11 Momentti 6/2018
Momentti
Asiaa oli kuitenkin arvioitava ottaen
huomioon kuhunkin yksittäistapaukseen
liittyvät olosuhteet
kokonaisuudessaan.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että asiaa kokonaisuutena arvioiden
oli ensinnäkin huomioitava,
että B oli hakenut A:lle oleskelulupaa
jo vuonna 2013 ja siten yrittänyt
saada A:n luokseen Suomeen.
Ottaen huomioon tämän lisäksi
B:n ja A:n välisen suhteen luonteen
ja heidän keskinäinen yhteydenpitonsa
B:n Suomeen muuton jälkeen
sekä heidän yhdessä Suomessa
viettämänsä perhe-elämä, B:n ja
A:n välillä oli katsottava vallitsevan
sellainen perheyhteys, että
vaatimus ulkomaalaislain 37 §:n
1 momentissa tarkoitetusta perheenjäsenyydestä
täyttyi. Oleskeluluvan
myöntämistä voitiin pitää
myös lapsen edun mukaisena.
Korkein hallinto-oikeus kumosi
Maahanmuuttoviraston ja hallinto
oikeuden päätökset ja palautti
asian Maahanmuuttovirastolle
oleskeluluvan myöntämiseksi.
Ulkomaalaislaki 6 § 1 momentti,
37 § 1 momentti, 50 § 1 momentti ja
66a §
ks. KHO 2014:162, vrt. KHO
2016:204
KHO:2018:116
Esteellisyys – Tuomioistuin –
Objektiivinen puolueettomuus –
Hallinto-oikeuden esittelijä –
Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen
suojelu – Taustavirka –
Maahanmuuttovirasto
Asiassa oli korkeimmassa hallintooikeudessa
ratkaistavana kysymys
siitä, oliko esittelijä, joka oli hallinto
oikeuden esittelijän määräaikaisessa
virkasuhteessa, ollut valituksenalaisessa
kansainvälisen suojelun
myöntämistä koskevassa asiassa
objektiivisesti arvioituna esteellinen
toimimaan esittelijänä, kun
hänen vakinainen virkansa oli
Maahanmuuttoviraston ylitarkastajan
virka, josta hän oli virkavapaana.
Esittelijän subjektiivista
puolueettomuutta ei ollut asetettu
asiassa kysymyksenalaiseksi.
Esittelijä ei ollut käsitellyt samaa
asiaa Maahanmuuttovirastossa
tai aiemmin hallinto-oikeudessa,
eikä oikeudenkäymiskaaren
13 luvun 7 §:n 1 ja 2 momenttiin
perustuva ennakkoasenne-esteellisyys
tullut asiassa sovellettavaksi.
Esteellisyyttä tuli kuitenkin arvioida
saman luvun 6 §:n 1 momentin
2 kohdan ja 7 §:n 3 momentin perusteella.
Esittelijän virkaura Maahanmuuttovirastossa
oli suhteellisen
lyhyt, eikä häntä voitu pitää asemansa
ja tehtäviensä perusteella
ulkopuolisen tarkkailijankaan näkökulmasta
erityisen profiloituneena
Maahanmuuttoviraston
edustajana.
Esittelijän riippuvuus Maahanmuuttovirastosta
ei ollut virkavapauden
aikanakaan kokonaan katkennut.
Oikeudenkäymiskaaren ja
korkeimman hallinto-oikeuden
päätöksessä selostetun kansainvälisen
ja kansallisen oikeuskäytännön
perusteella ei ollut perusteltua
katsoa, että hallinto-oikeuden
määräaikaisen tuomarin tai esittelijän
taustavirka hallintoviranomaisessa
aina tekisi tällaisen henkilön
esteelliseksi kaikissa asioissa,
joissa kyseinen hallintoviranomainen
on tehnyt muutoksenhaunalaisen
päätöksen. Mahdollista
esteellisyyttä oli siten arvioitava
kunkin asian olosuhteet huomioon
ottaen.
Tässä asiassa oli otettava huomioon,
että esittelijä oli hallintooikeudessa
käsitellyt kansainvälistä
suojelua koskevaa asiaa ja siten
asiaa, joka kuului samaan asiaryhmään
kuin ne asiat, joita hän
oli käsitellyt Maahanmuuttovirastossa.
Valittaja oli vedonnut erityisesti
Maahanmuuttoviraston maalinjausten
merkitykseen asiassa
ennakkoasenteen ja lojaliteetin
synnyttävinä tekijöinä. Esittelijän
toimimisesta Maahanmuuttovirastossa
oli valituksenalaista asiaa
hallinto-oikeudessa käsiteltäessä
kulunut verrattain lyhyt aika, sillä
hallinto-oikeuden päätös oli annettu
vain noin seitsemän kuukautta
sen jälkeen, kun hän oli
aloittanut tehtävänsä hallintooikeuden
esittelijänä.
Edellä lausuttuun nähden valittaja
saattoi tässä tilanteessa perustellusti
kokea tai ulkopuolinen
tarkkailija mieltää, ettei esittelijä
hallinto-oikeudessa työskennellessäänkään
kyennyt arvioimaan
maatietoa Maahanmuuttoviraston
maalinjauksista vapaana. Asiassa
tuli lisäksi ottaa huomioon Maahanmuuttoviraston
asema ja tehtävät,
joiden vuoksi valittaja saattoi
mieltää viraston vastapuolekseen.
Valittajan oikeusturvan tarve oli
asiaryhmässä vielä erityisen korostunut
ehdottoman palautuskiellon
vuoksi.
Kun otettiin huomioon esittelijän
taustavirka Maahanmuuttovirastossa
ja siihen sekä sitä edeltäviin
määräaikaisiin virkasuhteisiin
liittyneet tehtävät, joihin oli kuulunut
jossain määrin johtamistehtäviä,
Maahanmuuttoviraston omassa
toiminnassaan erityisesti maalinjauksin
noudattama yhtenäistävä
ohjaus sekä se seikka, että hallinto
oikeudessa esittelijän tehtävillä
oli asiasisältönsä vuoksi läheinen
yhteys hänen Maahanmuuttovirastossa
suorittamiinsa ratkaisutehtäviin,
ja vielä mainittujen eri
tehtävien ajallinen läheisyys, ei
näiden eri näkökohtien johdosta
syntyvää perusteltua epäilyä esittelijän
objektiivisesta puolueettomuudesta
ollut mahdollista sulkea
pois. Kun lisäksi otettiin huomioon
oikeudenkäymiskaaren 13 luvun
7 §:n 3 momentti, nämä mainitut
tekijät yhdessä antoivat saman luvun
6 §:n 1 momentin 2 kohdassa
tarkoitetun perustellun aiheen
epäillä esittelijän puolueettomuutta.
Esittelijä oli siten ollut esteellinen
toimimaan asian esittelijänä
hallinto-oikeudessa.
Äänestys 17+1–8 (täysistunto).
Euroopan unionin perusoikeuskirja
47 artikla 2 kappale
Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivi 2013/32/EU kansainvälisen
suojelun myöntämistä
ja poistamista koskevista yhteisistä
menettelyistä (ns. uudelleenlaadittu
menettelydirektiivi) 46 artikla
1 kohta a alakohta
Suomen perustuslaki 21 § 1 momentti
Hallintolainkäyttölaki 76 §:n 1 momentti
Oikeudenkäymiskaari 13 luku 1 §
1 momentti, 2 §, 6 § 1 momentti
2 kohta ja 2 momentti ja 7 §
Unionin tuomioistuimen tuomio
asiassa C-348/16, Moussa Sacko,
26.7.2017
Unionin tuomioistuimen tuomio
asiassa C-175/11, H.I.D. ja B.A,
31.1.2013 Unionin tuomioistuimen