KEILAAJA | 7
laamaan, olo oli vähän huono, mutta siinä se
parani keilatessa.
Monimuotoisuudessa
keilailun viehätys
Olli Mäkelän toi keilaradoille noin 10 vuotta
sitten nyt jo edesmennyt lapsuudenystävä
Timo Sintonen. Vaikka Timo oli Ollia monta
kertaa hallille pyytänyt, ei aikaa muka ollut.
Sitten, kun keilailukärpänen puraisi, aikaa
alkoikin löytyä.
– Ei se heti ollut menoa, kun laji tuntui
tosi vaikealta. Kaverit naureskelivat vieressä,
että noin se poika vaan vetelee ränniin. Sitten
onneksi aloin saada vähän vinkkejäkin ja
homma alkoi tuntua helpommalta.
Nyt 66-vuotiaan Ollin intohimona on nuorempana
ollut musiikin lisäksi jalkapallo ja
varsinkin juoksu. Vuosia sitten oikeakätinen
Olli kuitenkin kaatui suksilla ja hänen peukalonsa
loukkaantui pahasti.
– Olin nähnyt Palermaan Oskun keilaavan
kahdella kädellä ja se sitten kiihotti lähteä
kokeilemaan sitä. Yritin kyllä vuoden päivät
vasemmalla kädellä, mutta eihän siitä tullut
mitään. Viitisen vuotta keilasin sitten kahdella
kädellä, mutta noin puoli vuotta sitten
vaihdoin jälleen tähän normi linjoille (oikealla
kädellä keilaamaan).
Olli on tehnyt hierojan työtä jo 30 vuotta ja
toisten auttaminen on lähellä hänen sydäntään.
Neljän vuoden ajan hänellä on ollut oma vastaanotto
Lahden keilahallilla. Jokainen päivä
on haaste, koska hierontatyössä ei tule koskaan
valmiiksi, kuten ei keilailussakaan. Hänen hierontapöydälleen
on päässyt mm. idoli Osku
Palermaan ja hyvän ystävän Krista Pölläsen
lisäksi muitakin Euroopan huippukeilaajia,
Lahdessa vuonna 2011 järjestetyn Euroopan
mestareiden cupin aikaan. Olli pitääkin koko
lajissa parhaana sen parista löytyviä ihmisiä.
– Olen saanut hirveästi hyviä ystäviä eri
yhteiskuntaluokista. Sosiaalisuudella veteraaneissa
on todella suuri merkitys, ei niinkään
menestymisellä, vaikka totta kai menestymisestä
pitää aina olla iloinen. Ei tämä ole semmoista
eliittien hommaan kuten ehkä joskus
ollut. Toki tämä maksaa, mutta kaikki harrastaminen
maksaa.
Ollin mielestä lajista ainutlaatuisen tekee
se, ettei siinä ole ikärajaa. Keilaamaan voi tulla
yksin tai kaverin kanssa. Kehitys palkitsee,
kun saa neuvoja, mutta myös itse voi oppia,
jos neuvojen vastaanottaminen on vaikeaa.
Laji on kaikille mahdollinen.
Parantaja baanoilla
Nina, eli tutummin tunnettu Nintsu Haavisto,
on senioreissa keilaava paljasjalkainen
lahtelainen. Hänen tiensä keilaradoille kävi
rakkauden kautta. Hän on nimittäin pitänyt
Kaikki edessä
– OLEN RONI, 12, keilaaja ja sen lisäksi
harrastan omalla ajalla scoottausta sekä
fudista. Parasta keilailussa on, kun saa tehdä
kaatoja. Pisin kaatojono on varmaan
6–7 kaatoa peräkkäin.
Näin reippaasti itsensä esitteli kuudennen
luokan aloittanut Tulevaisuuden
ryhmään jo toisena vuonna peräkkäin valittu
Roni Leskinen. Roni on keilannut 3,5
vuotta ja tähän asti hän on keilannut noin
kolme kertaa viikossa. Tulevalle kaudelle
määrää tullaan kuulemma nostamaan, kiitos
vanhempien hyvän tuen. He kuskaavat
nuorta miestä Hollolasta Lahteen harjoittelemaan.
Ronin tavoitteena on saada
myös vanhemmat keilaamaan, toki isällä
on jo oma pallo sekä peruskurssi käytynä.
Keilailussa Ronista on kivaa, kun pääsee
eri halleihin ja tapaa uusia tyyppejä.
Terveiset lähtevätkin Tulevaisuuden ryhmän
kavereille sekä lahtelaisille junnuille
Timanttikerhossa. Lahden ryhmässä keilaa
Ronin lisäksi noin 12 junioria, ryhmää
valmentavat Jarmo Ahokas sekä Hannele
Impola.
Ei enempää tai vähempää, Roni tähtää
isona huipulle, kuten aikuisten MM-kilpailuihin.
Idoleinaan hän pitää Jesse Ahokasta,
koska hän heittää kuulemma hyvin sekä
Joonas Jehkistä, koska hänellä on hieno
tyyli. Myös youtubesta ja telkasta on kuulemma
tullut keilailua katsottua.
Kaiken harrastamisen ja keilailun keskellä
Roni on myös hyvä koulussa. Lempiaineekseen
hän nimeää englannin.
Ainutlaatuisen
keilailusta tekee se,
ettei siinä ole ikärajaa.
yhtä maajoukkuevalmentaja Jarmo Ahokkaan
kanssa seitsemän vuoden ajan ja tästä ajasta
hän on keilannut noin kuusi vuotta. Ammatiltaan
Nintsu on kiinalaisen lääketieteen asiantuntija
sekä hieroja. Nintsu on kirjoittanut pari
kirjaa kiinalaisesta lääketieteestä sekä luennoi
aktiivisesti oman vastaanoton ohella.
Nintsulla on vahva urheilutausta ennen
keilailun aloittamista. On harrastettu mm.
balettia, nais- sekä telinevoimistelua, yleisurheilua,
fitnesstä, lentopalloa sekä yksi rakkaimmista
lentopallon ohella oli oma tanssiryhmä
11 vuoden ajan.
Kaikkiin näihin Nintsu on lähtenyt mukaan
täysillä, sellainen hän on. Jos johonkin
ryhdytään, tehdään sitä täysillä. Niin hän jäi
koukkuun myös keilailuun.
– Voisin asua keilahallilla! Tässä ei tule
koskaan valmiiksi, tämä on todella vaikea
laji. Parasta on nähdä kehitystä, kun alkaa
ymmärtää lajista ja osaa tehdä muutoksia radalla.
Miettii lajia enemmän kokonaisvaltaisesti
kuten öljynmuutokset, radan kulumiset
ja pallon vaihdot. Mielenkiinoista oli miten
mm. Lahdessa kesäkisan aikaan ulkoilman
muutoksilla oli niin suuri merkitys. Mahtavaa
oli osata vaihtaa palloa ajoissa ja nähdä
kuinka paljon oikealla pallolla on merkitystä.
Nintsu tykkää keilata todella paljon, kuulemma
sillä omalla tasollaan ja sen kyllä huomaa,
koska viime vuonna kilpailusarjoja tuli
lähemmäs tuhat. Tämän päälle hän treenaa
vielä lähes päivittäin, niin paljon, kun aikaa
vain on. Nintsu myöntää olevansa enemmän
yksilö- kuin joukkuekeilaaja, mutta myös joukkuepeleissä
on alkanut löytyä rentous. Kehitettävää
toki tämän perfektionistin mielestä
on todella paljon, kuten vaikkapa heiton rytmissä.
Kuitenkin heitto tuntuu paremmalta,
mitä enemmän keilaa.
– Aina tavoitteena kisassa on oma keskiarvo,
sen jälkeen olisi kiva päästä finaaliin.
Mitä vaikeampi kisa, tahkoan sitä enemmän,
koska se myös opettaa enemmän. Helpoissa
olosuhteissa on toki rennompaa keilata ja
välillä se on ihan hyvä, mutta ne eivät vaan
puhuttele minua.
Nintsu odottaa edelleen sitä ”mun päivää”
ja toivoo, että näitä päiviä voisi tulla nyt seniorikilpailuissa.
Keilailua hän aikoo kuitenkin
jatkaa niin pitkään kuin kroppa kestää, ja se
on kivaa. Aina Nintsustakaan se ei kuulemma
ole kivaa, mutta seuraavana päivänä pitää kuitenkin
taas kantaa pallot radalle.