dollistakin koulutusta, sanoo vanhempi neu-vonantaja
Mikko Kesä Sitrasta.
– Toisinaan tilanne voi edellyttää koko-naan
uuden ammattitaidon hankkimista
kouluttautumalla. Erityisen tärkeää olisi edis-tää
niiden henkilöiden koulutukseen hakeu-tumista,
joilla on korkeampi riski työttömyy-destä
tai sen pitkittymisestä, matalampi poh-jakoulutus
tai vähäisemmät mahdollisuudet
työssä kouluttautumisen, Mikko Kesä toteaa.
Sitra halusi tutkimuksella selvittää, mitkä
tekijät johtavat uudelleen kouluttautumiseen,
millaisena suomalaiset kokevat aikuisiällä
tapahtuneen uudelleen kouluttautumisen ja
miten uusi ammatti koetaan onnistuneen
uravaihdoksen seurauksena. Tutkimushank-keeseen
osallistui myös Suomen Ammatti-liittojen
Keskusjärjestö SAK.
– Tutkimukset osoittavat vähän koulutus-ta
vaativien työpaikkojen katoavan nopeas-sa
tahdissa. Siksi on tärkeää varmistaa mie-lekäs
ammatillinen liikkuminen myös työn-tekijätehtävissä,
SAK:n johtaja Saana Siek-kinen
tähdentää.
Sitra toteutti helmikuussa 2017 toistami-seen
laajan työelämätutkimuksen, johon
vastasi 5 000 työikäistä suomalaista. Sitra ja
SAK syvensivät tutkimusta aikuiskoulutus-näkökulmasta
toteuttamalla laadullisen haas-tattelututkimuksen
huhti–toukokuussa 2017.
Tutkimukseen haastateltiin 20 henkilöä, jot-ka
olivat uudelleenkouluttautuneet ammat-tiin
viime vuosina. Molemmista tutkimuk-sista
vastasi IROResearch Oy.
SAK teetti lisäksi erikseen viiden alaa vaih-taneen
työntekijän haastattelut, jotka havain-nollistavat
henkilökohtaisella tasolla uudel-leen
kouluttautumisen sujumista. Haastat-telut
videoineen löydät Palkkatyöläisen verk-kopalvelusta.
Uudelleenkouluttautuminen
aikuisiällä vaatii
määrätietoisuutta
Kaikki laadullisessa tutkimuksessa haasta-tellut
20 henkilöä olivat onnistuneet opiske-luissaan.
Tutkimus perustuu näin ollen on-nistujien
subjektiivisiin kokemuksiin ja nä-kemyksiin.
Kukaan heistä ei ollut harkinnut
opintojensa keskeyttämistä uudelleenkou-luttautumisen
aikana.
Haastateltujen työllistyminen oli sujunut
varsin hyvin, sillä vain yksi oli tutkimushet-kellä
työttömänä ja toinen työllistynyt van-haan
ammattiinsa. Yksi haastatelluista ei
ollut vielä aloittanut työnhakua perhesyiden
vuoksi.
Polut aikuiskoulutukseen olivat erilaisia.
Uusi polku löytyi haastateltavien mukaan
esimerkiksi työnantajan, TE-toimiston, va-kuutusyhtiön
uravalmentajan, isän, serkun
tai Googlen vinkeistä. Ne haastateltavat, joil-la
oli ollut mahdollisuus saada ammatillista
ohjausta, olivat saamaansa apuun tyytyväi-siä.
Ammatillinen ohjaus auttoikin parhaim-millaan
täsmentämään omia suunnitelmia.
Tutkimuksen perusteella opintojen ai-kaisen
toimeentulon turvaaminen on kes-keinen
edellytys uuteen ammattiin koulut-tautumisessa.
Haastateltavat saivat rahoitus-ta
toimeentuloonsa opintojen ajan monin
eri tavoin. He kokivat rahoitusmuotojen
selvittämisen työlääksi. Myös rahoituspää-tökset
saattoivat venyä.
– Rahoituksen selkeyttämisessä näyttäisi
Heli Simani:
Leipurista tuli lähihoitaja
”Irtisanomisen jälkeen alkoi elämäni vaikein vuosi. Mutta pakotin itseni
uimahallille ja kavereita tapaamaan. Pikkuhiljaa heräsi myös kiinnostus
uusiin töihin”, kertoo tuusulalainen Heli Simani, 45.
Kun te-toimiston virkailija suositteli
hoitotöitä, vastustelin. Se oli minusta
muotiala, jonne koitettiin työntää ihan
kaikki. Mutta parin kuukauden työkokeilu
vanhustentalolla muutti mieleni. Leivoin
vanhusten kanssa pullaa. Tuttu tuoksu sai
monta dementikkoa hymyilemään.
Aloitin Amiedussa lähihoitajaopinnot.
Peruskoulussa en oikein menestynyt, mutta
nelikymppisenä motivaatio oli aivan toinen.
Vaadin itseltäni paljon ja sain hyviä
numeroita.
Harjoitteluissa pääsin näkemään, millaista
työ on suljetulla psykiatrisella osastolla,
päihdekuntoutujien asumisyksikössä,
päiväkodissa ja kehitysvammaisten
kuntoutuksessa. Olen todella oppinut
uutta nyky-Suomesta.
Lähihoitajan työ on vaativampaa kuin
leipurin, mutta palkka valitettavasti pienem-pi.
Töitä kuitenkin on, valittavaksi asti.
Viihdyn nyt Keravalla Vomman palveluta-lossa
ja suorapuheisena otan reippaasti
asian esille, jos näen parannettavaa.
Taidan sopia näihin hommiin, koska sain
vakipaikan
En minä tiennyt muista töistä. Olin ollut 20
vuotta leipomossa. Kun te-toimiston
virkailija kysyi, mitä haluaisin tehdä, en minä
osannut vastata. Olin aina kuvitellut
tekeväni leipää eläkkeelle asti.
Töiden loppuminen tuli sokkina.
Työnantaja Primulan Järvenpään leipomo
ajautui konkurssiin ja henkilöstö irtisanot-tiin
kahden viikon varoitusajalla.
Luottamusmiehenä keskityin kuuntele-maan
ja tukemaan muita. Omaan
tilanteeseen havahduin vasta, kun
leipomon ovi todella sulkeutui.
Siitä tuli rankka vuosi. Avioliitto oli
hiljattain päättynyt eroon. Neljän lapsen
kanssa ansiosidonnainen päiväraha ei
riittänyt ja jouduin ensimmäistä kertaa
elämässäni hakemaan apua sosiaalitoimis-tosta.
>>
RAUTATIEVIRKAMIES 3 / 2017 13