14
tysten perusteella ei voitu päätellä,
että asemakaavanmuutos johtaisi
Vanhan Rauman maailmanperintökohteen
kulttuuriarvoille olennaisen
elinvoimaisuuden heikkenemiseen
lainvastaisella tavalla.
Asemakaava täytti riittävässä
määrin selvityksille asetettavat
vaatimukset.
Kun otettiin huomioon maailmanperintökohteen
suojavyöhykettä
koskevat asemakaavamääräykset,
asemakaavamääräyksiin
sisältyvät rajoitukset kaava-alueen
rakennusten enimmäiskorkeuksista,
kaavapäätöksen yhteydessä hyväksytyt
sitovat rakentamistapamääräykset
sekä kaava-alueen sijainti
keskustatoimintojen alueella,
asemakaavassa oli riittävästi otettu
huomioon yleiskaavamääräys
Vanhan Rauman kulttuurihistoriallisen
ja kaupunkikuvallisen erityisaseman
vaalimisesta sekä asemakaavalle
maankäyttö- ja rakennuslain
54 §:ssä ja valtakunnallisissa
alueidenkäyttötavoitteissa asetetut
sisältövaatimukset rakennetun
ympäristön vaalimisesta.
Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 §,
24 § 2 momentti, 42 § 1 momentti,
54 § 1 ja 2 momentti, 57 § 1 momentti
ja 71c §
Kuntalaki (365/1995) 90 § 2 momentti
(1375/2007)
KHO:2018:149
Ympäristövaikutusten arviointimenettely
– Arviointimenettelyn
soveltaminen yksittäistapauksessa
– Hallintovalitus – Täytäntöönpanomääräys
– Päätöksen
täytäntöönpano lainvoimaa
vailla olevana
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus,
joka oli ympäristövaikutusten
arviointimenettelystä annetun
lain 13 §:ssä tarkoitetulla päätöksellä
velvoittanut hankkeesta
vastaavan toteuttamaan ympäristövaikutusten
arviointimenettelyn,
ei voinut päättää arviointimenettelyn
keskeyttämisestä sillä perusteella,
että hankkeesta vastaava
oli hakenut muutosta sen päätökseen.
Hankkeesta vastaavan aloitteesta
arviointimenettely voitiin
toteuttaa siitä huolimatta, että elinkeino,
liikenne- ja ympäristökeskuksen
päätös ei ollut lainvoimainen.
Hallintolainkäyttölain 32 §:n
1 momentissa tarkoitetun täytäntöönpanomääräyksen
antaminen
hankkeesta vastaavan hakemuksesta
ei näin ollen ollut tarpeen.
Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä
(252/2017) 3 §,
11 § 1 momentti, 13 §
Hallintolainkäyttölaki 31 §, 32 §
1 momentti
KHO:2018:150
Ympäristölupa – Tuulivoimala –
Meluselvitykset – Melutason
ohjearvot – Kapeakaistaisuus –
Valtioneuvoston asetuksen
soveltaminen
Yhtiö A oli hakenut ympäristölupaa
kuuden tuulivoimalan toimintaan.
Korkein hallinto-oikeus totesi,
että ympäristöluvan myöntämisen
edellytyksiä arvioidaan tehtyjen
selvitysten ja toiminnasta etukäteen
arvioitavissa olevien vaikutusten
perusteella. Asiassa oli tähän
nähden otettava asukasyhdistyksen
valituksen johdosta kantaa
siihen, oliko ympäristölupaharkintaa
varten laadittu meluselvitys
tehty asianmukaisesti. Asiassa oli
kysymys myös siitä, voitiinko hakemuksen
kuulutusajan jälkeen
voimaan tullutta tuulivoimaloiden
ulkomelutason ohjearvoista annettua
valtioneuvoston asetusta
(1107/2015) ottaa huomioon ympäristölupaharkinnassa.
Valtioneuvoston asetus (1107/
2015) ei tullut hakemuksen kuulutusajankohta
huomioon ottaen välittömästi
sovellettavaksi hakemuksen
käsittelyyn. Asetuksen
mukaiset melutason ohjearvot oli
kuitenkin tämän estämättä voitu
ottaa hankkeen ympäristölupaharkinnassa
uutena taustaselvitysaineistona
huomioon, kun on
arvioitu terveyshaittaan, muuhun
merkittävään ympäristön pilaantumiseen
ja eräistä naapuruussuhteista
annetun lain 17 §:n mukaiseen
rasitukseen liittyviä ympäristöluvan
myöntämisen edellytyksiä,
sekä asetettaessa lupamääräyksiä.
Mainitun valtioneuvoston asetuksen
mukaisten ohjearvojen tavoitteena
oli ehkäistä yleisesti melun
aiheuttamia haittoja. Ohjearvojen
tulkinnassa ei näin ollen voitu
ottaa huomioon mahdollisia yksilöllisiä
eroja melun kokemisessa.
Tuulivoimalan ja asutuksen väliselle
etäisyydelle ei lainsäädännössä
ollut myöskään annettu sitovia
tai ohjeellisia arvoja.
Tuulivoimaloiden melun mallintamisesta
oli annettu ympäristöhallinnon
ohje. Jos ohjeen mukaan
laskettu melu on altistuvalla
alueella kapeakaistaista, mittaustulokseen
tehdään valtioneuvoston
asetuksen mukainen 5 dB:n lisäys
ennen sen vertaamista ohjearvoihin.
Hanketta varten tehdyn
meluselvityksen mukaan melu oli
tietyllä taajuudella kapeakaistaista.
Kun kuitenkin otettiin huomioon,
että asiassa saadun selvityksen
mukaan lähin lomarakennus
sijaitsi 1,6 kilometrin etäisyydellä
ja lähimmät pysyvän asutuksen
rakennukset noin 2,2 kilometrin
etäisyydellä lähimmästä tuulivoimalasta
sekä se, että melun kapeakaistaisuuden
vaikutus väheni
melulähteen etäisyyden kasvaessa
haitan kohteeseen, kapeakaistaisuudesta
ei ennalta arvioiden aiheutunut
sellaista haitallista vaikutusta,
joka olisi edellyttänyt valtioneuvoston
asetuksen perusteella
laskentatuloksen korjausta.
Ympäristönsuojelulaki (527/2014)
39 § 2 momentti, 49 § ja 209 §
Valtioneuvoston asetus tuulivoimaloiden
ulkomelutason ohjearvoista
(1107/2015)
Verotusasiat
KHO:2018:133
Tuloverotus – Yleishyödyllinen
yhteisö – Toimiminen välittömästi
yleiseksi hyväksi – Lakisääteisen
koulutustoiminnan
lakkaaminen – Kiinteistön vuokraustoiminta
– Sijoitustoiminta
A Oy oli yhtiöjärjestykseensä merkityn
toimialan mukaisesti pitänyt
yllä toisen asteen oppilaitosta ja
ammattikorkeakoulua. Yhtiöjärjestyksessä
oli määrätty voitonjakokiellosta
ja varojen kohtelusta yhtiön
purkautuessa tavalla, joka
tuki yleishyödyllisyysasemaa. A
Oy:tä oli ennen verovuotta 2017
toimitetuissa tuloverotuksissa pidetty
tuloverolain 22 §:ssä tarkoitettuna
yleishyödyllisenä yhteisönä.
B Oy:n oli tarkoitus jatkaa
1.1.2017 alkaen sitä lakisääteistä ja
luvanvaraista koulutustoimintaa,
jota A Oy ja E-säätiö olivat toisistaan
erillään harjoittaneet ja johon
A Oy:n omistamia kiinteistöjä oli
osaltaan käytetty. A Oy ja E-säätiö
olivat tehneet hakemuksen koulumomentti_