9 Momentti 6/2018
Momentti
kaisuus voi tulla arvioitavaksi.
Näin ollen osakaskuntien valitusta
ei ollut tarpeen tutkia myöskään
sillä perusteella, ettei osakaskunnilla
muutoin olisi mahdollisuutta
saattaa asetuksen soveltamisen
lainmukaisuutta tuomioistuimen
arvioitavaksi.
Suomen perustuslaki 21 § 1 momentti
ja 107 §
Euroopan ihmisoikeussopimus
6 artikla 1 kohta
Kalastuslaki (379/2015) 47 § 1 momentti,
52 § 1, 2 ja 4 momentti
Laki Euroopan unionin yhteisen
kalastuspolitiikan kansallisesta
täytäntöönpanosta (1048/2016) 8 §
1 momentti ja 25 § 2 momentti
Ks. KHO 2014:57 ja vrt. KHO
2010:27
KHO:2018:109
Ulkomaalaisasia – Karkottaminen
– Suojelupoliisin lausunto –
Kansallisen turvallisuuden vaarantaminen
– Suullinen käsittely
– Asianosaisen pyyntö suullisen
käsittelyn toimittamiseksi –
Ulkomaalaisen karkottamista
koskevat menettelytakeet
Maahanmuuttovirasto oli Suojelupoliisin
lausuntoon viitaten päättänyt
karkottaa Turkin kansalainen
A:n kotimaahansa, koska hänen
voitiin perustellusta syystä
epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista
turvallisuutta vaarantavaan
toimintaan.
A valitti päätöksestä hallintooikeuteen.
Hallinto-oikeus kuuli
suullisessa käsittelyssä Suojelupoliisin
edustajaa lausunnosta. Hallinto
oikeus hylkäsi valittajan
pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta
ja varasi valittajalle
tilaisuuden toimittaa mahdollista
lisäselvitystä kirjallisesti.
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa
valituksen kohteena oli ensisijaisesti
hallinto-oikeuden menettely.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että vaikka hallinto-oikeus oli
arvioinut kaiken Suojelupoliisin
esittämän tiedon olevan asianosaiseltakin
salassapidettävää, sen olisi
tullut varata valittajalle tämän
pyytämä tilaisuus tulla suullisesti
kuulluksi ja kuulustuttaa ainakin
omia todistajiaan. Valittajan pyytämää
suullista käsittelyä ei ollut
tällaisessa karkottamista koskevassa
asiassa voitu pitää ilmeisen
tarpeettomana hallintolainkäyttölain
38 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Hallinto-oikeuden päätös kumottiin
ja asia palautettiin sille uuden
suullisen käsittelyn toimittamiseksi.
Ulkomaalaislaki 5 §
Hallintolaki 31, 44 ja 45 §
Hallintolainkäyttölaki 33, 34 ja 38 §
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta
annettu laki 11 § 2 momentti
ja 24 § 1 momentti 9 kohta
Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta
hallintotuomioistuimissa 8,
9 ja 18 §
Suomen perustuslaki 12 § 2 momentti
ja 21 § 2 momentti
Euroopan ihmisoikeussopimus
6 artikla 1 kappale, 8 ja 13 artikla
KHO:2018:110
Kansalaisuusasia – Henkilöllisyys
– Selvitetty henkilöllisyys –
Väestötietojärjestelmään merkitty
henkilöllisyys – Syntymäajan
korjaaminen – Määräajan
kuluminen
Valittaja oli esiintynyt väestötietojärjestelmästä
ilmenevällä henkilöllisyydellä
kymmenen vuotta siinä
vaiheessa, kun hänen kansalaisuushakemuksensa
oli ollut vireillä
Maahanmuuttovirastossa. Valittaja
oli kuitenkin pyytänyt hakemuksen
vielä vireillä ollessa
maistraattia korjaamaan hänen
väestötietojärjestelmään merkittyä
syntymäaikaansa. Hän oli
pyyntönsä tueksi esittänyt syntymätodistuksen.
Valittajan ei näin
ollen ollut katsottava esiintyneen
ennen kansalaisuushakemusta
koskevan päätöksen tekemistä
kansalaisuuslain 6 §:n 3 momentissa
tarkoitetulla tavalla vähintään
viimeksi kulunutta kymmentä
vuotta väestötietojärjestelmästä ilmenevällä
henkilöllisyydellä.
Edellä olevan johdosta asiassa
oli otettava kantaa siihen, oliko valittajan
pyytämää korjausta syntymäaikaan
kuitenkin pidettävä kansalaisuuslain
6 §:n 4 momentissa
tarkoitetulla tavalla vähäisenä.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että
viiden vuoden eroa ilmoitetuissa
syntymäajoissa ei ollut pidettävä
mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla
tavalla vähäisenä. Pyyntö valittajan
henkilöllisyyden muuttamiseen
oli näin ollen katkaissut
kansalaisuuslain 6 §:n 3 momentissa
tarkoitetun määräajan kulumisen.
Sillä seikalla, että pyydettyä
muutosta ei ollut merkitty väestötietojärjestelmään,
ei ollut asiassa
ratkaisevaa merkitystä.
Kansalaisuuslaki 6 §
Ks. ja vrt. KHO 2004:115 ja KHO
15.5.2014 T 1585
KHO:2018:111
Oikeusapu – Ratkaisupyyntö –
Toimivaltainen tuomioistuin –
Korkein hallinto-oikeus –
Oikeusastejärjestys – Valituslupajärjestelmä
Tulkkina toiminut A oli turvapaikka
asiassa toimittanut oikeusaputoimistolle
laskun tulkkauksesta.
Oikeusaputoimisto oli maksatuspäätöksellään
osin hylännyt laskuun
perustuvan kuluvaatimuksen.
A oli tehnyt maksatuspäätöksestä
ratkaisupyynnön, jonka oikeusaputoimisto
oli toimittanut
korkeimman hallinto-oikeuden
käsiteltäväksi. Oikeusaputoimiston
mukaan ratkaisupyyntö oli
toimitettu korkeimmalle hallintooikeudelle
eikä toimivaltaiselle
hallinto-oikeudelle, koska ratkaisupyynnön
kohteena olevasta
asiasta oli oikeusaputoimiston
käsityksen mukaan tärkeää saada
viranomaisia ohjaava ennakkoratkaisu.
Oikeusapulain 24 §:n 2 momentin
viimeisen virkkeen perusteella
korkein hallinto-oikeus oli asiassa
sinänsä toimivaltainen. Asian ottaminen
suoraan korkeimman hallinto
oikeuden ratkaistavaksi olisi
kuitenkin ollut vastoin oikeusjärjestelmään
kuuluvaa oikeusastejärjestystä
sekä myös valituslupajärjestelmää.
Tämän vuoksi korkein
hallinto-oikeus ei ottanut ratkaisupyyntöä
ratkaistavakseen.
Asia palautettiin oikeusaputoimistolle
ratkaisupyynnön toimittamiseksi
oikeusapulain 24 §:n 2 momentissa
tarkoitetulle toimivaltaiselle
hallinto-oikeudelle.
Oikeusapulaki 24 § 1 ja 2 momentti,
26 § ja 27 § 1 momentti
ks. KHO 23.8.2016 T 3481 (lyhyt ratkaisuseloste)