Pro terveys 21
Turvallinen ja
taloudellinen miehitys
Sairaanhoitajien määrällä sekä hoitajamiehityksellä
potilasta kohti on tutkimusten
mukaan yhteys haittatapahtumien määrään,
kuolleisuuteen, tekemättä jääneisiin
toimintoihin ja hoitojakson pituuteen, jolloin
myös kustannukset saadaan pysymään
hallinnassa. Sisätautikirurgisessa hoidossa
parhaimmat, potilasturvallisimmat ja myös
kustannuksiltaan taloudellisimmat tulokset
saatiin, kun hoitajalla oli keskimäärin
4-8 potilasta hoidettavana. Turvallisuus ei
kuitenkaan enää noussut, vaikka potilaiden
määrää hoitajaa kohden vähennettiin,
mutta kustannukset nousivat.
On kuitenkin muistettava, että tulokset
eivät aina ole vertailukelpoisia ja tutkimusalue
on verraten uusi. Hoitajamitoitus perustuu
määrämittareihin, eikä siten kerro
hoidon vaikuttavuudesta ja tehokkuudesta.
Akuuttihoito terveyskeskuksissa
Akuuttisairaaloiden suunnitelmiin kirjatutut
sairaansijat ja hoitopäivistä laskettu
todellinen toteuma erosivat toisistaan.
Sairaansijat eivät olleet aina täynnä. Potilasvirroissa
oli vaihtelua, jolloin haasteena
oli saada hoitajamiehitys vastaamaan kysyntää.
Vakituisten toimien/vakanssien suhteen
hoitajia oli pääsääntöisesti liian vähän,
mutta toteutuneiden tuntien suhteen
tilannetta oli paikattu määräaikaisilla sijaisilla
tarvetta vastaavalle tasolle. Kuntakohtaista
vaihtelua oli suhteellisen paljon,
jolloin potilaat olivat saamansa hoitoajan
suhteen eriarvoisessa asemassa eritoten
yövuoroissa.
Akuuttisosastoille tarvittiin sairaanhoitajamiehitys
joka vuoroon. Joissakin kunnissa
sairaanhoitajien määrä oli niukka ja
lisäksi sijaisia heikosti saatavilla. Terveyskeskusten
akuuttiosastoille tulee potilaita
keskus- ja yliopistosairaaloiden sisätautikivälillä,
jolloin hoitajalla on keskimäärin 5-8
potilasta eri vuoroissa hoidettavana ja potilas
saa 3,2-4,8 tuntia hoitajan aikaa vuorokaudessa.
Eri maiden erilainen terveydenhuollon
rakenne vaikeuttaa hoitajamitoitustietojen
vertailua. Amerikkalaisten tutkimusten
mukaan vanhainkodissa hoitajan
hoitoaika vuorokaudessa oli puolesta tunnista
reiluun tuntiin sekä lisäksi asukas sai
hoito- tai hoiva-apulaisen aikaa 1,29-3,31
tuntia.
Vuorokohtainen hoitajamiehitys laskettiin
työvuorosuunnitelmasta, joka
perustuu täysiin sairaansijoihin, eikä ota
huomioon potilasvirran ja potilaiden hoitoisuuden
vaihtelua. Ruotsalaisen ja englantilaisen
tutkimuksen mukaan akuuttisairaalan
sisätautikirurgisilla osastoilla
aamuvuorossa oli 6-8, iltavuorossa 7-9 ja
yövuorossa 11-12 potilasta hoitajaa kohden
keskiarvon ollessa 8-9.
Tuottavuuden mittaaminen
Laskennallinen työpanos (LaTP) saatiin
jakamalla laskennalliset tunnit yhden
hoitajan keskimääräisellä käytettävissä
olevalla tuntimäärällä WISN-työkalua hyödyntäen.
Keskimääräinen käytettävissä
oleva tuntimäärä saatiin poistamalla vuoden
työpäivistä arkipyhät ja poissaolot
(kuten vuosilomat, sairauslomat ja koulutuspäivät).
Toteutuneisiin tunteihin laskettiin
myös varahenkilöstön tunnit.
Lähiesimiehet huomioitiin sillä osuudella,
olla he osallistuivat välittömään hoitotyöhön.
Kuntoutus- ja toimistohenkilökuntaa
ei mitoituksessa huomioitu. Myös
toteutuneet tunnit jaettiin WISN-työkalua
käyttäen työpanoksiksi (ToTP). Kun
laskennallinen työpanos suhteutetaan
vakansseihin ja/tai tehtyihin tunteihin,
saadaan prosenttiluku, joka kertoo tuottavuudesta.
LaTP/VAKLkm% ; LaTP/ToTP%
(Pitkäaho ym. 2013©)
rurgisilta osastoilta. Lisäksi akuuttisairaaloissa
hoidetaan monenlaisia muita potilaita,
jolloin osastoilla on tarve laaja-alaisiin
osaamisvalmiuksiin kaikilla hoitajilla, mutta
erityisesti sairaanhoitajilla.
Tiedolla johtamisen haasteita
Hoitajamitoituksella saadaan hoitajavoimavarat
kohdennettua potilaslähtöisesti,
turvallisesti ja sen avulla voidaan hallita
kustannuksia. Hoitajamitoitus edellyttää
myös hyvää osaamisen johtamista ja hoitajien
liikkumista potilaslähtöisen tarpeen
mukaan. Terveyskeskusten akuuttiosastoilla
on siksi oltava riittävä määrä sairaanhoitajia
ja varmistettava laaja-alainen
osaaminen.
Jotta hoitotyötä voidaan johtaa tiedolla
ja kohdentaa voimavaroja potilaslähtöisesti,
turvallisesti ja kustannuksia halliten,
tarvitaan:
• ennakoiva henkilöstösuunnittelu
• erilaisten hoitotyön tuotteiden, välisuoritteiden
määrittely
• ajantasainen raportointiportaali
• toimivat ohjelmat, josta saadaan ajantasaisesti
tietoa potilaiden määrästä ja
hoitoisuudesta sekä miehityksen määrästä
ja osaamisesta sekä
• toimiva vakituisten osaavien hoitajien
liikkumisen malli ja sitä kautta sijaisten
ja määräaikaisen henkilöstön potilaslähtöinen
hallinta.
Artikkeli kuvaa Siun sote -Pohjois-Karjalan sosiaali- ja
terveyspalvelut ky:n terveyskeskusten
akuuttiosastojen
potilaslähtöistä hoitajamitoitusta.
KIRJALLISUUTTA: Aiken L., Sloane DM., Bruyneel L., Van den
Heede K., Griffiths P., Busse R., Diomidous M., Kinnunen
J., Kozka M., Lesaffre E., McHugh MD., Moreno-Casbas
MT., Rafferty AM., Schwendimann R., Scott P.A., Tishelman
C., van Achterberg T., Sermeus W. & RN4CAST consortium
2014. Nurse staffing and education and hospital mortality in
nine European countries: a retrospective observational study.
Lancet 383(9931), 1824-1830.
Kesti M. 2014. Henkilöstövoimavarat tuottaviksi. Finva.
Mitchell G., Cousins C., Burrows R. & Cousins G. 2016. A
review of safe-staffing models and their applicability to care
homes. Journal of Nursing Management. doi: 10.1111/
jonm.12450.
Pitkäaho T., Vehviläinen-Julkunen K., Miettinen M. & Partanen
P. 2013. Hoitotyön henkilöstömitoitustyökalu (Staff Allocation
Tool). Innovation disclosure. 25.3.2013. University of
Eastern-Finland, Nro 528.02.07.03.01.13.
STM. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja
palvelujen parantamiseksi 2013. STM julkaisuja 2013:11.
Twigg D., Myers H., Duffield C. & Evans G. 2014. Is there
an economic case for investing in nursing care – what does
the literature tell us? Journal of Advanced Nursing 71 (5),
975-990. doi: 10.1111/jan.12577.
WISN (2010). Workload indicators of staffing need. User’s
manual. World Health Organization. Saatavissa: <http://
www.who.int/hrh/resources/wisn_user_manual/en/index.
html>:luettu 3.2.2017.
/index