10
lauttamisolosuhteiden asianmukaisuudesta
pelkästään A:n ilmoitukseen
yhteydenpidostaan vanhempiensa
kanssa. Sen olisi tullut
varmistua siitä, että käännyttämistä
täytäntöönpantaessa A voidaan
palauttaa vanhemmilleen sekä siitä,
että A:n palauttaminen on myös
perheen olosuhteet huomioon ottaen
lapsen edun mukaista. Yhteyden
saaminen vanhempiin olisi ollut
tarpeen asianmukaisten vastaanotto
olosuhteiden varmistamiseksi
sekä lapsen edun arvioimiseksi.
Vastaavasti hallinto-oikeuden
olisi tullut arvioida A:n vastaanotto
olosuhteiden asianmukaisuus.
Koska alaikäisen turvapaikanhakijan
paluun turvallisuudesta ja
vastaanotto-olosuhteiden asianmukaisuudesta
ei voitu varmistua,
A:ta ei ollut voitu käännyttää. Asia
palautettiin käännyttämisen ja
oleskeluluvan osalta Maahanmuuttovirastolle
uudelleen käsiteltäväksi.
Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivi 2008/115/EY jäsenvaltioissa
sovellettavista yhteisistä
vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti
oleskelevien kolmansien
maiden kansalaisten palauttamiseksi
(paluudirektiivi) 10 artikla
Ulkomaalaislaki 6 §:n 1 momentti,
105b § ja 146 §
KHO:2018:140
Oikeusapu – Lisäomavastuu –
Lisäomavastuuta kerryttävä
varallisuus – Omaisuuden erottelu
– Hyvitys – Hyöty – Perheen
vakinaiseen asuntoon rinnastettava
varallisuus – Hyvityksen
vähäisyys – Kohtuuttomuus –
Taloudelliset olot
Oikeusapua saaneelle valittajalle
entisten avopuolisoiden omaisuuden
erottelussa määrättyä 15000
euron hyvitystä ei ollut perusteita
pitää oikeusavusta annetun valtioneuvoston
asetuksen 7 §:n 2 momentin
1 kohdassa tarkoitettuna
varallisuutena, joka ei kerrytä lisäomavastuuta.
Korkein hallinto-oikeus
katsoi kuitenkin, että oikeusaputoimiston
valittajalle vahvistama
5720,19 euron lisäomavastuu
muodostui tämän taloudellisista
oloistaan esittämän selvityksen perusteella
selvästi kohtuuttomaksi.
Lisäomavastuuosuus oli tämän
vuoksi poistettava.
Oikeusapulaki 3 § 1 momentti ja
20 § 1 momentti
Valtioneuvoston asetus oikeusavusta
7 § 1 momentti ja 2 momentti
1 kohta sekä 18 §
Laki avopuolisoiden yhteistalouden
purkamisesta 8 § 1 momentti
KHO:2018:141
Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen
suojelu – Käännyttäminen –
Käännytyspäätöksen jälkeen
syntynyt lapsi – Lapsen edun
ottaminen huomioon – Käännytyksen
kokonaisharkinta
Maahanmuuttovirasto oli hylännyt
Irakin kansalaisten aviopuolisoiden
A:n ja B:n kansainvälistä
suojelua, oleskelulupaa ja oleskelulupaa
koskevat hakemukset ja
päättänyt käännyttää heidät kotimaahansa.
Hallinto-oikeus oli hylännyt
A:n ja B:n Maahanmuuttoviraston
päätöksestä tekemän valituksen.
A:lle ja B:lle oli syntynyt lapsi
sen jälkeen, kun Maahanmuuttovirasto
oli tehnyt heitä koskevan
käännyttämispäätöksen. Korkeimmassa
hallinto-oikeudessa oli kyse
siitä, oliko ulkomaalaisen käännyttämisen
esteenä se, että hänelle oli
Maahanmuuttoviraston päätöksen
tekemisen jälkeen syntynyt Suomessa
lapsi, jonka osalta ei ollut
tehty käännytyspäätöstä eikä lapselle
ollut haettu erikseen oleskelulupaa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että lähtökohtaisesti voitiin pitää
perusteltuna, että alaikäinen lapsi
poistuu maasta täältä käännyttävän
huoltajansa kanssa ilman, että
lapselle tehdään erikseen käännyttämispäätös.
Vakiintuneen käytännön
mukaan on katsottu, ettei
käännyttämisestä päättävällä viranomaisella
ole lakiin perustuvaa
velvoitetta viran puolesta erikseen
tehdä lapsen osalta käännyttämispäätöstä.
Korkein hallinto-oikeus
katsoi, että ulkomaalaista koskevaa
käännytyspäätöstä ei ollut kumottava
yksinomaan sen vuoksi,
että hänelle oli päätöksen tekemisen
jälkeen syntynyt Suomessa
lapsi, jota päätös ei koskenut.
Korkein hallinto-oikeus totesi,
että käännytyspäätöksen jälkeen
syntynyt lapsi oli kuitenkin sellainen
uusi tosiseikka, jolla voi olla
merkitystä lapsen vanhempaa koskevassa
käännytyksen kokonaisharkinnassa.
Lapsen edun huomioon
ottaminen käännytysharkinnassa
ei ollut rajoitettu vain siihen
ajankohtaan, kun asia ratkaistiin
Maahanmuuttovirastossa,
vaan myös käännytyspäätöksen
jälkeen esille tulleet uudet seikat
oli otettava huomioon, kunnes
käännytys oli lainvoimaisesti ratkaistu.
Maahanmuuttoviraston
päätöksen jälkeen syntynyt lapsi
voitiin ottaa huomioon käännytysharkinnassa,
mikäli lapsen vanhemmat
olivat hakeneet muutosta
käännytyspäätökseen ja vedonneet
valituksessaan siihen, että
lapsen syntymä edellyttää uutta
käännytysharkintaa. Esillä olevassa
asiassa ei ilmennyt perusteita
kumota A:n ja B:n käännytyspäätöstä.
Ulkomaalaislaki 6 § 1 momentti ja
146 §:n 1 momentti
KHO:2018:143
Oikeusapu – Yksityinen avustaja
– Ratkaisupyyntö – Ulkoprosessuaalinen
asia – Tuomio-istuimen
tutkittavaksi saatettavissa
oleva asia – Tuomioistuimen toimivalta
– Hallinto-oikeus –
Vakuutusoikeus – Valitusoikeuden
määräytyminen – Valituslupa
– Valituskielto
Oikeusaputoimisto oli hylännyt
valittajan hakemuksen oikeusavun
saamiseksi Kansaneläkelaitoksen
lapsen elatustukea koskevien
päätösten poistamista koskevaan
asiaan. Kansaneläkelaitos oli
itse oikaissut päätöksensä valittajan
vaatimalla tavalla. Näin ollen
asiaa ei ollut saatettu eikä ollut
voitukaan saattaa tuomioistuimen
tutkittavaksi. Kysymys oli oikeusapulain
systematiikassa niin kutsutusta
ulkoprosessuaalisesta
asiasta.
Oikeusapulain 24 §:n 2 momentissa
tarkoitettu tuomioistuin, jonka
toimivaltaan pääasian tutkiminen
olisi kuulunut, olisi elatustukilain
28 §:n nojalla ollut vakuutusoikeus.
Kun oikeusapupäätöstä
koskeva ratkaisupyyntö kuitenkin
oli toimitettu hallinto-oikeudelle,
myös hallinto-oikeus oli oikeusapulain
24 §:n 2 momenttiin sisältyvän
toimivaltasäännöksen nojalla
toimivaltainen tutkimaan sen.
Valitusoikeus hallinto-oikeuden
päätöksestä määräytyi tästä huolimatta
elatustukilain 28 §:n mukaan.
Pykälän 2 momentissa säämomentti_