lisäpotkua harrastukseen
KEILAAJA | 5
Ensilisenssistä
Tapasin Tampereen Kaupin keilahallilla Mika Pirhosen. Mika on ollut tuttu näky viime
kaudesta lähtien Kaupin radoilla sekä saunassa. Innostus keilailuun on syventynyt matkan
varrella ja varsinkin lajin soveltuminen etenkin selän ja leikatun ranteen kuntoutukseen on
auttanut häntä matkan varrella.
Kerro vähän taustoistasi?
– Olen reilu nelikymppinen syntyperäinen
tamperelainen, alle kouluikäisenä asuin
Teiskossa ja siitä lähtien kantakaupungissa.
Ennen harrastin lähinnä biljardia, erityisesti
ysipalloa ja snookeria. Teininä tuli rakenneltua
kellariin oma pieni pöytäkin. Koulussa pidin
lajista esitelmiä.
Milloin otit ensikosketuksen keilailuun?
– Nuorena mielsin keilailun vain vanhojen
ihmisten lajiksi. Varsinaisen ensikosketuksen
lajiin sain vasta, kun hohtokeilailun buumi tuli
Suomeen. Kun oltiin jo kierretty kaveriporukalla
Turussa ja Tampereella kaikki avantouintisaunat
läpi, innostuimme seuraavaksi hohtokeilailusta
ja sitten käytiinkin testaamassa
kaikki hohtokeilaradat.
Mikä keilailussa kiehtoo eniten?
– Kiehtovinta on pallon ja keilojen liike.
Keilaaminen muistuttaa fysiikaltaan hyvin
paljon biljardia. Jo heittäessään pallon tietää,
miten se käyttäytyy radalla ja miten se osuu
keilapatteriin. Hienointa lajissa on se, miten
pallon liikettä ja nopeutta sekä osumaa pystyy
itse hallitsemaan onnistuneella heitolla. Myös
ratagolfin harrastaminen ja puttaamisen vaatima
tarkkuus on auttanut minua keilailussa
vaadittavaan keskittymiseen ja toistojen paranemiseen.
Oletko saanut apua ja vinkkejä keilailuun
harjoitellessasi?
– Kymmenisen vuotta sitten olin tuttavaporukalla
Kaupissa ja meillä oli aluksi opastus,
jossa vanha mukava setä opetti tähtäyksen ja
kierreheiton periaatteet. Tämän jälkeen oli
pitkä ajanjakso, jolloin en pystynyt harrastamaan
liikuntaa, koska vanhat urheiluvammani
vihoittelivat jatkuvasti, eikä oikein mikään
laji tuntunut sopivan. Nykyisin keilaaminen
on tärkeä osa selkäni ja polvieni kuntoutusta,
koska ne eivät kestä esim. juoksun tärähdyksiä,
mutta keilaus tuntuu sopivan kropalleni hyvin.
– Vajaa vuosi sitten lähdinkin enemmän
mukaan lajiin. Peliporukassa oli kaikenlaisen
tyylin heittäjää. Alkuun sain pienen opastuksen
ja muistin vuosikymmenen takaa vanhan
sedän hyvät vinkit ja siitä se jälleen lähti. Pikkuhiljaa
tähtäys ja kierrekin alkoivat sujua. Innostuin
lajista. Sainkin sitten puolen vuoden
aikana rannetta huomattavasti kuntoutettua ja
heitettyä upeita ”jenkoja” keilaradalla. Huomasin
samalla, että pelivuoro on tunti, jolloin
ei satu mihinkään. En voinut jättää yhtään
harjoituskertaa väliin.
Mistä kaipaisit lisää apua keilailuusi?
– Tekniikan ja teorian opiskelua lisää. Tarkoituksena
on osallistua kurssille, mikäli sellainen
lähiaikoina järjestetään. Minua kiinnostaa
kaikenlainen tieto lajista ja teorian avulla
pystyn soveltamaan asioita myös käytäntöön.
Mistä sait tietoa ja miten päädyit ensilisenssin
hankintaan?
– Treeniporukassa oli Jari-niminen kaveri,
jonka kanssa otettiin usein leikkimielistä
kisaa. Jari kävi aloitteleville keilaajille tarkoitetun
kurssin ja minä jäin usein pelivuoron
jälkeen hallille istuskelemaan ja katselemaan
kurssilaisten ja muiden keilaajien heittoja. Lueskelin
samalla juttuja Keilaaja-lehdestä, jossa
kerrottiin myös ensilisenssistä.
– Eräällä pelikerralla Jari kertoikin hankkineensa
ensilisenssin. Päätin sitten itsekin
täyttää paperit ja hankkia lisenssin jo ihan
pelkän Keilaaja-lehdenkin takia. Olenkin ollut
tosi tyytyväinen lehtien sisältöön, lukenut ne
tarkasti ja oppinut niiden ansiosta lajista paljon.
Hallin henkilökunnalta olen myös saanut
tarvittaessa lisäinfoa.
– Houkuttelin mukaan myös ystäväni
Anu-Marian, joka innostui ja jonka kanssa
kävimmekin keväällä useana perjantaina ja
lauantaina hohtokeilaamassa, lopulta kumpikin
omalla radalla, kaksikin tuntia kerrallaan.
Siirryimme kumpikin myös pikkuhiljaa painavampiin
palloihin. Taidot ja tulokset paranivat
vähä vähältä jokaisella kerralla, tasaisesti kummallakin
vuoron perään. Sen ansiosta jäimme
kummatkin koukkuun lajiin.
Jatkuuko keilailun harrastamisesi myös
tulevaisuudessa?
– Tulen aivan takuulla jatkamaan keilailua
harrastuksena ja ajanvietteenä kaverieni
kanssa. Tykkään myös saunoa keilahallilla
pelivuoron jälkeen, mikä rentouttaa lihaksia
ja helpottaa selkäkipuja. Täytyy vain maltillisesti
keilata omat rajoitteet huomioiden ja
omaan tahtiin. Tämä on todella hyvä liikuntalaji
myös kipupotilaalle. Minun oli vaikea
löytää lajia, jota pystyn harrastamaan. Keilaaminen
on kaiken lisäksi kivaa. Tuntuu kieltämättä
myös hieman hienolta, että minulla
on urheilulisenssi.
– Kaupin keilahallin uusi nettipohjainen
varausjärjestelmäkin on tosi kätevä, sillä varaustilanteen
tarkistaminen ja pelivuoron varaaminen
käy nopeasti.
Mika Pirhonen on kokenut ensilisenssin hankinnan
hyväksi ja edulliseksi kaikkine sen tuomine etuineen.
Ensilisenssi on saatavilla kaikista keilahalleista
15 euron hintaan.
TEKSTI JA KUVA SAMI JÄRVILÄ