LÄHTEET
Bobay K, Bahr S-J, Weiss M-E, Hughes R & Costa L. 2015.
Models of Discharge Care in Magnet® Hospitals. The Journal
of nursing administration 45(10), 485-491.
Duodecim. 2012. Hoitosuositustyöryhmien käsikirja. Suomalainen
Lääkäriseura Duodecim. Käypä hoito. http://www.
terveysportti.fi/dtk/khk/koti. Luettu 15.11.2016.
Fox MT, Persaud M, Maimets I, Brooks D, O'Brien K & Tregunno
D. 2013. Effectiveness of early discharge planning in
acutely ill or injured hospitalized older adults: a systematic
review and meta-analysis. BMC Geriatrics;13:70
Gonçalves-Bradley DC, Lannin NA, Clemson LM, Cameron
ID & Shepperd S. 2016. Discharge planning from hospital
(Review). Cochrane Database of Systematic Reviews, Issue
1. Art. No.: CD000313. DOI: 10.1002/14651858.
CD000313.pub5.
Graham J, Gallagher R & Bothe J. 2013. Nurses’ discharge
planning and risk assessment: behaviors, understanding
and barriers. Journal of Clinical Nursing 22(15/16), 2338-
2346.
Holland D-E, Knaf G-J & Bowles K-H. 2013.Targeting hospitalised
patients for early discharge planning intervention. Journal
of Clinical Nursing 22 (19-20), 2696-2703.
Knier S, Stichler J-F, Ferber L & Catterall K. 2015.Patients' perceptions
of the quality of discharge teaching and readiness
for discharge. Rehabilitation nursing: the official journal of the
Association of Rehabilitation Nurses 40(1), 30-39.
Kuusisto A, Asikainen P & Saranto K. 2014. Hoitotyön yhteenveto
potilaan hoidon jatkuvuuden turvaajana erikoissairaanhoidon
ja perusterveydenhuollon välillä. Hoitotiede
26(4):310-321.
Legrain S, Tubach F, Bonnet-Zamponi D, Lemaire A, Aquino
J-P, Paillaud E, MD, Taillandier-Heriche E, Thomas C, Verny
M, Pasquet B, Lasserre Moutet A, Lieberherr D & Lacaille S.
2011. A New Multimodal Geriatric Discharge-Planning Intervention
to Prevent Emergency Visits and Rehospitalizations
of Older Adults: The Optimization of Medication in AGEd
Multicenter. Randomized Controlled Trial. Journal compilation,
The American Geriatrics Society 59,2017-2028.
Leikkola P. 2014. Selkäleikkauspotilaan ja läheisen selviytyminen
sairaalasta kotiuduttaessa ja kuusi viikkoa leikkauksen jälkeen.
Tampereen yliopisto. Terveystieteiden yksikkö. Suomen
Yliopistopaino Oy - Juvenes Print, Tampere.
Mabire C, Büla C, Morin D & Goulet C. 2015. Nursing discharge
planning for older medical inpatients in Switzerland:
A cross-sectional study. Geriatric Nursing 36,451-457.
Matmari L, Uyeno J & Heck C.S. 2014. Physiotherapists’
Perceptions of and Experiences with the Discharge Planning
Process in Acute-Care General Internal Medicine Units in Ontario.
Physiotherapy Canada 66(3), 245-263.
McMartin K. 2013. Discharge Planning in Chronic Conditions:
An Evidence-Based Analysis. Ontario Health Technology
Assessment Series, 13(4):1-72.
Nosbusch JM, Weiss ME & Bobay KL. 2011. An integrated
review of the literature on challenges confronting the acute
care staff nurse in discharge planning. Journal of Clinical Nursing
20(5/6):754-774.
Soong C, Daub S, Lee J, Majewski C, Musing E, Nord P,
Wyman R, Baker G-R, Zacharopoulos N & Bell C-M. 2013.
Development of a checklist of safe discharge practices for
hospital patients. Journal of hospital medicine 8(8), 444-449.
Wrobleski DMS, Joswiak ME, Dunn DF, Maxson PM & Holland
DE. 2014. Discharge Planning Rounds to the Bedside:
A Patient- and Family-Centered Approach. Medsurg Nursing
23(2):111-116.
Zhu Q-M, Liu J, Hu H-Y & Wang S. 2015. Effectiveness of
nurse-led early discharge planning programmes for hospital
inpatients with chronic disease or rehabilitation needs: a systematic
review and meta-analysis. Journal of Clinical Nursing
24(19-20), 2993-3005.
Pro terveys 17
motivointi itsehoitoon lisää hoitomyöntyvyyttä
ja edistää kotona pärjäämistä.
Alhainen kotiutumisvalmius lisäsi uuden
sairaalajakson todennäköisyyttä. Ohjauksen
ymmärtäminen ja kotona pärjäämisen
varmistaminen ehkäisevät tehokkaasti uusia
sairaalajaksoja ja päivystyskäyntejä.
Potilaan hoitoa tulee suunnitella moniammatillisesti
yhteistyössä eri yksiköiden
välillä yli organisaatiorajojen. Yhteistyössä
tulisi kiinnittää huomiota selkeään
kommunikointiin ja työnjakoon. Geriatrin
ja fysioterapeutin osallistuminen geriatrisen
potilaan kotiuttamiseen on suositeltavaa.
Hoidon jatkuvuutta edistää eri ammattiryhmien
selkeä työnjako sekä sujuva
ja ajantasainen tiedon kulku.
Potilaan lääkitystiedot tulee tarkistaa
heti sairaalaan tulopäivänä. Jatkohoidon
suunnittelussa huomiota tulee kiinnittää
lääkehoidon ongelmiin, vaikutuksiin ja
potilaan sitoutumiseen lääkehoitoonsa.
Lääkehoidon arviointi edistää jatkohoidon
onnistumista.
Potilaan kotiutuessa suositellaan laadittavaksi
hoitotyön yhteenveto, jolla
edistetään tiedon siirtymistä jatkohoitopaikkaan.
Jatkohoidon suunnittelu tulee
aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Näin turvataan parhaiten hoidon
suunnittelun ja jatkohoidon onnistuminen.
Suunnittelun tukena suositellaan tarkistuslistan
käyttöä. Myöhempi jatkohoidon
seuranta, esim. puhelinkontakti lisää hoito
ohjeiden noudattamista.
Kriittisestä arviosta
uuteen toimintamalliin
Toimintamallin käyttöönotto edellyttää
sitä, että nykyinen toiminta arvioidaan
ensin kriittisesti. Tämän toimintamallin
käyttöönotto yhtenäistää osastohoidossa
olevan iäkkään potilaan kotiuttamiseen
ja jatkohoitoon liittyvää toimintaa näyttöön
perustuvaksi sekä lisää tietoa potilasturvallisista
käytännöistä. Jatkohoidon
suunnittelun toimintamallissa korostuu
potilaslähtöisyys ja geriatrinen osaaminen.
Tarvitaan myös yhteistyökykyä yli organisaatiorajojen.
Käyttöönotto edellyttää
hoitotyön johdon sitoutumista ja sitouttamista
sekä tarvittavien resurssien allokointia,
esimerkiksi kotiutushoitaja-toimintaa.
Ensimmäisenä toimenpiteenä on nykyisen
toiminnan kriittinen arviointi moniammatillisesta
näkökulmasta. Lisäksi henkilökunnan
osaaminen terveyden edistämisen,
sairauksien hoidon, ja potilaan ohjaamisen
asiantuntijana tulee varmistaa. Samalla
edellytetään motivaatiota ja positiivista
asennetta potilaan ja omaisen osallistamiseen
hoidon suunnittelussa. Toiminnan
vaikuttavuutta voidaan arvioida seuraamalla
uusien hoitojaksojen esiintyvyyttä ja
kustannuksia sekä mittaamalla potilaiden
tyytyväisyyttä. Laadimme toimintamallin
käyttöönoton tueksi tarkistuslistan jonka
avulla voidaan varmistaa kotiutuksen keskeiset
toiminnot.
Kotiutuksen kehittämistä
selkeällä ohjeistuksella
Kotiutukseen liittyvää toimintaa voidaan
systemaattisesti kehittää selkeällä ohjeistuksella.
Iäkkäiden henkilöiden hoidossa
tulisi keskittyä hoidon riskitekijöihin kuten
lääkehoidon ongelmiin ja vaikuttavuuteen;
mielialan huomiointiin; ravitsemukseen;
itsehoidon ohjaukseen ja jatkohoidon seurannan
onnistumiseen.
Kliininen osaaminen korostuu näyttöön
perustuvassa toiminnassa. On eettisesti
oikein hyödyntää saatavilla olevaa ja
luotettavaksi osoitettua tietoa. Varhainen
kotiutuksen suunnittelu on mielestämme
yksi näistä. Jatkohoidon koordinointi ja
kotiuttamiseen tähtäävät toiminnot tulisi
aloittaa jo ensiavussa, jossa voitaisiin
kartoittaa sairaalaan joutumisen syitä,
jolloin uusiutuvia hoitojaksoja voitaisiin
paremmin välttää. Varhaisen jatkohoidon
suunnittelun todettiin olevan yhteydessä
parempaan elämän laatuun heti jatkohoitoon
siirryttyä. Kotiutumisen jälkeisellä
puhelinkontaktilla voidaan varmistaa kotona
pärjäämistä ja kerrata hoito-ohjeita.
Kun jatkohoito ja kotiutus suunnitellaan
hyvin, voidaan välttää uusia hoitojaksoja ja
pitää hoitokustannukset kohtuullisina.
Koemme, että kotiuttamisen tueksi
tarvitaan selkeää ja yhdenmukaista toimintamallia.
Hoitotyön kohteena ovat
iäkkäät ja usein monisairaat ihmiset, jotka
ovat riippuvaisia muiden ihmisten avusta.
Epäonnistunut kotiutus voi mielestämme
pahimmillaan täyttää jopa heitteille jätön
tunnusmerkit.
/koti