on
terävä ja siitä tuli aika hätäinen lähtö, Hautaaho
naurahtaa.
Helppo kohde tulla
Lapakistossa on tehty lukuisia luonto-ohjelmia
radioon. Hauta-aholle tunnelmaltaan
mieleenpainuvimpia lähetyksiä ovat olleet
Luhtlammen rannalla tehdyt Luonto-Suomen
sininen hiljaisuus -lähetykset.
– Niin ja Luonto-Suomen tunnuksessa
kuultava huuhkaja on taltioitu täällä Lapakistossa,
Hauta-aho mainitsee.
Pitkän linjan luontomies kehuu vuolaasti
Nastolan kunnan muutaman vuoden takaista
päätöstä perustaa Lapakistoon luonnonsuojelualue.
– Tämä satunnaisenkin retkeilijän helposti
saavutettavissa, ja tuo pääparkkipaikkahan
on lähes aina täysi, mikä kertoo siitä, että tällaiselle
lähielämysmatkailulle on tilausta.
Hän nostaakin omissa kirjoissaan Lapakiston
Päijät-Hämeen luontokohteiden ykköseksi.
– Onhan niitä muitakin hienoja paikkoja
kuten Tiirismaa tai Linnaisten suo, joten
Asko Hauta-aho
ehkä tässä on vähän jääviyttä, kun ollaan
näin kotikentälläni. Mutta kyllä tämä on
hieno paikka käydä, ja lyhyelläkin käynnillä
kertyy paljon erilaisia luontohavaintoja,
Hauta-aho kehuu.
Kaakkurin pesältä ikimetsään
Vinkiksi ensikertalaisille Lapakiston kävijöille
Hauta-aho nostaa alueen hyvin hoidetut
nuotiopaikat, joita kannattaa ehdottomasti
hyödyntää.
– Varsinkin, jos on pikkuväkeä matkassa,
niin ei kannata kävelyttää heitä heti näännyksiin,
vaan jo Lapakiston lammen esteetön
nuotiopaikka voi olla hyvä ensipuraisu
luontoretkeilyyn. Siitä voi sitten lähteä laajentamaan
kokemuksia, hän vinkkaa.
Jylhyydestä pitävien kannattaa hänen mukaansa
vierailla Pitkäjärven kallioilla, jotka
kohoavat komeana seinämänä järven rannasta.
– Tänne muodostuu talvisin myös upeita
jääseiniä, joita kannattaa ehdottomasti käydä
ihmettelemässä.
Pitkäjärven kallioiden lisäksi Hauta-aho
ehtii vielä retkemme aikana esitellä läheisen
suolammen, jonka saarekkeella pesii hurjaääninen
kaakkuri. Tästä matka jatkuu edelleen
sammaloituneen ikimetsän vihreään
hämärään, jossa kasvavien valtavien kuusten
ympäri eivät edes täysikasvuisen miehen kädet
yletä.
– Tämä on sellainen paikka, missä voisi
sen metsän hengen kuvitella elävän, varsinainen
Rölli-metsä, Asko Hauta-aho kuvailee.
Kamera ja kiikari kulkevat
aina Asko Hauta-ahon
matkassa. - Tosin, mitä
enemmän on rekvisiittaa
mukana, sitä vähemmän
tekee havaintoja.
Luonnossa eniten näkee
ja kuulee silloin, kun ei
ole mitään varusteita
mukana, hän tietää.
Pitkäjärven kallioseinämästä irronneet lohkareet ovat valtavan
kokoisia.
Rytinällä alas tulleet kallion kappaleet ovat kaataneet
puustoa matkallaan.
Kallioseinämää saattaa sortua tulevina vuosina lisääkin.