11 Momentti 8/2018
Momentti
detystä kiellosta valittaa vakuutusoikeuden
päätöksestä seurasi, ettei
hallinto-oikeuden elatustukiasiaan
liittyvästä oikeusapua koskevasta
päätöksestä saanut myöskään valittaa.
Oikeusapulaki 1 § 1 momentti, 8 §
1 momentti, 24 § 2 momentti ja 26 §
Elatustukilaki 28 § 1 ja 2 momentti
KHO:2018:145
Vammaispalvelu – Kunnan järjestämisvelvollisuus
– Kotikunta
Suomessa – Vakinaista oleskelua
lähenevä oleskelu toisessa
Euroopan unionin jäsenvaltiossa
– Henkilökohtainen avustaja
toisessa jäsenvaltiossa
suoritettavien opintojen ajaksi –
Unionin kansalaisen oikeus liikkua
ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden
alueella – Rajoitus –
Unionin tuomioistuimen tuomio
Vaikeavammainen A oli hakenut
vammaisuuden perusteella järjestettävistä
palveluista ja tukitoimista
annetussa laissa (vammaispalvelulaki)
tarkoitettua henkilökohtaista
apua kotona toimimiseen
Tallinnassa Virossa suoritettavien,
kolme vuotta kestävien korkeakouluopintojen
ajaksi. A vetosi
asiassa muun ohella siihen, että hänen
kotikuntanaan säilyi elinolosuhteiden
perusteella Espoo huolimatta
hänen opinnoista johtuvasta
oleskelustaan Tallinnassa. Korkeimman
hallinto-oikeuden ratkaistavana
oli kysymys siitä, oliko
Espoon kaupungin myönnettävä
A:lle henkilökohtaista apua Viroon.
Euroopan unionin tuomioistuin
antoi korkeimman hallinto-oikeuden
ennakkoratkaisupyynnön
johdosta asiassa tuomion 25.7.2018
(asia C-679/16, A).
Korkein hallinto-oikeus totesi,
että A:ta oli pidettävä vaikeavammaisena
henkilönä, joka vammaispalvelulain
8 §:n 2 momentin mukaisesti
tarvitsee vammansa tai
sairautensa johdosta välttämättä
henkilökohtaista apua suoriutuakseen
tavanomaisista elämän toiminnoista.
A oli Espoon sosiaali-
ja terveyslautakunnan yksilöasioiden
jaoston alaisen viranhaltijan
päätöksellä sekä yksilöasioiden
jaoston valituksenalaisella päätöksellä
asetettu Tallinnassa tapahtuvien
opintojen takia huonompaan
asemaan kuin sellaiset Suomessa
jossakin toisessa kunnassa opiskelevat
henkilöt, joiden kotikuntana
on edelleen säilynyt Espoo ja joille
Espoon kaupunki olisi järjestänyt
vammaispalvelulain mukaista
henkilökohtaista apua. Kysymys
oli siten Euroopan unionin toiminnasta
annetun sopimuksen 21 artiklan
1 kohdan vastaisesta vapaata
liikkumista ja oleskelua koskevan
oikeuden rajoituksesta. Asiassa
ei ollut esitetty sellaisia yleistä
etua koskevia perusteltuja syitä,
joilla voitaisiin oikeuttaa A:n jäsenvaltioiden
alueella liikkumista
ja oleskelua koskevan vapauden
rajoitus.
Kun otettiin huomioon asiaan
sovellettavat vammaispalvelulain
säännökset, Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen
20 artiklan 1 kohta, 2 kohdan a alakohta
ja 21 artiklan 1 kohta sekä
unionin tuomioistuimen asiassa C-
679/16, A, antama tuomio oikeuskäytäntöviittauksineen,
korkein
hallinto-oikeus katsoi, etteivät Espoon
sosiaali- ja terveyslautakunnan
yksilöasioiden jaoston alainen
viranhaltija sekä yksilöasioiden
jaosto olleet voineet hylätä A:n hakemusta
henkilökohtaisen avustajan
palkkauskustannusten korvaamisesta
pelkästään sillä perusteella,
että A:n oleskelu Tallinnassa
Virossa ei ollut enää satunnaista
vaan läheni vakinaisen oleskelun
käsitettä. Tämän vuoksi hallintooikeuden
ja sosiaali- ja terveyslautakunnan
yksilöasioiden jaoston
päätökset oli kumottava ja asia oli
palautettava Espoon sosiaali- ja
terveyslautakunnan yksilöasioiden
jaostolle A:n hakemuksen mukaista
avustajatuntimäärää vastaavien
kustannusten korvaamiseksi
A:lle vammaispalvelulain 8d §:n
2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla
tavalla hänen Tallinnassa
opiskelunsa ajalta.
Euroopan unionin toiminnasta tehty
sopimus 20 artikla 1 kohta ja
2 kohta a alakohta, 21 artikla 1 kohta
Sosiaalihuoltolaki (710/1982) 13 §
1 momentti 1 kohta, 14 § 1 momentti
Kotikuntalaki 2 § 1 momentti
Vammaisuuden perusteella järjestettävistä
palveluista ja tukitoimista
annettu laki 1 §, 3 §, 8 § 2 momentti,
8c §, 8d § 1, 2 ja 4 momentti
Unionin tuomioistuimen tuomio
25.7.2018 asiassa C-679/16, A
(vammaiselle tarkoitettu apu)
KHO:2018:146
Erityisalojen hankintalain
mukainen hankintailmoitus –
Markkinaoikeuden toimivalta
tutkia valitus hankintapäätöksestä
– Valituksen tutkimatta jättäminen
– Valittajan velvoittaminen
korvaamaan kaupungin
energiayhtiön oikeudenkäyntikulut
markkinaoikeudessa –
Valitusluvan myöntäminen
oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden
osalta – Korvausvelvoitteen
kohtuuttomuus
Kaupungin energiayhtiö oli ilmoittanut
erityisalojen EU-hankintailmoituksella
neuvottelumenettelyllä
toteutettavasta höyryputken
maanrakennus- ja putkitöiden rakennusurakasta.
Yhtiö oli valittanut
kaupungin energiayhtiön tekemästä
hankintapäätöksestä markkinaoikeudelle
hankintapäätökseen
liitetyn valitusosoituksen mukaisesti.
Markkinaoikeus jätti yhtiön valituksen
tutkimatta. Markkinaoikeudella
ei ollut julkisista hankinnoista
ja käyttöoikeussopimuksista
annetun lain (hankintalaki)
eikä vesi- ja energiahuollon, liikenteen
ja postipalvelujen alalla toimivien
yksiköiden hankinnoista ja
käyttöoikeussopimuksista annetun
lain (erityisalojen hankintalaki)
nojalla toimivaltaa tutkia valitusta.
Hankinnan kohde ei liittynyt
erityisalojen hankintalain 6 §:n 1 ja
2 momentissa määriteltyyn toimintaan.
Kaupungin energialaitos
ei ollut myöskään hankintalain
5 §:n mukainen hankintayksikkö
harjoittaessaan hankintailmoituksessa
tarkoitettua toimintaa.
Markkinaoikeus hylkäsi yhtiön
vaatimuksen kaupungin energiayhtiön
velvoittamisesta korvaamaan
yhtiön oikeudenkäyntikulut
ja velvoitti yhtiön korvaamaan
kaupungin energiayhtiön oikeudenkäyntikulut
10000 eurolla viivästyskorkoineen.
Korkein hallinto-oikeus myönsi
yhtiölle asiassa valitusluvan oikeudenkäyntikulujen
korvausvelvoitteen
osalta. Korkein hallintooikeus
katsoi, että hallintolainkäyttölain
74 §:n 1 momentti ja
2 momentti huomioon ottaen olisi
kohtuutonta, että yhtiö, joka oli
tehnyt valituksen markkinaoikeudelle
päätökseen liitetyn valitusosoituksen
mukaisesti, joutuisi pitämään
oikeudenkäyntikulunsa