14
alue oli toteutettu jo vuonna 1978,
jolloin se ei ollut edellyttänyt toimenpidelupaa.
Asiakirjoista saatavan
selvityksen perusteella pysäköintialuetta
ei myöskään ollut
maankäyttö- ja rakennuslain voimassaoloaikana
sillä tavoin laajennettu,
että se olisi laajennuksen
vuoksi edellyttänyt toimenpidelupaa.
Maankäyttö- ja rakennuslaissa
tarkoitettua toimenpidelupaa
edellyttävät sellaiset toimenpiteet,
joissa ei välttämättä ole kysymys
rakentamisesta, mutta joilla voidaan
etukäteen katsoa olevan merkittäviä
vaikutuksia maankäyttöön
ja joihin liittyy valvonnallinen
tarve. Muun ohella muusta alueesta
erotetun suurehkon pysäköintialueen
toteuttaminen edellyttää
toimenpidelupaa.
Kysymyksessä oleva, 14 saarikiinteistölle
kulkemista palveleva
pysäköintialue varasi sinänsä
aluetta muita toimintoja poissulkevaan
käyttöön. Pysäköintialuetta
ei kuitenkaan ollut päällystetty
tai erotettu muusta alueesta pelkästään
pysäköintiä varten. Asiakirjoista
saatavan selvityksen perusteella
pysäköinti tien varressa
sijaitsevalle ruohokaistaleelle rinnastui
pääosin satunnaiseen tienvarsipysäköintiin.
Kun otettiin
edellä mainittujen seikkojen lisäksi
huomioon pysäköimiseen käytettävän
alueen pienehkö koko,
kysymys ei pysäköintialueen toteuttamisajankohdasta
riippumatta
ollut maankäyttö- ja rakennuslaissa
tarkoitetusta luvanvaraisesta
pysäköintialueesta. Rakennuslautakunta
oli siten voinut
jättää ryhtymättä rakennusvalvontatoimiin
pysäköintialueen
osalta.
Maankäyttö- ja rakennuslaki 126 §,
126a § 1 momentti 6 kohta ja 182 §
KHO:2018:104
Ympäristönsuojelu – Hallintopakko
– Ympäristöluvan tarve –
Tuulivoimala – Melutaso-ohjearvojen
soveltaminen – Yksittäinen
määräys ympäristön
pilaantumisen ehkäisemiseksi
Neljästä 2 MW:n tuulivoimalasta
koostuvan tuulipuiston lähialueen
asukkaat olivat vaatineet kunnan
ympäristönsuojeluviranomaista
puuttumaan erityisesti kahden
voimalan toimintaan. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen
päätti, ettei voimaloiden toimintaan
ollut tarpeen puuttua hallintopakkoasiana.
Tuulivoimalat oli rakennettu
asemakaavassa teollisuusalueeksi
T- ja TY-merkinnöillä osoitetulle
alueelle maankäyttö- ja rakennuslain
mukaisten poikkeamislupien
ja rakennuslupien perusteella. Kun
otettiin huomioon tuulivoimalan
melun luonne, maankäyttö- ja rakennuslain
nojalla annetuilla ratkaisuilla
ei ollut sellaista merkitystä,
että voimaloiden melusta aiheutuvaa
rasitusta olisi voitu pitää
tavanomaisena ja ennakoitavissa
olevana arvioitaessa ympäristöluvan
tarvetta ympäristönsuojelulain
27 §:n 2 momentin 3 kohdan
perusteella.
Luvat voimaloiden rakentamiseen
oli myönnetty ennen tuulivoimaloiden
ulkomelutason ohjearvoista
annetun valtioneuvoston
asetuksen voimaantuloa. Asetuksen
6 §:n 3 momentin mukaan ohjearvoja
voitiin kuitenkin soveltaa
harkittaessa tuulivoimaloiden ympäristöluvan
tarvetta. Melutasoohjearvot
olivat ohjeellisia ja tuulivoimaloiden
ympäristöluvan tarve
oli arvioitava tapauskohtaisesti ottaen
huomioon toiminnan ja sen
vaikutusalueen ympäristön olosuhteet.
Ympäristönsuojelulain 180 §:n
mukaiset yksittäiset määräykset
eivät soveltuneet teollisen kokoluokan
tuulivoimaloiden ympäristövaikutusten
hallintaan, vaan
toimintaan oli haettava ympäristölupa.
Hallinto-oikeuden päätös, jolla
kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen
päätös kumottiin ja asia
palautettiin sille ympäristöluvan
hakemiseen velvoittavan määräyksen
antamiseksi, pysytettiin
voimassa.
Ympäristönsuojelulaki (527/2014)
27 § 1 ja 2 momentti, 175 § 1 momentti
ja 180 §
Laki eräistä naapuruussuhteista
17 § 1 momentti
Valtioneuvoston asetus tuulivoimaloiden
ulkomelutason
ohjearvoista 1 §, 3 § ja 6 § 3 momentti
Verotusasiat
KHO:2018:108
Arvonlisävero – Arvonlisäveron
soveltamisala – Verollinen liiketoiminta
– Poikkeukset myynnin
verollisuudesta – Kiinteistöön
kohdistuvan oikeuden luovuttaminen
– Pysäköintitoiminta –
Alueiden vuokraus kulkuneuvojen
paikoitusta varten – Osakeomistuksen
tuottama oikeus
pysäköintipaikkaan – Vähennysoikeus
A Oy:n rakennuttamassa pysäköintilaitoksessa
oli 130 pysäköintipaikkaa.
A Oy:n yhtiöjärjestyksen
mukaan yhtiön A-osakkeet eli
pysäköintiosakkeet oikeuttivat
osakaspysäköintimaksua vastaan
pysäköintiin mille tahansa vapaana
olevalle nimeämättömälle pysäköintipaikalle.
Kaikki pysäköintipaikat
olivat myös vieraspysäköijien
käytössä.
A Oy:n pysäköintilaitoksessaan
harjoittamaa toimintaa oli pidettävä
1.1.2017 voimaan tulleessa
arvonlisäverolain 29 §:n (1064/
2016) 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuna
alueiden vuokrauksena
kulkuneuvojen paikoitusta
varten. A Oy:llä oli oikeus vähentää
pysäköintilaitoksen rakentamiskustannuksiin
ja toiminnan
muihin kustannuksiin sisältyvä
arvonlisävero myös siltä osin kuin
kustannukset kohdistuivat osakaspysäköintiin.
Koska A Oy ei omistanut tai hallinnut
asuin- tai liiketiloja eikä A
Oy:llä ollut kaavamääräysten, rakennusluvan
tai muunkaan syyn
perusteella velvollisuutta luovuttaa
pysäköintipaikkoja alueen
asukkaille, mainittujen seikkojen
merkitys pysäköintipaikkojen luovutuksen
verokohteluun ei tullut
asiassa ratkaistavaksi.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu
ajalle 29.5.2017–
31.12.2018.
Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti
1 kohta, 2 § 1 momentti, 17 §, 18 §,
27 §, 29 § (1064/2016) 1 momentti
5 kohta sekä 102 § 1 momentti ja
2 momentti
Neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä
2006/
112/EY 2 artikla 1 kohta a ja c alamomentti_