8 neliapila Seutunelosten kesälehti 7. kesäkuuta 2017
Ville Hakala
Orimattilalaislähtöisellä kolmiloikkaaja
Kristiina Mäkelällä on hymy
herkässä ja urheilija puhkuu intoa,
vaikka viime viikkojen tapahtumien
jälkeen olympialoikkaajan ilme
voisi olla huomattavasti vaisumpikin.
Mäkelän vasen polvi alkoi
nimittäin oireilla reilu kuukausi
sitten Italian leirin kynnyksellä, ja
polven kierukasta operoitiin kolme
viikkoa sitten pieni repeämä.
Vamma tuli täytenä yllätyksenä
kevään erinomaisesti sujuneen
harjoituskauden jälkeen. Mäkelä
itse suhtautuu vammaan kuitenkin
analyyttisen rauhallisesti.
– Totta kai loukkaantuminen
harmittaa, ja varsinkin se, että joutuu
purkamaan jo valmiiksi tehdyt
suunnittelmat. On vain ajateltava
niin, että teen ne pienet asiat, jotka
pystyn, niin hyvin kuin mahdollista.
Urheilussa on kuitenkin se hyvä
puoli, että ikinä ei tarvitse kokonaan
lopettaa, ellei ihan koko vartalo
halvaannu, Mäkelä hymyilee.
Italian kolmen viikon leirikään
ei mennyt täysin harakoille, vaan
siellä Mäkelä pystyi tekemään paljon
korvaavia harjoituksia.
– Yleinen harhaluulo on, että kevään
hyvin sujunut harjoituskausi
menisi nyt hukkaan, mutta kunto
ei häviä mihinkään, ja nyt kilpailukauteen
tulee vain vähän erilainen
valmistautuminen.
Loukkaantumiset ovat tulleet
Mäkelälle tutuksi jo aikaisemmin,
kun hän vuonna 2013 missasi selkävaivojen
takia koko kauden.
– Se opetti suhtautumista vammoihin,
ja auttoi ymmärtämään,
etteivät ne ole mitään maailmanloppuja.
Nyt operoidun polven kanssa
hän päässee harjoittelemaan jo reilun
viikon kuluttua, eikä kauden
päätavoite, Lontoon MM-kisat, ole
tässä vaiheessa uhattuna.
Koris vaihtui ”tylsään
yleisurheiluun”
Kristiina Mäkelän urheiluharrastus
alkoi jo alle kolmen vuoden
ikäisenä Orimattilassa järjestettävästä
Vipusen Vipellys -juoksutapahtumasta,
jossa pikku-Kristiina
oli mukana isosiskonsa kanssa.
– Minulle on kerrottu, että ensimmäisessä
40 metrin kisassani
minua ei saanut missään tapauksessa
auttaa, vaan halusin mennä
koko matkan ”minä itte” -asenteella,
Mäkelä muistelee.
Yleisurheilu jäi harrastukseksi,
ja sen rinnalle tuli kuusivuotiaana
aloitettu koripallo, jota jatkui aina
13-vuotiaaksi saakka. Silloin ikäluokasta
ei saatu enää kasaan kokonaista
joukkuetta.
– Siirryin kokonaan yleisurheilun
puolelle, ja voi vitsi, että se
tuntui tylsältä. Mennä nyt juoksemaan
yksin intervalleja sateiseen
syysmetsään, kun olisin mieluummin
pelannut kavereiden kanssa
korista lämpimässä hallissa, Mäkelä
nauraa.
Täydellinen kesä sinetöi
lajivalinnan
Keskittyminen yleisurheiluun
osoittautui kuitenkin oikeaksi ratkaisuksi.
Seuraavana kesänä Mäkelä
paransi silloisen päälajinsa korkeushypyn
ennätystään peräti 16
senttiä, mikä on korkeudessa hurja
parannus.
– Siitä alkoi vakavampi valmentautumiseni
yleisurheilun puolella.
Sain henkilökohtaisen valmentajan
ja pääsin korkeudessa aluevalmennusleirille.
Toinen suuri käännekohta Mäkelän
uralla tapahtui vuonna 2009,
jolloin häneltä uupui kahdeksan
senttiä 17-vuotiaiden MM-kisarajasta
niin korkeudessa kuin pituudessakin.
– Päätimme valmentajan kanssa,
että kokeillaan rajan rikkomista
kolmiloikassa, kun kolmella loikalla
eteenpäin on helpompi parantaa
se kahdeksan senttiä kuin yhdellä
loikalla ylöspäin.
Kisaraja paukahti rikki heti kauden
ensimmäisessä kolmiloikkakisassa.
– MM-kisoissa pääsin sitten finaaliin
ja ylitin ensimmäisen kerran
13 metriä, jota edes Suomen
naiset eivät silloin ylittäneet.
Mäkelän täydellinen kesä sai jatkoa
ensimmäisellä arvokisamitalilla,
nuorten olympiapäivien hopealla,
tuloksella, joka sivusi 17-vuotiaiden
Suomen ennätystä.
– Voitin vielä oman ikäluokkani
Suomen mestaruuden ja ihan
vahingossa Kalevan kisoissa sekä
kauden päätteeksi Suomi–Ruotsiottelun.
Siinä vaiheessa oli aika
selvää, että lajivalintani on kolmiloikka,
Mäkelä hymyilee.
Tuosta kehitys on jatkunut toivotunlaisena,
ja Mäkelän tähänastinen
ura sai kruununsa Rion
oylmpialaisissa, jossa hän hyppäsi
oman ennätyksensä ja sijoittui finaalissa
12:nneksi.
Vahvuuksien
vahvistamista
Vuoden 2013 pilalle mennyt kausi
oli opin ja pysähdyksen paikka siihen
asti pitkälti ”minä itse”-asenteella
edenneelle urheilijalle. Tuolloin
Mäkelän ympärille koottiin
eri alojen asiantuntijoista tukiverkosto.
Lisäksi kovan harjoittelun ja
levon suhteeseen alettiin kiinnittää
aikaisempaa tarkempaa huomiota.
Taustajoukkoihin liittyi mukaan
myös henkisen puolen valmentaja.
– Arvokisoissa on varmasti aina
kovakuntoisempia tyttöjä kuin
minä, mutta loppujen lopuksi mitalisijat
ratkaistaan enemmän henkisellä
puolella.
Mäkelän venymiskyvystä kilpailutilanteessa
kertoo se, että vaikka
hän saattaa ranking-tuloksissa olla
20:n huonommalla puolella, niin
useimmiten hän on loikkinut finaaliin
asti.
– Minulle on aina sanottu, että
minulla on hyvä pää, ja että olen
hyvä kilpailemaan. En ihan ymmärtänyt,
mitä se tarkoittaa, mutta
päätin hyödyntää tätä etuani ja ottaa
henkisen valmentajan tuekseni.
Mäkelä suosittelee samaa kaikille
nuorille urheilijoille.
– Varsinkin siinä kohtaa, kun
junnusta kasvetaan aikuiseksi, niin
asioita pitää alkaa ajatella vähän eri
tavalla. Siinä henkisestä valmennuksesta
on iso apu, ja siitä on ollut
apua ihan jokapäiväisen elämän
kannaltakin, Mäkelä kehuu.
Mieli avoinna eteenpäin
Jo nyt Kristiina Mäkelän uran päätähtäin
on Tokion vuoden 2020
olympialaisissa. Niitä ajatellen
hän on luonut taustajoukkojensa
kanssa selkeän nelivuotissuunnitelman.
Tavoitteen saavuttaminen
vaatii tietenkin kokonaisvaltaista
huippu-urheilijan elämää.
– Urheilun takia olen joutunut
varmasti luopumaan monestakin
asiasta, mutta toisaalta en osaa
ajatella asiaa niin, sillä olen itse
valinnut tieni, ja olen saanut urheilun
kautta valtavasti uusia kokemuksia
ja oppia elämään. Ja sitä
paitsi, tämä yleisurheilu ei tunnu
enää ollenkaan niin tylsältä kuin
silloin 13-vuotiaana, Mäkelä nauraa.
Järkevänä urheilijana Mäkelä on
miettinyt myös urheilu-uran jälkeistä
elämäänsä. Hänellä on opiskelupaikka
Helsingin yliopistossa.
– Opiskelen kotieläintiedettä,
mutta nyt opiskelut on jätetty ihan
tietoisesti taustalle. Se on kuitenkin
hyvä varasuunnitelma, jos
sattuu esimerkiksi jokin pahempi
vamma, Mäkelä sanoo.
Sitä hän ei kuitenkaan vielä tiedä,
mikä hänestä tulee ”isona”.
– Minulla on ollut viime vuosina
tapana opiskella eri asioita pieninä
projekteina, esimerkiksi miten
rahamarkkinat toimivat tai miten
politiikka toimii ja vastaavia. Urheilun
myötä olen päässyt tapaamaan
myös tosi mielenkiintoisia
ihmisiä eri elämänaloilta ja nautin
todella paljon keskusteluista
heidän kanssaan. Tulevaisuuden
suhteen pidän kaikki ovet avoinna,
Mäkelä toteaa.
Sen verran tulevaisuudesta kuitenkin
tiedetään, että tämän kesän
huippukuntoaan Mäkelä hioo
Lontoon MM-kisoihin.
Kristiina Mäkelän katse on jo Tokiossa
Positiivisuuden
voimalla
Varsinaista kesälomaa Kristiina
Mäkelällä ei ole. - Parin
kolmen viikon loma pidetään
Ruotsi-ottelun jälkeen, joskus
syyskuussa, ja silloin kesän
voi etsiä jostain muualta kuin
Suomesta, Mäkelä toteaa.
” Arvokisoissa on varmasti aina
kovakuntoisempia tyttöjä kuin
minä, mutta loppujen lopuksi
mitalisijat ratkaistaan enemmän
henkisellä puolella.
Kristiina Mäkelä