Vesa Laitinen
valtakunnallinen
pääluottamusmies
Finrail Oy
vesa.laitinen@finrail.fi
RAUTATIEVIRKAMIES 3 / 2017 25
►Luottamuksella
Päivä ennen lomaa
Virastouudistuksen, jonka tarkemmista suuntaviivoista saadaan
tietoa vasta talven kynnyksellä, vaikutukset tulevaisuuteen ovat tyys-tin
hämärän peitossa. Suuria, tulevaisuudessa jollain lailla toteutet-tavia
suunnitelmia, joiden vaikutus meidän kaikkien työhön on hä-märän
peitossa. Epävarmuus tulevaisuudesta hiipii vääjäämättä mie-leen.
Mitä voimme tehdä? Uskoa itseemme, omaan tekemiseemme
ja ammattitaitoomme. Riippumatta siitä, minkälaisia päätöksiä uu-distuksissa
tehdään, tarvitsee rautatiemaailma sitä rautaista ammat-titaitoa
jota juuri meillä on!
Vuoden vaihtuessa uuteen, olemme monessa asiassa viisaampia.
Omien päätöksien tekeminen on helpompaa kun jotain tietoa kai-kista
uudistusten suunnista on saatu. Vuoden vaihteessa astuvat työ-hön
ja toimeen työsuojelun seuraavalle kolmivuotiskaudelle valitut,
tammikuun lopussa meillä on uusi TES, joka toivon mukaan on pa-rempi
kuin entinen. Neuvottelut alkanevat marras-joulukuussa ja
kaikkien toive on, että valmista on ennen kuluvan TES kauden lop-pua.
Keväällä päätetään uusista luottamusmiehistä ja myös liiton
päättävät elimet kokoontuvat tekemään päätöksiä siitä, miten kenties
se viimeinen vuosi RVL:n lipun alla taitetaan.
Paljon on hämärän peitossa tulevaisuuttamme miettiessä, onnek-si
me osaamme tehdä hyviä päätöksiä. Yhdessä.
J okainen tietää tunteen. Lomaan on ladattu odotuksia jotka sitten
murenevat loman edetessä milloin minkäkin syyn takia. Kesä oli
historiallisen kylmä ja huono, satoi paljon ja moni ulkoilma-ak-tiviteetti
pääsi loistamaan poissaolollaan kuluvan kesän aikana. Vaik-ka
ulkoilu on huhun mukaan pukeutumiskysymys, ei kenenkään
mieleen juolahda suunniteltu rannalla löhöily vesisateessa.
Finrailissa on tapahtunut paljon. Osa on näkyvää, osa taustalla
tapahtuvaa muutosta. Liikennevirasto on omilla toimillaan saanut
suurimman osan meistä epätietoiseksi omasta tulevaisuudestamme.
Missä teemme työmme? Kertaalleen takaisinvedetyn, tai paremmin-kin
pohdintatauolla olevan, Helsingin ja Kouvolan yhdistymisen
suunta on epäselvää talven kynnykselle saakka. Tuntuu, että mikään
ei ole pysyvää ja omaan työhön vaikuttamisen tunne katoaa kuin
itikan se Itämereen. Jo aiemmin päätetyt Seinäjoen ja Pieksämäen
siirrot eivät keneltäkään hurraa huutoja saa. Omat vaikuttamisen
mahdollisuudet tuleviin päätöksiin lähentelevät nollaa, politiikka ja
harvainvalta Liikennevirastossa menee kaiken yli. Tuntuu siltä, että
päätöksenteossa unohdetaan ihmiset joiden jaksamisella jatkuvassa
muutoksessa on rajansa. Milloin se viimeinen raja tulee vastaan ja
osa ihmisistä tekee ennalta arvaamattomia päätöksiä omaan työhön-sä
liittyen? Luulen että raja nykyisessä tilanteessa on joidenkin koh-dalla
hyvin lähellä.