Radanhoito tärkeässä roolissa
Jokainen meistä on nähnyt keilahallilla aikaa viettäessään, että säännöllisen ajan välein joku
ammattitaitoinen tai ammattitaitoisen näköinen henkilö keilahallin henkilökunnasta puuhastelee
keilaratojen välittömässä läheisyydessä radanhoitokoneen kanssa.
TÄMÄ RADANHOITO tapahtuu usein aamuisin
ja iltapäivisin sekä yleensä ennen kilpailuerien
alkua. Radanhoitokoneella on tarkoitus
pestä ja poistaa radalta epäpuhtaudet
ja keilaradalla käytetty vanha rataöljy pois.
Radanhoitokoneella myös levitetään radalle
uusi kerros radanhoitoöljyä.
Nykyaikana nämä molemmat mainitut
tehtävät tekee yksi ja sama radanhoitokone
samanaikaisesti. Radanhoitokoneessa on etupuolella
pesusuutin tai suuttimet, jotka levittävät
radalle pesuainetta. Seuraavaksi imuri
imee pesuaineen ja radan epäpuhtaudet pois
radalta ja rata on puhdas. Radanhoitokoneen
takaosassa on öljysuutin tai -suuttimet, jotka
levittävät rataöljyä radalle tai harjoihin ja näin
rata saa uuden öljykerroksen.
Radalle levitettävällä öljykerroksella on
kaksi tärkeää tehtävää. Rataöljy suojaa keilaradan
pintaa kulumiselta ja tekee siitä näin ollen
pitkäikäisemmän. Rataöljy myös mahdollistaa
nykyaikaisen keilailun harrastamisen nykyisillä
30 | KEILAAJA
välineillä. Keilapallon liike radalla perustuu
kitkaan pallon ja radan välissä. Aluksi keilapallon
olisi tarkoitus liukua. Tämä on mahdollista,
jos keilaradan alkupäässä on riittävästi öljyä.
Öljyn määrän vähentyessä sekä radan pituussuunnassa
että leveyssuunnassa pallo rupeaa
reagoimaan kitkan lisääntyessä. Silmällä voi
havaita kuinka pallo muuttaa liikesuuntaansa
ja rupeaa ”kääntymään” eli koukkaamaan.
Keilarata on 60 jalkaa pitkä ja yleensä keilaradalle
levitetään öljyä pituussuunnassa noin
kaksi kolmasosaa keilaradasta eli noin 35-45
jalan pituudelle. Niinpä viimeinen kolmannes
keilaradasta on täysin puhdas ja kuiva, tällä
alueella pallo siis viimeistään koukkaa, jos keilaaja
on onnistuneesti saanut luotua palloon
kierroksia eli pyörintää.
Nykyisille laminaattipintaisille keilaradoille
levitettävän öljyn määrä on todella vähäinen.
Yhdelle radalle levitettävän öljyn normaalimäärä
on noin 15–25 millilitraa, mikä riittää
muodostamaan radalle ohuen öljykalvon
ja mahdollistamaan keilapallon liukumisen.
Normaaleissa olosuhteissa rataöljy vähenee
pituussuunnassa ja myös leveyssuunnassa reunoja
kohti. Rataöljyn määrä ja ns. öljyprofiilin
muoto vaikuttaa siis pallon liikkeeseen radalla
ja siihen onko rataolosuhde vaikea vai helppo.
Radan keskellä on aina eniten öljyä ja, jos se
vähenee jyrkästi reunoja kohti, niin voidaan
puhua helposta olosuhteesta. Tällöin pallon
mennessä enemmän reunaa kohti myös kitka
kasvaa ja pallo koukkaa enemmän. Toisaalta,
jos pallo menee keskemmältä rataa, niin kitkaa
on vähemmän ja pallo liukuu enemmän.
Näin siis öljyprofiili korjaa heittäjän tekemää
virhettä ja esimerkiksi osuminen taskuun helpottuu.
Öljyprofiilin ollessa tasainen eli keskellä
ja reunassa on lähes yhtä paljon öljyä,
voidaan puhua vaikeasta olosuhteesta. Tällöin
öljyprofiili ei korjaa heittäjän tekemää virhettä
ja tarkin tai onnekkain voittaa.
MARKKU VEIJANEN
Radanhoitokoneita valmistavat Brunswickin lisäksi Kegel ja AMF.