12
tuomio yhdistetyissä asioissa C-
341/06 ja C-342/06, Chronopost
SA ja La Poste, 1.7.2008
Unionin tuomioistuimen tuomio
asiassa C-64/16, Associação Sindical
dos Juízes Portugueses,
27.2.2018
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
tuomiot 23.4.2015 Morice v.
Ranska, 15.10.2009 Micallef v. Malta,
15.12.2005 Kyprianou v. Kypros,
24.9.2003 Pescador Valero v. Espanja,
25.2.1997 Findlay v. Yhdistynyt
kuningaskunta, 29.4.1988 Belilos
v. Sveitsi, 22.10.1984 Sramek
v. Itävalta ja 1.10.1982 Piersack
v. Belgia
Vrt. KHO 2016:21, KHO 2006:25,
KHO 2003:24, KKO 2015:73, KKO
2015:39 ja KKO 2009:9
KHO:2018:117
Esteellisyys – Tuomioistuin –
Objektiivinen puolueettomuus –
Hallinto-oikeuden esittelijä –
Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen
suojelu – Taustavirka –
Maahanmuuttovirasto
Asiassa oli korkeimmassa hallintooikeudessa
ratkaistavana kysymys
siitä, oliko esittelijä, joka oli hallinto
oikeuden esittelijän määräaikaisessa
virkasuhteessa, ollut valituksenalaisessa
kansainvälisen suojelun
myöntämistä koskevassa asiassa
objektiivisesti arvioituna esteellinen,
kun hänen vakinainen virkansa
oli Maahanmuuttoviraston
ylitarkastajan virka, josta hän oli
virkavapaana. Esittelijän subjektiivista
puolueettomuutta ei ollut asetettu
asiassa kysymyksenalaiseksi.
Esittelijä ei ollut käsitellyt samaa
asiaa Maahanmuuttovirastossa
tai aiemmin hallinto-oikeudessa,
eikä oikeudenkäymiskaaren
13 luvun 7 §:n 1 ja 2 momenttiin
perustuva ennakkoasenne-esteellisyys
siten tullut asiassa sovellettavaksi.
Esteellisyyttä tuli kuitenkin
arvioida saman luvun 6 §:n 1 momentin
2 kohdan ja 7 §:n 3 momentin
perusteella.
Esittelijän siihenastinen virkaura
Maahanmuuttovirastossa oli
kestänyt 13 vuotta ja kuusi kuukautta,
eli varsin merkittävän ajan.
Häntä ei kuitenkaan ulkopuolisen
tarkkailijankaan näkökulmasta
voitu pitää erityisen profiloituneena
Maahanmuuttoviraston edustajana
varsinkaan kansainvälisen
suojelun osalta.
Esittelijän riippuvuus Maahanmuuttovirastosta
ei ollut virkavapauden
aikanakaan kokonaan katkennut.
Oikeudenkäymiskaaren ja
korkeimman hallinto-oikeuden
päätöksessä selostetun kansainvälisen
ja kansallisen oikeuskäytännön
perusteella ei ollut perustetta
katsoa, että hallinto-oikeuden
määräaikaisen tuomarin tai esittelijän
taustavirka hallintoviranomaisessa
aina tekisi hänet esteelliseksi
kaikissa asioissa, joissa kyseinen
hallintoviranomainen on
tehnyt muutoksenhaunalaisen
päätöksen. Mahdollista esteellisyyttä
oli siten arvioitava kunkin
asian olosuhteet huomioon ottaen.
Asiassa oli erityisesti vedottu
Maahanmuuttoviraston maalinjauksiin
ja ohjeisiin esteellisyyden aiheuttavina
tekijöinä. Esittelijän virkavapautta
Maahanmuuttovirastosta
voitiin sinänsä luonnehtia lyhytkestoiseksi.
Esittelijä ei ollut kuitenkaan
koko Maahanmuuttovirastossa
olleen virkauransa aikana käsitellyt
kansainvälistä suojelua koskevia
asioita. Hänen tehtävänsä olivat
kokonaisuutena painottuneet
selvästi sellaisiin asioihin, joiden
yhteydessä Maahanmuuttoviraston
maalinjaukset eivät tule sovellettaviksi.
Näin ollen hänen tehtävänsä
olivat olleet sen kaltaisia, ettei
niiden suorittamisen ajallista läheisyyttä
valituksenalaisen asian
käsittelyn kannalta ollut tarpeen arvioida.
Vaikka asiassa otettiinkin
huomioon valittajan erityisen korostunut
oikeusturvan tarve ehdottoman
palautuskiellon vuoksi, yksin
siitä seikasta, että valittaja saattoi
mieltää Maahanmuuttoviraston
vastapuolekseen viraston aseman
ja tehtävien perusteella, ei seurannut,
että asiassa olisi ollut perusteltua
aihetta epäillä esittelijän puolueettomuutta.
Asiassa ei ollut oikeudenkäymiskaaren
13 luvun
7 §:n 3 momentti huomioon ottaen
ilmennyt saman luvun 6 §:n 1 momentin
2 kohdassa tarkoitettua perusteltua
aihetta epäillä esittelijän
esteellisyyttä. Hallinto-oikeuden
päätös ei ollut syntynyt esteellisyyttä
koskevalla perusteella virheellisessä
järjestyksessä.
Äänestys perusteluista 17–1–8
(täysistunto).
Euroopan unionin perusoikeuskirja
47 artikla 2 kappale
Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivi 2013/32/EU kansainvälisen
suojelun myöntämistä
ja poistamista koskevista yhteisistä
menettelyistä (ns. uudelleenlaadittu
menettelydirektiivi) 46 artikla
1 kohta a alakohta
Suomen perustuslaki 21 § 1 momentti
Hallintolainkäyttölaki 76 §:n 1 momentti
Oikeudenkäymiskaari 13 luku 1 §
1 momentti, 2 §, 6 § 1 momentti
2 kohta ja 2 momentti ja 7 §
Unionin tuomioistuimen tuomio
asiassa C-348/16, Moussa Sacko,
26.7.2017
Unionin tuomioistuimen tuomio
asiassa C-175/11, H.I.D. ja B.A,
31.1.2013
Unionin tuomioistuimen tuomio
yhdistetyissä asioissa C-341/06 ja
C-342/06, Chronopost SA ja
La Poste, 1.7.2008
Unionin tuomioistuimen tuomio
asiassa C-64/16, Associação Sindical
dos Juízes Portugueses,
27.2.2018
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
tuomiot 23.4.2015 Morice v.
Ranska, 15.10.2009 Micallef v. Malta,
15.12.2005 Kyprianou v. Kypros,
24.9.2003 Pescador Valero v. Espanja,
25.2.1997 Findlay v. Yhdistynyt
kuningaskunta, 29.4.1988 Belilos
v. Sveitsi, 22.10.1984 Sramek
v. Itävalta ja 1.10.1982 Piersack
v. Belgia
Vrt. KHO 2016:21, KHO 2006:25,
KHO 2003:24, KKO 2015:73, KKO
2015:39 ja KKO 2009:9
KHO:2018:119
Vammaispalvelu – Kuljetuspalvelu
– Vaikeavammaisuus –
Palveluliikenteen auto – Puutteellinen
joukkoliikenne
Asiassa oli korkeimmassa hallintooikeudessa
ratkaistavana, oliko
A:n kuljetuspalvelujen myöntämistä
koskeva hakemus ollut hylättävä
sillä perusteella, että A, jolla
oli erityisiä vaikeuksia liikkumisessa,
voi vammoistaan ja sairauksistaan
huolimatta käyttää julkisia
joukkoliikennevälineitä ilman
kohtuuttoman suuria vaikeuksia.
A:n asuinalueella oli järjestetty
kutsuohjattu palveluliikenne. Palmomentti_