7 Momentti 8/2018
Momentti
TSL 1 luku 10 §
OK 21 luku 8a §
OK 21 luku 8b §
KKO:2018:66
Työsopimus – Liikkeen luovutus
– Työsopimuksen irtisanominen
X Oy oli vastannut kaupungin
kanssa vuonna 2003 tekemänsä sopimuksen
perusteella vanhusten
tehostettua palveluasumista koskevan
toiminnan ja ruokahuollon
järjestämisestä kaupungin palvelutalossa.
Sopimusta oli muutettu
vuonna 2011 niin, että X Oy vastasi
tehostetun palveluasumisen ja
ruokahuollon järjestämisestä vain
osassa palvelutalon toimintaa,
kaupungin vastatessa muilta osin
muuttuneiden palveluiden tuottamisesta.
Vuoden 2012 alusta kaupunki
otti vastatakseen koko palvelutalon
toiminnasta, tehostettua
palveluasumista koskevan toiminnan
ja ruokahuollon jatkuessa kuitenkin
samansisältöisenä. A:n, B:n
ja C:n, jotka olivat olleet X Oy:n
palveluksessa tehostetun palveluasumisen
tehtävissä, työsopimukset
oli irtisanottu päättymään
31.12.2011.
Korkeimman oikeuden ratkaisusta
ilmenevillä perusteilla katsottiin,
että asiassa oli kyse liikkeen
luovutuksesta ja että kaupunki
oli velvollinen suorittamaan
A:lle, B:lle ja C:lle korvausta työsopimuksen
perusteettomasta
päättämisestä. Ks. KKO:2018:64
KKO:2018:65
TSL 1 luku 10 §
KKO:2018:67
Velallisen rikos – Velkojansuosinta
– Vahingonkorvaus – Kuittaus
– Kuittaus konkurssissa
A oli myynyt X Oy:n edustajana
sen liiketoiminnan toiselle omistamalleen
yhtiölle.
Kauppahinta oli suoritettu kuittaamalla
A:n saatavia X Oy:ltä.
Myöhemmin X Oy oli asetettu konkurssiin
ja A oli takaajana maksanut
X Oy:n velkoja pankille.
Konkurssipesä vaati A:lta velkojansuosintaa
koskevan rikosasian
yhteydessä myydyn omaisuuden
arvon suuruista vahingonkorvausta.
A vaati puolestaan, että
hän saa takautumissaatavallaan
kuitata konkurssipesälle maksettavaa
vahingonkorvausta.
Vaikka X Oy:n konkurssi ei ollut
rauennut vaan sitä oli jatkettu
julkisselvityksenä, velkojansuosinnalla
toisille velkojille aiheutettu
vahinko määräytyi sen mukaan,
mitä näiden arvioitiin saavan
jako-osuuksina, jos rikosta ei
olisi tehty ja velallinen olisi rikoksentekopäivänä
asetettu konkurssiin.
(Ään.) Ks. KKO:1998:53
KKO:1998:82
A:lla oli oikeus kuitata takautumissaatavallaan
konkurssipesälle
maksettavaa vahingonkorvausvelkaansa.
RL 39 luku 6 §
RL 39 luku 9 §
KonkL 6 luku 1 §
KKO:2018:68
Sovinto – Oikeusapu – Oikeudenkäyntikulut
Oikeusapua saanut A ja hänen vastapuolensa
B olivat hovioikeudessa
päässeet sovintoon riidan kohteesta
sekä siitä, että kumpikin pitää
oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Hovioikeus jätti vahvistamatta
asianosaisten välisen sovinnon
siltä osin kuin se koski A:n oikeudenkäyntikulujen
korvausvelvollisuutta.
Korkein oikeus katsoi,
ettei toiselle osapuolelle myönnetty
oikeusapu estä asianosaisia sopimasta
myös oikeudenkäyntikuluista.
Kun A:n ja B:n sovinnon sisältö
ja tekoajankohta huomioiden
heidän välistään sopimusta ei ollut
tehty yksinomaan tai pääasiassa
oikeusapulain 22 §:ssä tarkoitetun
vastapuolen valtioon kohdistuvan
kuluvastuun välttämiseksi, sovinto
vahvistettiin kokonaisuudessaan.
Ks. KKO:1996:131
OK 20 luku 3 § 1 mom
OikeusapuL 22 § 1 mom
KKO:2018:69
Esitutkinta – Edunvalvoja – Palkkio
Alaikäiselle asianomistajalle esitutkintalain
4 luvun 8 §:n nojalla
määrätylle edunvalvojalle valtion
varoista maksettava palkkio määrättiin
noudattaen holhoustoimesta
annetun lain 44 §:stä ilmeneviä
periaatteita. (Ään.)
EsitutkintaL 4 luku 8 §
KKO:2018:70
Seksuaalirikos – Lapsen seksuaalinen
hyväksikäyttö – Törkeä
lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö
– Lapsen houkutteleminen
seksuaalisiin tarkoituksiin –
Rikoksen yritys – Satunnainen
syy
A oli käynyt 15-vuotiaan lapsen
kanssa internetissä seksuaaliväritteistä
keskustelua. Eräissä viesteissä
hän oli ehdottanut lapselle tapaamista
ja kertonut haluavansa
olla tämän kanssa sukupuoliyhteydessä.
Lapsi oli kieltäytynyt tapaamisesta,
eikä A:lla ollut ollut
fyysisen tapaamisen mahdollistavia
yhteystietoja. A:ta syytettiin
törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön
yrityksestä sillä perusteella,
että hän oli yrittänyt saada
alle 16-vuotiaan lapsen ryhtymään
kanssaan sukupuoliyhteyteen.
Syyte törkeän lapsen seksuaalisen
hyväksikäytön yrityksestä hylättiin.
Korkeimman oikeuden ratkaisusta
ilmenevillä perusteilla
katsottiin, ettei A ehdotuksillaan
ollut vielä aloittanut syytteessä tarkoitetun
rikoksen tekemistä eikä
hänen menettelynsä ollut aiheuttanut
konkreettista vaaraa sukupuoliyhteyden
toteutumisesta. A:n
syyksi luettiin sen sijaan lapsen
seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapsen
houkutteleminen seksuaalisiin
tarkoituksiin.
RL 5 luku 1 § 2 mom
RL 20 luku 6 §
RL 20 luku 7 §
RL 20 luku 8b §
KKO:2018:71
Maksuväline – Oikeudeton
käyttö – Maksupalvelun käyttäjän
vastuu
A oli säilyttänyt pankki- ja luottokorttiaan
lompakossaan ja korttiin
liittyvää tunnuslukua pankin kirjekuoressa
asianajotoimistonsa työpöydän
laatikossa. A oli poistunut
toimistosta noin kymmenen minuutin
ajaksi lukitsematta ulkoovea
ja jättäen lompakon työpöydälleen.
Tuntemattomaksi jäänyt
tekijä oli tuona aikana tullut sisään
toimistoon ja anastanut lompakon
ja tunnusluvun. Tekijä oli pian tämän
jälkeen nostanut A:n kortilla
rahaa läheisestä pankkiautomaatista.
Pankki katsoi A:n menetelleen