KEILAAJA | 37
rahallisen tuen kanssa uskon, että pikkuruinen
Suomi pärjää jatkossakin, Luoto päättää.
Muutoksia Kylmäsen kaudella
Jari Kylmänen toimi naisten maajoukkueen
valmentajana vuodesta 1994 alkaen vuoteen
1997. Menestystä tuli hänen aikakaudellaan
mukavasti.
– Aloitin hommat naisten maajoukkueen
peräsimessä Malesian maailmancupissa 1994
ja viimeinen tapahtuma oli 1997 EM-kisat
Englannissa. Tuli koettua parit maailmancupit,
MM-kisat, EM-kisat, Eurooppa cup, parit
PM-kisat sekä henkilökohtainen Eurooppa
cup, Jari muistelee.
– Parhaat muistot jäivät tietysti vuodelta
1995 Renon MM-kisoista, joissa naiset voittivat
joukkuekultaa sekä seuraavan vuoden maailmancupin
voitto Calgaryssä ja samana vuonna
kotikatsomon edessä voitettu Eurooppa cup.
Näistä 1996 cupvoitoista on hyvät fiilikset
myös sen vuoksi, että niissä tunsin pystyväni
auttamaan joukkuetta tavallista enemmän.
Toki joukkueessani oli myös maailman paras
ankkuri (Pauliina Aalto) kyseisissä kisoissa.
Kylmäsen valmentajakaudella lajissa tapahtui
paljon muutoksia.
– Varsinkin Aasian maat panostivat reilusti
kilpakeilailuun ja sitä kautta taso nousi
koko ajan sekä miehissä että naisissa. Lisäksi
välinekehitys eteni harppauksin eteenpäin ja
pallorumba olikin aika vauhdikasta. Onneksi
Suomi oli välineasioissa maailman huippuluokkaa,
tasoitusta kalustossa ei tarvinnut
kilpailijoille antaa.
Suurin mullistus olikin juuri pallokehitys,
kun reaktiivipallot tulivat markkinoille
ja kaikki muuttui.
– Kyllähän välineitä tosiaan tuli ja meni.
Lisäksi tuohon aikaan sai kisoihin tuoda niin
monta palloa kuin halusi, joten kyllä joskus
pallovarikot olivat aika hurjan näköisiä. Onneksi
naiskeilaajat tiesivät, mitä välineiltään
halusivat ja odottivat, eivätkä lähteneet hulluttelemaan
kalustonsa kanssa. Valmentajalle
haastavinta oli olla kartalla siitä, mitä palloja
kullakin keilaajalla oli ja, miten ne keilaajan
mielestä toimivat eri olosuhteissa. Hyvää apua
sain myös miesten maajoukkuekeilaajilta, Kylmänen
kertoo.
– Onneksi Suomessa oli tietotaso maailman
huippua myös tässä asiassa ja tilanne
pysyi hyvin hallinnassa niin keilaajilla kuin
valmentajillakin, hän täydentää.
Suomen naiset niittivät Kylmäsen kaudella
paljon menestystä, mutta valmentaja ei pokkaa
siitä suurta kunniaa itselleen.
– Kiitos aikaisemman valmentajan, Kari
Nenosen, sain käsiini hyvin harjoitelleen ja
motivoituneen maajoukkueryhmän. Onnistuin
ajamaan sisään myös muutaman nuoremman
ja nälkäisen keilaajan.
– Ratkaiseva tekijä menestykseen oli tietysti
hyvä joukkue. Olimme teknisesti ja henkisesti
aivan kärkikaartia. Suomen naisten
vahvuus oli myös siinä, että tuohon aikaan
heitettiin paljon kisoja, pelirutiini oli naisillakin
kova ja sisäinen kilpailu kovaa, mutta
rehellistä, Jari Kylmänen summaa.
Konsterin johdolla viime vuodet
Miesten maajoukkuetta on viimeiset vuodet
luotsannut Sami Konsteri, joka on reissannut
valmentajana myös erilaisissa cupeissa muutamien
pelaajien kanssa. Paljon on kaikenlaista
matkaan mahtunut, myös menestystä.
– Viimeiset pari vuotta on ollut taas mukavan
menestyksekästä aikaa. Huippuhetkinä
tietenkin kaksi peräkkäistä EM-joukkuekultaa
Aalborgissa ja Brysselissä. Nuorten MM-kisoissa
oltiin mitalissa kiinni, muttei ihan sinne
venytty. Siitä on hyvä mieli, että vielä Suomi
pelaa mitalien saavuttamisesta, Sami toteaa.
Sami Konsterin aikakaudella suomalainen
valmennuskulttuuri on kehittynyt valtavasti.
– Valmennuksessa muutoksia tehtiin ryhmien
jaotteluissa ja perustettiin tehoryhmät,
joihin valittiin seuraavien 5-10 vuoden sisällä
oletettavat menestystä saavuttavat keilaajat.
Muutenkin on ryhmiä tiivistetty ja panostusta
kohdennetaan heihin, jotka myös itse
panostavat lajiin. Keilaajia seurataan harjoituspäiväkirjoja
seuraamalla, mikä siis on uusi
työväline valmentajien ja urheilijoiden välillä.
– Meillä on Suomessa valmentajia jo melko
paljon eli apua on kyllä saatavilla. Haaste on se,
että tietotaito saadaan oikeaan aikaan pelaajille
ja myös valmennuslinjojen suoraviivaisuuden
kanssa pitäisi pysyä järkevissä atmosfääreissä.
Eli ei saisi ruveta hienosäätämään ennen
kuin perusasiat ovat kunnossa. Valmentamisen
sekä valmentajien tietotaidoista menestys
arvokisoissa ei jää kiinni, Konsteri painottaa.
– Pelaajilla on myös vastuu kaivaa tietoa ja
harjoitella sekä lyödä itsensä likoon. Monesti
tietotaito tuodaan urheilijoille hopealautasella
eteen, eikä sen saamiseen tarvitse ponnistella
hirveästi. Sellainen toiminta ehkä hiukan
heikentää pitkä uran rakentamista, jollei tuloksien
eteen tarvitse ponnistella, Konsteri
puntaroi. Hän odottaa paljon sekä pelaajilta
että valmentajilta.
– Mielestäni menestys- ja oppimisvastuuta
pitäisi siirtää enemmän urheilijoille itselleen.
Tämä tarkoittaa, että itse hankitaan tietoa ja
käytetään mielikuvitusta sekä järkeä oman kehityksen
luomisessa. Valmentamista varmasti
tarvitaaan ja uskon, että menestystä ja kehitystä
odottavat osaavat hakea apua oikeasta paikasta.
Haasteita Konsterin mielestä riittää.
– Jo tällä hetkellä maailmalla harjoitellaan
ja panostetaan keilailuun ammattimaisesti.
Siihen suuntaan meidän olisi päästävä myös,
mikäli mitalikannassa haluamme pysyä. Myös
pelitavat poikkeavat jonkun verran tällä hetkellä
muualla maailmassa Suomen pelitavoista
sekä olosuhteista. Se tarkoittaa sitä, että keilaajien
täytyisi lähteä ulkomaille kiertämään
turnauksia saadakseen kokemuksia näistä.
Yhteistyötä pelaajien ja valmentajien välillä
kaivataan tietenkin lisää, jotta huomioitaisiin
urheilijoiden yksilölliset tarpeet yms. Huippukeilaajien
kärki on kyllä terävä, mutta kovin
kapea, menestys lepää usein muutaman pelaajan
harteilla, Konsteri puntaroi.
Jari Kylmänen luotsasi naisten maajoukkueen
moniin voittoihin ja menestyksiin. Arkistokuva.
Sami Konsteri juhli EM-joukkuekultaa pelaajien
kanssa Aalborgissa 2015.
”Kyllä me näilläkin
resursseilla ollaan
hyviä, mutta
viimeinen twisti
olisi helpompi
saavuttaa isommilla
resursseilla.”
Sami Luoto